Mun ensimmäinen adventtisunnuntai meni aika ihanasti; kävin lukemassa teidän viime postaukseen jättämiä komentteja about sata kertaa ja joka kerta tulin pikkasen iloisemmaksi ja onnellisemmaksi-jos mahdollista.
Kiitos.
KIITOS!
Jossain vaiheessa meinasi käydä itkettämäänkin, mut sit tuli taas jotain muuta menoa :) Missään kohdassa en ehtinyt istuttaa itseäni vastailemaan hurjaan kommenttimäärään.
Mut siis ihan jokaiselle oisin voinut vastata tuhannet kiitokset ja nöyrät kumartelut.
Kommenttien lueskelun lisäksi taiteilin -niinkuin joku jo ehtikin boksissa kyselläkin- joulukortteja.
Mullahan on jo monivuotisena perinteenä ainakin aloittaa joulukorttien teko ensimmäisenä adventtisunnuntaina -kynttilöiden ja glögin kera tietenkin.
Korttitehtaan 2009 satoa:
Valo on heikko, eikä anna väreistä ihan täsmällistä kuvaa. Pohjapahvi on puhtaan valkoista ja pikkupiirustuksien pahvitkin on vähän harmaamman ruskeita.
Käytin aika paljon koristeena noita Laura Ashleyn sametikuvioisia pahveja, joita jäi pikkujoulukutsuista.
Enkeleitä, tonttuja...
Koska korteissa tapahtuu aika paljon piirrosten ja kuviopahvien ansiosta, pidin värit ihan noissa parissa luonnonsävyssä.
Valkoista ja punaista. Ja mustaa tussia ohuena ja paksuna.
Mun askarrellessa kortteja paistoi Asgeir muuten piparkakkutalon (!).
Meillä tuoksui ja tuntui siis ihan joululle ja piparille.
Kun sitten pellit jäähtyivät uunin ja tiskipöydän päällä, menin tietenkin hakemaan lämpimiä makupaloja tuoreista pipareista. Oli se vaan osannut tehdä ihan täsmällisiä seiniä ikkunoineen, kattopaloja ja savupiippuja ja sitten jotain ylimääräisiä jämäpaloja, joista taitoin pienen kulman.
Tosi hyviä. (Ikean valmistaikinaa, suosittelen!)
Nam mehevää, ei yhtään kuivaa ja kovaa.
Taitoin toisenkin.
-Ødela du bilen? Spiste du bilene??
Joo, söin autot. Ne ylimääräiset, epämääräiset jämäpalat oli autoja.
Tietenkin.
Miten en tullut ajatelleeksi, että miesten piparkkutalojen pihalla kuuluis tietenkin olla pari autoa?






