Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. helmikuuta 2010

Vanhoja kuvia

Kävin tänään ekaa kertaa vanhassa, suljetussa blogissa.
Vähän niinku kurkkaamassa niitä Ollin vauva-ajan fiiliksiä.

Ja ihan erilaisia olivatkin.
Me kutsuttiin sitä mm. Professori Tutu Muttulaksi.
:')

Oli niin paljon uutta.
Ajatukset meni aika vuoristorataa.
Epävarmuutta enemmän.
Kysymyksiä.
Täydellistä uppoutumista.
Ennenkaikkea elin ihan vauvakuplassa.
Niinkuin varmaan nytkin! ;)

Poimin teille kuitenkin pari kuvaa sieltä parin vuoden takaa. Satunnaisia palasia. Herkimpien kalasuojelijoiden ei sit muuten kanata katsoa, eikä ehkä korkeanpaikan kammoistenkaan...:

Kjerrag heinäkuun helteillä ennen Ollia. Kylmä kuin mikä.

Sama paikka, noin 900m suora pudotus. Tuuli ja sade ja liukkaat kivet. Elämäni pelottavin loikka.

Asgeir Meksikonlahdella kaksi vuotta sitten....

...ja Pohjois-Norjassa kun olin raskaana. Tää lange muuten syötiin ja pari muutakin!

Olohuone kerran...

Uutta käsintehtyä esitellessä ja kun sen lyhyen tukan kuvia on joskus kyselty -niin tällaseks se pätkäistiin Ollin ollessa noin 6kk. Väri oli.. no hassun vihertävä ;D

Uutta kesätukkaa ja raitaa vuodelta 2007.

Ja Olli melkein 1v kevätauringossa :)

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Ihan vaan tänään


Me vietellään kovin rauhallista elämää täällä -kuten näkyy. Mut miten ihmeessä aika on mennyt näin nopeasti; Aino on jo 4 viikkoa! Ja arvatkaa mitä, syntymäpainosta 3554g on noustu ja pulleroposki painaa tätä nykyä 4,8kg. Ei se mitenkään vähän tota maitoa vetele! :)

Tänään:
Huivi DAY Birger & mikkelsen
Paita Vila
Farkut Diesel


Me vaan hengaillaan siis :)
Kyläillään pikkasen, otetaan vieraita vastaan enemmän.
Eilen Oltiin Monalla vauvaa katsomassa, huomenna tulee Marit.

Päivät menee ihanasti. Aino on ihana ja Olli on ihana. Minä haisen maidolta ja pesen pyykkiä.

Mutta liikuntaa alan jo kaipaamaan.
Hikoilua, maitohappoja ja lihasten täydellistä väsymistä.
Tunnen joskus iltaisin kumman fyysisen pahan olon tunteen, jonka muistan -ja yhdistän liikkumattomuuteen ja raittiin ilman puutteeseen.
Juoksulenkki tekis todella, todella terää.

Ollilla Janus -villavaatteet, paitsi sukat Ulvang

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Morsdag

Täällä on tänään paitsi ystävänpäivä, myös tietysti laskiaissunnuntai sekä äitienpäivä.
Ollaan käyty viemässä kukkaset farmorille ja muuten myös syöty sen mukaisesti; niin laskiaispullia kuin täytekakkuakin -ja illaksi ois vielä yks jäätelökakku.
:D

-Ai niin, kommenttiboksiin viitaten: mun research laskiaispullia koskien oli kovin puuttellista... ;)
Asgeirilta kysyttyäni nimittäin vastasin, että laskiaispullia syödään täällä pelkällä kermavaahdolla, mutta tänään kuulin radiosta, että kyllähän niitä samoja vadelmahilloja ja mantelimassojakin käytetään :D Että sorry. Ens kerralla täytyy käyttää luotettavampia lähteitä ;)

Äitienpäivä omalla sohvalla

Silje toi aikaisemmin viikolla Ainolle lahjaksi söpön puisen mobilen, joka sit kiinnitettin pikkusängyn yläpuolelle. Pitsireunaisen tyynyliinan (Lexington) lähetti mun sisko.

Äitienpäiväasu:
paita Odd Molly
Farkkuleggarit Object

Mun korvaamattomat aarteet...

Äitienpäivä on joka päivä <3

lauantai 26. joulukuuta 2009

Aattoa ja tätä päivää...

Kaiken jännityksen jälkeen, joulupukin kävellessä ulko-ovea kohti sanoi Olli:
"-Pappa!"
Meinattiin kuolla nauruun.
Ihmeteltiinkin kun ei se pelännyt pukkia yhtään.
Raitapaitis Marimekko
Liivi Benetton

Kahvien jälkeen
Astiasto Arabia

Astiat Green Gate Copenhagen

Talven täydellisin päivä...

... tietenkin juuri kun vieraat oli lähteneet.

Asteita -1, lumessa tarkeni pyöriä! :) :)

Mun takki J. Lindeberg, mahtuu just vielä päälle!
Ollin puku Coop Opsista.

Meri ei jäädy.

Pappakin sai joululahjaksi pipon.


lauantai 3. lokakuuta 2009

The (looong) love story

Mun ja Asgeirin tapaaminen taisi olla eniten toivottu aihe, joten laitan sen heti menemään että päästään eteenpäinkin :)
Tän oon tosiaan kertonut entisen blogin puolella (mut huojentavan harva näyttää muistavan mun vanhoja höpinöitä ;)) ja olisinkin varmaan voinut vain linkata tähän postaukseen, jollei blogi olisi suljettu.

***

Elelin siis aikoja, jolloin olin monivuotisen suhteen jälkeen sinkkuillut vajaan vuoden päivät. Asuin sievässä pikku yksiössä ja tapailin yhtä mulle aivan sopimatonta (tylsää) tutkijamiestä silloin, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.

Näihin aikoihin kys. kaveri suunnitteli jopa yhteistä matkaa, jonka välttämiseksi vetosin työkiireisiin. Vain lähteäkseni mun isän ja siskon kanssa yhdessä etelään samoihin aikoihin.
Isi ja sisko olivat siis jo lippunsa Kanarian saarille saaneet ja pari päivää ennen lähtöpäivää sain tiukan kärkkymisen tuloksena mullekin yhden peruutuspaikan -eri lennoilta tosin.
Ilman minkäänlaisia ongelmia työkiireiden suhteen.

Reissun tarkoitus oli tietenkin viettää aivan liian vähäiseksi jäänyttä yhteistä aikaa perhenjäsenten kanssa enkä edes pakannut mitään biletysvaatteita mukaan. Tarkoitus toteutui hyvin ja harrastamamme aktiviitetit olivat aika rauhallisia; aikaisia aamupaloja, rantailua ja yleistä ihmettelyä ja kiertelyä.

Kun muutama päivä reissua oli jäljellä, raahauduimme siskon kanssa iltamyöhäsellä pakolliselle parille yhteen monista juomapaikoista. Isi kävi nukkumaan.
Viihdyttiin ihmeen hyvin pikku baarissa, jossa palvelu pelasi ja suunnilleen puolet drinksuista oli ilmaisia kunnon Kanaria-tyyliin. Why not.

Ihmisiä kulki ohi virtana ja me seurailtiin. Kummempaa huomiota en virtaan kiinnittänyt eikä miesten bongailu tuntunut lainkaan ajankohtaiselta -siinä yhdessä siellä kotona oli tarpeeksi rasitetta.

Kunnes.
Pienessä sievässä muistan ajatelleeni, että tuossa on mies, joka olisi aivan täydellinen. Baarin ohi kulki vajaan kymmenen kaveruksen porukka, jota johti jotenkin vakavan ja erittäin itsevarman näköinen komea mies. Ajatus oli selkeä, mutta porukka kulki ohi kiinnittämättä huomiota meihin.

En tiedä kuinka kauan aikaa kului, muutama drinksu ainakin, kun sitten havahduin kyseiseen mieheen vastakkaisella puolella baaritiskiä. Yhtä vakavana, yhtä uskomattoman komeana.

En myöskään tiedä, kuinka kauan silmäilimme toisiamme -todennäköisesti hyvän tovin, kunnes kaveri tuli juttelemaan mun kanssa. Ajatukseni vahvistui ensimmäiset sanat vaihdettuamme ja muutamassa minutissa tiesin, että tämä on mies, jonka haluan.
Elämäni mies.

Miehen kaverit siirsivät istumapaikkansa mun ja siskoni luo ja loppuilta oli hulvattoman hauska.
Tai voisin kuvitella olleen niille, jotka muistavat siitä jotain muuta kuin täydellisen miehen täydelliset kädet, siniset silmät ja uskomattoman herkkyyden ja niille, joille oksennus ei noussut kurkkuun imelyydestä. Me vain tuijotettiin toisiamme ja siliteltiin käsiämme. Me ihan oikeesti pidettiin toisiamme käsistä, siliteltiin ja tuijotettiin silmiin.

Treffit oli seuraavana iltana samassa paikassa kl 21.
Puhelinnumeroa ei ollut.
Mitään varmuutta ei ollut.
Sama miesporukka saapui paikalle.
Sama käsien silittely ja silmiintuijottelu jatkui koko illan.
Siskon pahoinvointi jatkui.

Kuuden aikaan aamuyöstä porukka juoksi Atlantin mustiin aaltoihin (pakko kai myöntää, että allekirj. jäi ainoana rannalle) ja kylminä, märkinä, onnelisina ja vapaina kävelimme pitkin aamuöisiä Puerto Ricon katuja.
Siskon kanssa saavuimme hotellille auringon noustessa kun isi alkoi valmistella aamupalaansa.

Seuraava päivä oli mun viimeinen Gran Canarialla. Sisko ja isi lähtivät lennollaan jo kotiin.
Vietin koko päivän rannalla tuntemattoman mieheni kanssa ja illaksi sovimme treffit ihan kahden kesken.
Ajoimme taksilla romanttiseen Puerto Moganiin.
Söimme loistavan kalaillallisen valkoviinin kera kynttilän valossa.
Kerroimme suunnilleen kaiken itsestämme.
Kuljimme pimeitä katuja pitkälle yöhön jutellen kaikesta.
Kirjoitin puhelinnumeroni pienelle pahvin palalle.
Tiesimme, että kuuluimme yhteen.
Että tulisimme aina olemaan yhdessä.

Mun lähtö oli aikaisin seuraavana aamuna.

Muistan, kuinka seuraavana päivänä lentokoneessa istuin valtava pala kurkussa. Kaikki tuntui selvältä, mutta mikä varmuus mulla muka mistään oli?
Mistä tiesin, ettei kaikki ollut vain huvittelua?
Mistä tiesin, että koskaan tulisin miestä enää näkemään?
Mistä tiesin, että mies edes koskaan soittaisi mulle?
Mulla ei ollut edes puhelinnumeroa.
Itku kiipi silmiin.
Olinko mennyt hairahtumaan lomaromanssiin?


***

Mies tuli mun luo noin kuukauden kuluttua.
Oli muutaman päivän.
Lähti pois.

Pala kurkusta oli kuitenkin kadonnut.
Epävarmuus poissa.
Olo onnellinen, mukava pieni hymyilyttävä ikävä.
Sellainen, joka vahvistaa yhteenkuuvuuden tunnetta.

Joitakin treffejä edessä.
Tukholmassa.
Köpenhaminassa.
Suomessa ja Norjassa.


Nyt me vaihdetaan vaippoja yhdessä.


Ja kasvatellaan mahaa.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Mun outo elämä

Ruusuista keksiviikkoa kaikki! ;)


Nää mahtavat ruusut ovat kestäneet jo viikon ruokapöydällä ja ovat oikeastaan mun mielestä kauneimmillaan nyt alkaessaan kuivahtamaan reunoista. Kyllä niistä varmaan huomenna pitää luopua.

Viimeksi lääkärillä käydessäni, juurikin viikko sitten sain visiitin päätteeksi kouraani pienellä paperilapulla uuden ajan sekä 200 kruunun setelin.
Rahaa.

Ehkä viimeinen asia, jota lääkäriltäni odotin.
"Osta kauniita ruusuja ja konvehteja, joista te miehesi kanssa tykkäätte", sanoi lääkäri.
Se oli niinkuin häälahja, tajusin. Muistaminen.

Ostin ruusuja.

***

Täällähän raskausajan systeemi menee niin, että itse saa valita käykö (oma)lääkärillä vai kätilöllä kuukausittaisissa kontrolleissa. Tai vaikka vuorotellen.

Mun kontrollit on lähes kaikki suoritettu lääkärillä, vaikka ehkä enemmän kätilön ammattitaitoon ja kokemukseen luotankin. Se mun söötti lääkärini vaan aina lyö käteen sen uuden ajan eikä sille oo helppo sanoa, et en tuu :)
Kun loppuaika käydään viikoittaisissa tarkastuksissa, vuorottelen.

***

Tajusin muuten just myös sen, et oon nyt (todennäköisesti) viimeistä kertaa elämässäni raskaana.
How sad is that? :')

Ja että lisäksi olen vasta 28 -vuotias.

Eli tosi nuori.
Ensisynnyttäjien keski-ikä pyörii kuitenkin siinä kolmenkympin paikkeilla täällä pohjoismaissa. 28-vuotias vikakertalainenhan on ihan ekstremenuori!
Enkä ois kyllä IKINÄ uskonut tätä itsekään vaikka neljä vuotta sitten.
En iki-iki-iki-ikimaailmassa.

Elämä on outoa.
!



Päivän asuna vaihteeks Odd Mollya ;)
Syytän tästä villityksestä raskautta, haluan ihan selvästi pukeutua jotenkin hassun söpösti.
Farkut Object
Jättipaita Cheap Monday
Kengät DinSko

perjantai 4. syyskuuta 2009

Hääfinaali

  • Kerron nyt vielä yhden kerran häistä :)
    Sellasta pientä yksityiskohtaa.
    Jos tän jälkeen ailkais riittää :)
    -Niin mulle kuin teillekin.





Tässä ekoissa kuvissa tulee ihan vain kuoseja käyttämistäni Tilda-pahveista. Näistä tein siis mm. jokaiselle oman kolmion muotoon taitellun pöytäkorttinsa, joka sisälsi:

-muhkean vaaleanpunaisen makeisen
-pienen kortin, johon minä ja Asgeir toivottiin ohjeita, toivotuksia, vaikka piirustuksia tai terveisiä. (Ja saatiin aika ihania :))





Nää oli mun mielestä kuin ihania vanhoja tapetteja, jotka mätsäsi täysin vanhan juhlapaikkamme tunnelmaan.


Siitä kyseltiinkin aika paljon; paikka on Kotkassa sijaitseva Kärkisaari. Oikeasti saari, mutta sinne pääsee pientä siltaa pitkin autolla. Huvila täyttää ensi vuonna sata vuotta ja on tosiaan ihan vuokrattavissa yksityiskäyttöön ainakin lauantaisin. Toimii ainakin kesäisin myös Bed and Breakfast -periaatteella, kannaattaa käydä katsomassa paikan kotisivut http://www.villakarkisaari.com/.








Koska Kärkisaari pitopalveluineen on tunnettu laadukkaista raaka-aineista sekä ruoan perinpohjaisesta itsevalmistuksesta, valitsimme oikein kunnon ruokailuhäät :)

Siis neljä ateriaa, joista ensimmäisenä tuli tomaattikeitto, sitten lohisalaatti, sitten joku pihvi ja lopuksi jälkiruoka. Eli itse ruokailuun meni meidän häissä tovi :)


Ruokalajien välissä seremoniamestari viihdytti englanniksi kasson kääntäessä suomeksi erilaisillä "sähkeillä". Me saatiin ihanan paljon viestejä norjalaisilta tutuilta, joille tää seremoniamestari oli soitellut. Tosi kiva yllätys.





Samoista tildapahveista tein myös joka pöytään (noin viden hengen kesken jaettaviksi) Ohjelmat.




Valkoisilla nauhoilla ohjelmakansion sisään kiinnitin pienen paperikäärön, joka sisälsi "häävisan". Pöytäseurueen keskenään oli siis pohdittava oikeat vastaukset kymmeneen kysymykseen. Tästä tuli aika totinen taisto ;)


Ruokailun jälkeen lapset pääsivät ulos; ohjelmakansiossa luki Lasten aarrejahti. Asgeir ja bestman olivat piilottaneet Kärkisaaren metsään ja rantaan -mitäs muutakaan kuin, tsadaa, kalastusvälineitä ;) Jokainen pikkuvieras sai siis oman ongen ja jotain sellaista kotiin vietäväksi.


Aarrejahtia seurasivat perinteiset kakunleikkaukset, morsiuskimpun heitot ja miehille (miksei naisillekin) Asgeir tarjosi Kuubasta tuomiaan sikareita siinä ilta-auringossa bändin pystyttäessä soittimiaan sisälle.


Loppuilta jatkui tietenkin tanssin, seurustelun ja iltasalaatin muodossa. Boolia ja baarin antimia oli myös halukkaille tarjolla. Pojat löysivät suurinta hupia helium-säiliön sisällöstä sekä oman bändin perustamisesta (eivät soittaneet mitään tanssimusaa..).






Sormuksenkin perään kyseltiin; here you go. Kolme timanttia, tulevat korkeammalle kuin mitä kuva antaa ymmärtää.



Ja sisko onnistui ikuistamaan näin söpön kuvan vielä neidistä :)



torstai 3. syyskuuta 2009

Suuri Kroatia -kertomus

Kerrotaan nyt vähän Kroatiasta tähän väliin ennen kuin unohdan koko loman ;). Vastailen vielä teidän hääkysymyksiin ja laitan jokusen lisäkuvan, mut otetaan tää nyt ekaks.





Meidän matkakohde Kroatiassa oli ihan toi eteläinen kärki, Makarska rivieraksi kutsuttu alue Splitin ja Dubrovnikin välissä. Tosi suosittu turistialue, nykyään lähes vain turismia. Alue oli aivan ihanaa; luonto uskomattoman kaunis ja vedet kirkkaat, mutta meidän matkakohteen Podgoran sijaan valitisisin seuraavalla kerralla vähän suuremman kaupungin, ehkä Makarskan tai itse Splitin. Lähinnä syystä että Podgorassa ei ollut mitään shoppailumahiksia.



Kuten sanottu, vedet on Adrianmerellä aivan ihanan kirkkaat ja puhtaat. Lämpötila oli yli +25 ilman ollessa +34 astetta. Ei me oikein voitu muuta tehdä kuin uida päivät pitkät -ja se se oli toivekin!



Eräs uimapeto luuli ihan varmaan oppineensa uimaan -syöksyi aika huimasti veteen ilman mitään kellukkeitakin...


Kroatian rannoilta ei mitään sileää hiekkaa löydä, siellä on kaikkialla tällaista pientä pyörökiveä. Mistä johtuen suurin osa ihmisistä kulki uimakengillä ja vain harva makasi pelkän pyyhkeen päällä. Suosittelen ehdottomasti uimakenkiä. Rannat ovat myös usein tosi kapeita ja ihan täynnä.



Ai täynnä?
Turisteista vain pikku murto-osa oli skandinaaveja. Italialaiset, britit, saksalaiset ja Kroatian naapurimaat edustivat hyvin.




Mamma pallomaha ja Omppu.





Ruoka Kroatiassa on Suomenkin hintoihin verrattuna edullista. Juoma (etenkin alkoholi) oikein edullista. Liharuoat sitten aivan ihania, en kertaakaan joutunut pettymään liharuokia tilatessani; niin makkarat, pihvit, linnut kuin jauhelihat olivat ihanan makuisia. Ehdottomasti kannattaa kokeilla perinneruoka Pekaa, joka on pari tuntia uunissa kypsytelty liha-perunapata. Mmmm.

Myös kahvi on Kroatissa loistavaa; kulttuuri täysin italialainen. Tavallista tylsää kahvia sieltä ei juuri saa ja maku oli aina yhtä ihana.




Edellisessäkin kuvassa vilahtanut kietaisumekko oli ainoa mahdollinen (ja ihan huippu) ostos Podgorasta -sen avulla pärjäsinkin kaikki loman illat! Näitä ihania, kahdesta eri (70% silkkisestä) kankaasta valmistettuja 100ways -mekkoja myytiin jos jonkinmoisissa väreissä ja oli ihanteellinen mun masua ajatellen. Tän saattoi tosiaan sitoa päälle ihan miten vain, oli uskomattoman kevyt ja vilpoisa ja sen saattoi kääntää halutessaan vaihtaa kuosia.



Podgoran pitkä katu oli täynnä niiiiin ihania drinksubaareja, että muutaman kerran toivoin
a) olevani kahdestaan Asgeirin kanssa
b) olevani ei-raskaana
Ehdottomasti romanttinen paikka!
Puhdasta ja siistiä.


Podgorassa ei ehkä niinkään siitä vanhan ajan henkeä aistinut, mutta 200 jKr rakennetussa Splitissä oli mahtava tunnelma. Vanhoja rakennuksia, kapeita kujia. Kiveä. Siellä vietimme viimeisen vuorokauden. Shoppailumahikset ei mitkään ihan hurjat, mutta toki paremmat kuin Podgorassa sekä paljon jänniä pikkuputiikkeja isojen Zarojen ym. lisäksi.




Splitin ja Makarskan lisäksi suosittelen ehdottomasti -jopa yli kahden edellämainitun- Makarska rivieran edustalla sijaitsevia saaria Bracia ja Hvaria. Lähes joka kaupungista pääsee pikaveneellä käymään, jollei koko lomaa halua viettää saarella (itse olen ihan helposti viettänyt). Etenkin Hvarista paikalliset puhuvat luksuspaikkana; rikkaiden, kuuluisuuksien ja huvijahtien kohteena. Mahtavia ravintoloita ja uskomattoman kaunis luonto.


Romanttisia paikkoja? :)
Ihmiset Kroatissa ovat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Kaikki toimii. Englantia puhutaan hyvin, mutta myös saksa on vahva kieli.


Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.
Jonne aina haluan palata uudelleen ja nähdä enemmän...




Kyselkää ja lisäilkää :)