lauantai 3. lokakuuta 2009

The (looong) love story

Mun ja Asgeirin tapaaminen taisi olla eniten toivottu aihe, joten laitan sen heti menemään että päästään eteenpäinkin :)
Tän oon tosiaan kertonut entisen blogin puolella (mut huojentavan harva näyttää muistavan mun vanhoja höpinöitä ;)) ja olisinkin varmaan voinut vain linkata tähän postaukseen, jollei blogi olisi suljettu.

***

Elelin siis aikoja, jolloin olin monivuotisen suhteen jälkeen sinkkuillut vajaan vuoden päivät. Asuin sievässä pikku yksiössä ja tapailin yhtä mulle aivan sopimatonta (tylsää) tutkijamiestä silloin, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.

Näihin aikoihin kys. kaveri suunnitteli jopa yhteistä matkaa, jonka välttämiseksi vetosin työkiireisiin. Vain lähteäkseni mun isän ja siskon kanssa yhdessä etelään samoihin aikoihin.
Isi ja sisko olivat siis jo lippunsa Kanarian saarille saaneet ja pari päivää ennen lähtöpäivää sain tiukan kärkkymisen tuloksena mullekin yhden peruutuspaikan -eri lennoilta tosin.
Ilman minkäänlaisia ongelmia työkiireiden suhteen.

Reissun tarkoitus oli tietenkin viettää aivan liian vähäiseksi jäänyttä yhteistä aikaa perhenjäsenten kanssa enkä edes pakannut mitään biletysvaatteita mukaan. Tarkoitus toteutui hyvin ja harrastamamme aktiviitetit olivat aika rauhallisia; aikaisia aamupaloja, rantailua ja yleistä ihmettelyä ja kiertelyä.

Kun muutama päivä reissua oli jäljellä, raahauduimme siskon kanssa iltamyöhäsellä pakolliselle parille yhteen monista juomapaikoista. Isi kävi nukkumaan.
Viihdyttiin ihmeen hyvin pikku baarissa, jossa palvelu pelasi ja suunnilleen puolet drinksuista oli ilmaisia kunnon Kanaria-tyyliin. Why not.

Ihmisiä kulki ohi virtana ja me seurailtiin. Kummempaa huomiota en virtaan kiinnittänyt eikä miesten bongailu tuntunut lainkaan ajankohtaiselta -siinä yhdessä siellä kotona oli tarpeeksi rasitetta.

Kunnes.
Pienessä sievässä muistan ajatelleeni, että tuossa on mies, joka olisi aivan täydellinen. Baarin ohi kulki vajaan kymmenen kaveruksen porukka, jota johti jotenkin vakavan ja erittäin itsevarman näköinen komea mies. Ajatus oli selkeä, mutta porukka kulki ohi kiinnittämättä huomiota meihin.

En tiedä kuinka kauan aikaa kului, muutama drinksu ainakin, kun sitten havahduin kyseiseen mieheen vastakkaisella puolella baaritiskiä. Yhtä vakavana, yhtä uskomattoman komeana.

En myöskään tiedä, kuinka kauan silmäilimme toisiamme -todennäköisesti hyvän tovin, kunnes kaveri tuli juttelemaan mun kanssa. Ajatukseni vahvistui ensimmäiset sanat vaihdettuamme ja muutamassa minutissa tiesin, että tämä on mies, jonka haluan.
Elämäni mies.

Miehen kaverit siirsivät istumapaikkansa mun ja siskoni luo ja loppuilta oli hulvattoman hauska.
Tai voisin kuvitella olleen niille, jotka muistavat siitä jotain muuta kuin täydellisen miehen täydelliset kädet, siniset silmät ja uskomattoman herkkyyden ja niille, joille oksennus ei noussut kurkkuun imelyydestä. Me vain tuijotettiin toisiamme ja siliteltiin käsiämme. Me ihan oikeesti pidettiin toisiamme käsistä, siliteltiin ja tuijotettiin silmiin.

Treffit oli seuraavana iltana samassa paikassa kl 21.
Puhelinnumeroa ei ollut.
Mitään varmuutta ei ollut.
Sama miesporukka saapui paikalle.
Sama käsien silittely ja silmiintuijottelu jatkui koko illan.
Siskon pahoinvointi jatkui.

Kuuden aikaan aamuyöstä porukka juoksi Atlantin mustiin aaltoihin (pakko kai myöntää, että allekirj. jäi ainoana rannalle) ja kylminä, märkinä, onnelisina ja vapaina kävelimme pitkin aamuöisiä Puerto Ricon katuja.
Siskon kanssa saavuimme hotellille auringon noustessa kun isi alkoi valmistella aamupalaansa.

Seuraava päivä oli mun viimeinen Gran Canarialla. Sisko ja isi lähtivät lennollaan jo kotiin.
Vietin koko päivän rannalla tuntemattoman mieheni kanssa ja illaksi sovimme treffit ihan kahden kesken.
Ajoimme taksilla romanttiseen Puerto Moganiin.
Söimme loistavan kalaillallisen valkoviinin kera kynttilän valossa.
Kerroimme suunnilleen kaiken itsestämme.
Kuljimme pimeitä katuja pitkälle yöhön jutellen kaikesta.
Kirjoitin puhelinnumeroni pienelle pahvin palalle.
Tiesimme, että kuuluimme yhteen.
Että tulisimme aina olemaan yhdessä.

Mun lähtö oli aikaisin seuraavana aamuna.

Muistan, kuinka seuraavana päivänä lentokoneessa istuin valtava pala kurkussa. Kaikki tuntui selvältä, mutta mikä varmuus mulla muka mistään oli?
Mistä tiesin, ettei kaikki ollut vain huvittelua?
Mistä tiesin, että koskaan tulisin miestä enää näkemään?
Mistä tiesin, että mies edes koskaan soittaisi mulle?
Mulla ei ollut edes puhelinnumeroa.
Itku kiipi silmiin.
Olinko mennyt hairahtumaan lomaromanssiin?


***

Mies tuli mun luo noin kuukauden kuluttua.
Oli muutaman päivän.
Lähti pois.

Pala kurkusta oli kuitenkin kadonnut.
Epävarmuus poissa.
Olo onnellinen, mukava pieni hymyilyttävä ikävä.
Sellainen, joka vahvistaa yhteenkuuvuuden tunnetta.

Joitakin treffejä edessä.
Tukholmassa.
Köpenhaminassa.
Suomessa ja Norjassa.


Nyt me vaihdetaan vaippoja yhdessä.


Ja kasvatellaan mahaa.

74 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihanan romanttista.. Näin raskaushormonien vallassa ihan kyynel vierähti, kyllä totuus on tarua ihmeellisempää!

    VastaaPoista
  2. Määkin vuodatin kyneeleen, enkä (tietääkseni) oo edes raskaana!:D Oon ennenkin kertonut, mutta rrrr-rakastan tätä blogia, teidän elämä kuulostaa just siltä miltä toivoisin meidän elämän muutaman vuoden kuluttua kuullostavan!
    T: uskollinen lukija:)

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi. Ihana tarina.

    VastaaPoista
  4. Voi täälläkin yksi romantikko luki aivan haltioituneena tarinaanne, ihana!! Vielä kun olen käynyt itsekin Puerto Ricossa, näin oikein mielessäni tuon kaiken :)

    Mutta todella romanttinen, aivan kuin kohtalon järjestämä tapaaminen teillä!

    -Nette

    VastaaPoista
  5. Ihana tarina, kyyneleet silmissä täälläkin sitä lukiessani! <3

    Itsekin tapasin mieheni Kreikassa 1993, asuin Tukholmassa ja mies pienessä kaupungissa Suomessa.

    Yhdessä oltu siitä asti, kaksi ihanaa lasta onnistuttu saamaan aikaiseksi. On koira ja punainen omakotitalo, mitäpä sitä muuta. =)

    VastaaPoista
  6. Vaikka olen teidän tarinan ennenkin lukenut, niin se on niin i-h-a-n-a että kyyneleet nousee silmiin! Teidän tapaaminen oli kyllä kohtaloa. Niinkuin uskon että mun ja mieheni tapaaminenkin oli, koska se oli niin pienestä kiinni että ei oltaiskaan tavattu. Ikinä ei voi tietää missä ja milloin sen oikean tapaa.

    VastaaPoista
  7. Voi ihanuus!!! Siis niin ♥♥♥LOVE STORY♥♥♥. Se on varmasti ikuista ja tähtiin kirjoitettu...

    Tuntuipa paikat tutuilta. Tuli melkein ikävä sinne. Olen ollut tuolla Granilla matkaoppaana long time a go...

    VastaaPoista
  8. Ihana tarina teillä! Tuli ihan kyyneleet silmiin sitä lukiessa :)

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana tarina :)

    VastaaPoista
  10. Oi vitsit, niin ihanan romanttinen tarina edelleen vaikka muistan ihan hyvin jutun vanhasta blogistasi. :) Kiva lukea tällaista kun oman rakkauden kohtaaminen oli niiiin proosallista. :)

    VastaaPoista
  11. Ihanan romattinen tarina, jossa happy end!! =)

    VastaaPoista
  12. Ihana tarina, todella tähtiin kirjoitettu:)

    Meillä oli mieheni kanssa välimatkaa vain suomen toisesta laidasta toiseen, mutta oltiin kyllä asuttu pitkään aivan lähekkäin. Mies jo siis muuttanut pois ja oli tapaamassa kavereita. Ja muutamassa tunnissa baarissa tiedettiin, että se oli siinä. Muuta ei enää ollut. Ja edelleen kuuden vuoden jälkeen ollaan erittäin onnellisia yhden pojan vanhempia. Mutta voi kun se silloin aikoinaan oli monelle muulle niin kova paikka, varsinkin kun kaikki asiat eteni meillä vauhdilla. Sanoin silloin, että jos tähän asti olen tiennyt, että joku ei ole " se", niin tiedän kyllä milloin se on niin!:)

    Sun blogi on mun suosikki myös!:)

    VastaaPoista
  13. Niin ihanaa. :) Oman norjalaisen løysin myøs Kanarialta, Teneriffan puolelta tosin. Vielæ ei olla ihan yhtæ pitkællæ kuin te, saman katon alla ollaan kuitenkin majailtu jo vuoden pæivæt.

    Ihanaa odotusaikaa!

    VastaaPoista
  14. Ihana tarina! Kiitos sen jakamisesta ja onnellista masunkasvatusta!

    -Salamanteri

    VastaaPoista
  15. paras blogi ja ihana rakkaustarina

    t. 17v naikkonen suomesta :)

    VastaaPoista
  16. Kaunis tarina :). Milloin sinulla on laskettu aika, en muista vaikka olet täällä sen varmasti maininnut?

    VastaaPoista
  17. Kuinka vanha sä oot? Ihana tarina ja blogi. :)

    VastaaPoista
  18. Ihana rakkaustarina ja tosi kauniisti kirjoitettu.
    Kyllä sen tietää, kun se oikea tulee vastaan. Minäkin tiesin ja tässä ollaan nyt oltu yhdessä 17,5 vuotta.

    VastaaPoista
  19. Taidankin kohta varailla matkaa Gran Canarialle, jos siellä voi todella tapahtua jotain noin uskomatonta!
    Ei sillä, että olisin jotenkin kateellinen... :D

    VastaaPoista
  20. Ihanaa, niin koskettavaa lukea tällainen tosi tarina, joka on täydellinen love story! Kirjoitat tarinan todella kauniisti! Ainakin osoittaa sen, että rakastuminen ensisilmäyksellä on mahdollista. Minulle kävi myös niin mieheni kanssa... ihanaa...ihana... <3

    VastaaPoista
  21. ihanaa, itku nousi silmään <3

    VastaaPoista
  22. Aivan ihanan romanttinen tarina <3 Vähemmästäkin herkistyy...

    VastaaPoista
  23. Yhdyn muihin: ihana, romanttinen tarina teillä.

    VastaaPoista
  24. aivan mahtava ja ihana tarina!:-)

    VastaaPoista
  25. Kohtaamisenne kuulosti kyllä niin romanttiselta ja kohtalon sanelemalta! <3<3 Toi on harvinaista, että ensitreffeillä kokee heti yhteenkuuluvuutta ja suuria tunteita toista kohtaan. Ihanaa, että onnistuitte saamaan palaset kohdilleen ja lopulta elämään yhteistä elämää samassa maassa. Onnellisia hetkiä teille tulevaisuudessakin yhdessä!

    VastaaPoista
  26. Olen myös lukenut teidän kohtaamisesta jo aikaisemmasta blogista mutta ihana se on silti. Kuin elokuvasta ;) Tiedän hyvin tuon palan kurkussa, ei ole mukava tunne.. Onneksi meilläkin asiat sujui toiveiden mukaan :)

    VastaaPoista
  27. Aivan todella ihana. Haluaisin itsekin kokea tuollaisen rakkauden. Seurustelen onnellisesti, mutta meillä ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Varmaan voitaisiinkin olla onnellisina yhdessä koko loppuelämä. Silti miettii, että pitäisikö tuollaista odottaa... tuollaista, että kaikki on selvää heti, kun ensi kertaa nähdään. Sellaista rakkautta, josta pienenä tyttönä kuvittelee, että tietenkin saa ja kohtaa unelmiensa prinssin. Sitten vanhempana huomaakin, että oikeasti ihmiset voivat vain ajautua yhteen ja kiintyä. Lopputulos ja rakkaus voi ehkä olla sama, mutta ikinä ei voi muistella sitä alkuräjähdystä "tiesin että se olet sinä" ja saada siitä voimaa. Onnellisia toki myös olla siltikin, mutta eihän se sitä täysin romanttista rakkauden ideaalia vastaa, josta varmasti jokainen haaveilee. Ja ihanaa, että jotkut saavat sellaisen myös kokea :)

    VastaaPoista
  28. Aivan ihana tarina ja blogi!

    VastaaPoista
  29. Ei voi olla totta..eihän noin tapahdu muuta kuin saduissa?

    VastaaPoista
  30. oi <3 sä kirjotit ton niin ihanasti! Rakastan erityisesti loppua "Nyt me vaihdetaan vaippoja yhdessä." hihi :) Onnea teille!

    VastaaPoista
  31. Hui, kylmät väreet vaan käy pitkin käsivarsia, kun luin sinun ja Asgeirin tapaamista ja samaan aikaan televisiosta tulee Juha Tapion, Ohikiitävää :) Ihana tarina ja ihana laulu, huh!

    VastaaPoista
  32. Apua, voiko jotain noin ihanaa ollakaan.

    VastaaPoista
  33. Muistan tän hyvin vanhasta blogista, silti kävi kylmät väreet.

    VastaaPoista
  34. Voih, kiva oli lukea uusiksikin! Oi teitä!

    VastaaPoista
  35. Minä olen ehkä enemmän siskosi puolella tässä tarinassa :D Raukkaparka :)

    Tosin, kyllä minäkin päätin turskani kalastaa aikalailla ensilukemisella - netissä kun tapasimme ja lentoliput ensimmäiselle Norjan-matkalle ostin näkemättä koko miehestä muuta kuin yhden (huonon) kuvan :) Turskalla tosin ei asiaan hirveästi ollut sanomista.

    Ja nyt sitten kasvatellaan karvalapsia ;)

    VastaaPoista
  36. Ihana tarina =). Tuo aivan alkuaikojen yleinen raastava epävarmuuden olo on ihanan tuskaisaa...kun itse on jokaista solua myöten hulluna ihastunut ja rakastumassa, mutta vastapuolesta ei vielä voi olla varma. Kiva muistella siinä tapauksessa, että kaikki käy hyvin ja päädytään yhteen, ollaan onnellisia jne. =) Niinkuin teidänkin kohdalla =).

    VastaaPoista
  37. olipa söpö tarina, olette varmasti vielä onnellisia yhdessä seuraavat 30-40 vuotta, vielä vanhoina romantisesti yhdessä. naapurin romanssi alkoi samoin kanarialla 35 v stten, nyt he ovat jo mies 80 v ja leidi yli 60 v ja ikirakastuneita.

    VastaaPoista
  38. siis asuitko jo tuolloin norjassa vai missä tää Nordenskjöldinkatu on??

    VastaaPoista
  39. Kiitos ihanista kommenteista <3

    Pari vastausta:
    -Oon 28v.
    -Pahoittelen, jos Nordenskjöldinkatu aiheutti hämmennystä, se on ihan Suomessa :) Asuin siis Suomessa Asgeirin tavatessani.

    PS. Ihanaa kuulla myös teidän alkutaipaleista <3

    VastaaPoista
  40. Onnellinen tarina, joka jälleen opettaa sen, että

    - Onni löytyy yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa eikä etsimällä etsi

    -"Ihan kivaan" ei pidä tyytyä

    -Kaikki on niin pienestä kiinni... "kohtalo" voi kuulostaa kyynisen ihmisen korviin typerältä, mutta en menisi vähättelemään. Tällaisten tarinoiden myötä siihen käsitteeseen on hyvin helppo uskoa.

    Olen itse myös kokenut kovin samanlaisen tarinan, mutta ihan täällä Suomessa. :)

    VastaaPoista
  41. Mulle tuli ihan kylmät väreet kun luin tätä juttua <3 Onnea teille!

    VastaaPoista
  42. Piti heti palata kurkistelemaan hääkuvianne!
    Muistan ensimmäisen kertomuksesi tapaamisestanne, mutta tästä pidin vielä enemmän.
    Olen onnellinen puolestanne ja toivon liitollenne elämänikäistä kestävyyttä.

    VastaaPoista
  43. Kaunista! On ihanaa löytää se oikea :)

    Anski

    P.s Tuleeko niistä muista aiheista postauksia? :)

    VastaaPoista
  44. Kaunis tarina! :) Ja tahtoisin myös kuulla lisää! ;)

    VastaaPoista
  45. Tajusin luettuani, että ihan huomaamattani nojasin päätä käteen ja huokailin itsekseni :D

    Ihana tarina (kannatti toivoo tätä ;-)).

    VastaaPoista
  46. Aivan ihanan romanttinen tarina tapaamisestanne. Tuo on juuri sellainen alku, jonka haluaisin itse kokea. Toivottavasti se vielä joskus tapahtuu.

    VastaaPoista
  47. Aivan ihana kertomus. Mieletöntä, että voitte kertoa tollaista rakkaustarinaa lapsillenne :) Ihan silmät kostui.. Ei sitä ikinä tahdo uskoa, että noin vois rakastua ensisilmäyksellä. Huh. :) Kaikkea hyvää sulle ja teille kaikille!

    VastaaPoista
  48. Ihanaa kerrottavaa lapsenlapsillenne ! Muistakkin kertoa, samalla tavalla kuin tuon kirjoitit, niin kaunista tekstiä meinaa !

    VastaaPoista
  49. Kaunis tarina :)

    Muistan kanssa lukeneeni tarinastanne jo aimmasta blogista. Oliko silloin jotain juttua myös second chanceista? Muistelisin silloin miettineeni että miten se liittyi kuvioonne.

    VastaaPoista
  50. oih, aivan ihana tarina :) jotenkin tässä vanha kyynikkokin ihan herkistyy. oon seuraillut sun blogia jo vähän aikaa, mutta en ole aikaisemmin kommentoinyt mihinkään, nyt oli pakko! sinulla on ihana tyyli kirjoittaa ja vähintään tän herkän postauksen jälkeen toivon teidän perhelle kaikkea hyvää :) ja niin, sun tyyli on kyllä mahtava!

    arroz

    VastaaPoista
  51. Niin ihana tarina! Kyyneleet vaan valuu!Onnea teille ihan mielettömästi koko loppuelämäksi!!

    VastaaPoista
  52. Jatkaako Olli päiväkodissa sitten kun vauva syntyy vai otatko hänet kokonaan kotihoitoon?

    VastaaPoista
  53. Itku tuli. Kuulostaa unelmalta, ja taidatkin sitä elää. Voi kun itsekin löytäisin vielä tuollaisen miehen, ja saisin tuollaisen tunteen.

    VastaaPoista
  54. Huippuihana suhteen alku :)

    T:Heidi

    VastaaPoista
  55. <3 Ihanaa.

    Tarinasta jäi puuttumaan, että mitä tapahtui ja miten tylsä tutkija reagoi, kun palasit lomalta? :D

    VastaaPoista
  56. Oih, rakkautta ensisilmäyksellä! :)

    Ihanaa lukea muiden romanttisia tarinoita. Meillä oli nimittäin kaikkea muuta!

    Kun ekan kerran tapasin nykyisen kihlattuni, kirjoitin sen jälkeen päiväkirjaani jotain tyyliin "tosi ärsyttävä tyyppi". Meidän alkutaival ei muutenkaan ollut tähtiin kirjoitettu. :)

    Nyt ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, ollaan kihloissa ja asutaan saman katon alla. Ja rakastun samaan mieheen aina vaan uudestaan. :)

    VastaaPoista
  57. Aivan ihanan romanttinen tarina!
    Ja muutenkin ihana blogi!

    VastaaPoista
  58. Ihana tarina! Vieläpä tosi tarina - uskomatonta. Ja niinkuin joku sanoi aiemminkin, "ihan kivaan" ei pitäisi tyytyä. Mä sinkkuna jo muutaman vuoden ja alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Onko parempi olla yksin ja tympääntynyt, odottaa tuollaista ensi silmäyksellä rakastumista, vai etsiä mieluummin sitä "ihan kivaa"?!

    Ja etenkin kun olen sen ensi silmäyksellä rakastumisen kokenut - ko herra ei vain tuntenut samoin. Sekös vasta kamalaa onkin.

    Huoh. Sitä oikeaa odotellessa..

    VastaaPoista
  59. Muistin tarinasi vanhan blogin puolelta, mutta tähän olit laittanut enemmän yksityiskohtia ja epävarmuutta. Ja varsinkin viimeinen lause viestissäsi on aivan ihana!

    Sussa on tarinan kertojan ainesta! :)

    VastaaPoista
  60. Wau, mikä ihana rakkaustarina *pyyhkii silmäkulmaa*. Osaat kirjoittaa niin elävästi ja mukaantempaavasti, aivan ihana blogi.
    Omaan mieheeni rakastuin myös ensisilmäyksellä, nyt olen asunut Hollannissa jo 14 vuotta.

    VastaaPoista
  61. Ihanaa...romanttista...silmiä kostuttavaa..missä mun nenäliinat..

    Tarinanne on sellainen, minkä varmaan KAIKKI maailman naiset (ainakin naiset) haluaisivat kokea :)

    Tostahan sais vaikka leffan aikaiseksi :)

    Mahdottoman onnellinen puolestanne!

    VastaaPoista
  62. Ehkä nää on nyt vaan hormoonit, mutta aloin oikein itkeä kun tämän luin. Ihanaa, että ihmiset voi rakastua niin täysin ensi silmäyksellä!

    VastaaPoista
  63. Mulle meni kylmät väreet, kun luin tätä:)

    VastaaPoista
  64. ihan kuin Mette-maaritin ja Viktorian tilanteet :)

    VastaaPoista
  65. Aivan ihana tarina <3 :)))
    Ja pidän blogistasi todella paljon! Jatka samaan malliin! :)))

    VastaaPoista
  66. Iiiii, mikä ihanan siirappisen romanttinen tarina ja vielä totta! Uskomatonta, ei tuollaista käy kuin romaaneissa! Ihana! <3 (täälläkin tuli tippa silmäkulmaan, pistetäänhän imetyshormonien piikkiin..)

    VastaaPoista
  67. Ihana, ihana, ihana juttu! Muistan tuon fiiliksen kun mieheni kanssa tavattiin :) Sinä kirjoitit sen niin kauniisti!

    VastaaPoista