Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. helmikuuta 2010

Stilig, hva?

Joo...
Mulla on flunssa, Ollilla on flunssa.
Ainolla yhtäkkiä kauhee vaippaihottuma.
(= no sleeping, jos joku ei tajunnut.)
Pappa karannut viikonlopuksi hotelliin Stavangeriin jonkun sedän 60-vuotispäivien varjolla (minne itsekin ihan mieluusti oisin lähtenyt).

Tähän väliin voisin siis tehdä oikein valituspostauksen ja kertoa miten aivot turisee sieraimista ja pää hajoaa, kun eihän elämä nyt ihanimmillaan kipeenä ole ;) 
Mut emma viitsi.
Se on nimittäin vaan käännettävä kaikki tehomittarit nollille ja tehtävä ei-yhtään-mitään-mikä-ei-huvita.
Syötävä italianpataa ja jälkkäriks karkkia.

Eikä aikaakaan kun ollaan kaikki terveitä (alkaa nimittäin jo helpottaa niin flunssat kuin ihottumatkin) ja sit on taas kummasti ihan uutta puhtia kaikkeen!

Sitäpaitsi.
Voisinko olla huonolla tuulella tällasen kanssa....? ;)


Stilig, hva?
-Siis EI mun "päivän lookki", toi kozy carrier!

Sidonta takaa
Tulee ristikkäin sekä vyötärön ympäri ja on tosi tukeva, miellyttävä ja kevyen tuntuinen.

Tässä oli niin makee kuosi et oli pakko ostaa, vaikka olin sivuilla aikeenani ostaa samanlainen pussi kuin viimeksi -isompana vain. 
Nyt täytyy kyllä sanoa, että myös ergonomisuus on kaikista kokeilemistani kantovälineistä paras.
Paljon kätevämpi pukea päälle ja pois kuin tavalliset sidottavat liinat.
Sopii vastasyntyneestä vaikka Ollille (kokeilin) ja isommallekin.
Kantaminen on tosi kevyttä (eli paino jakautuu tasaisesti) ja imetyskin onnistuu pikapikaa piilossa.
Rakkautta ensikokeilulla, ei voi muuta sanoa!

Love <3
----ja cozya viikonloppua :)

lauantai 6. helmikuuta 2010

HEIIII...

Tosi pahoillani kaikkien teidän tosi ihanien ja mukavien lukijoiden puolesta, mut luulen, et mun bloggausaika alkaa olla tässä...

Tää ei oo enään niin kivaa eikä mikään hyvän tuulen henkireikä; voin sanoa ihan suoraan pahoittaneeni mieleni lähinnä noista mun äitiyteni arvosteluista ja kai ihan tästä yleisestä ilmapiirin muutoksesta. I know -ei tarvi välittää mitättömistä anonyymeistä kommenteista, mut jostain syystä mulla on kuitenkin kurja olo.

Se, että oon sanonut mulla olevan helppoa, on kai liikaa joillekin ja ymmärrän et provosoi. Sanoisin kuitenkin ihan joka tapauksessa, että mun elämäni on nyt helppoa ja ihanaa, kun tod. näk. onnellisinta aikaani vietän. Vaikkei Olli kävisi sitä hurjaa kahta päivää viikossa päivähoidossa, olisi tää helppoa ja ihanaa ;)
Voin muuten avartaa vähän teidän arvostelijoiden maailmankatsomusta ja kertoa, että täällä päiväkotisysteemi on Suomesta poikkeava. Esim. mun hyvän ystäväni kaikki neljä lasta on päivittäin hoidossa, vaikka ystävä käy vain päivän-pari töissä. Koskaan en oo törmännyt kritiikkiin. Olli on täällä hyvin moneen muuhun nähden tosi paljon kotona, enkä ole edes hakenut täyttä virkaa töissä, koska haluan jatkossakin olla paljon kotona lasten kanssa.
Miten kukaan teistä voi luulla tietävänsä paremmin, mikä meille sopii?

No niin, ettei tarvi sit kahdenkymmenen vuoden päästä miettiä et oisinpa osanut nauttia, nautin nyt. Enkä tuu tänne muuta väittämään, enkä ala valittamaan niistä mitättömistä huonoista puolista, joten paras varmaan lopettaa.

Olen miettinyt tätä jo jokseenkin monta päivää ja aika surullisena mietin varmaan vielä pari lisää... Eli älkäa ihmetelkö, jollei mitään kuulu :)

Paljon haleja teille fiksut, mukavat lukijat, joista on ihan kavereita tullut. Harmittaa ihan vietävästi, jos pieni anonyymiporukka on onnistunut lannistamaan minut. :'(

torstai 4. helmikuuta 2010

DIY ART

Heippis ja aurinkoista talvipäivää!
Kaikilla hyvä mieli ja edelliset keskustelut laatikossa. Laatikko lukittu ja avain heitetty mereen ja niin pois päin.

Meinasin kyllä pitää vielä yhden päivän blogitauon, mutta sen sijaan kanavoin turhautuneet blogiajatukseni luovuudeksi -ja näihin:

Pastellivärit omatekemät sekä saksalaisen Schminken.

Joku varmaan muistaa tämän postauksen, jossa maalasin Ikea taulupohjan ja taiteilin siihen päälle ihan oman jutun. No nyt senkin päälle on maalattu:


Tämä ei taaskaan käy ihan yksiin mun ja isännän taidemaun kanssa, joten en tiedä, tuleeko koskaan tähän seinälle päätymään. Sainpa ainakin puhailla omiani hetken -nää rakkaat harrastukset kun ei lähiaikoina oo paljon saanut aikaa.

Tästä yksityiskohdasta näkee, miten Ollikin innostui piirtelemään. Punaiset vapaat viivat "We" ja "Love" -välissä on Ollin käsialaa. Enkä tietenkään raaski poistaa, vaikka ensiajattelemalla meinasi tulla suutahdus.

Tästä näkee vähän kokoluokkaa -ei voi ihan mihinkään nurkkaan piilottaa... Sorry Pappa.

"Näääin suuri!"


Tää olis just kevätkotiin kivan raikas ja kevyt.
Kaikki viivat on muuten vapaalla kädellä tehtyjä ja aika suunnittelemattakin hehe ;)
Vain ruudut jaoin maalarinteipillä suurinpiirtein samankokoisiksi mitaten ennen pastelleilla maalaamista.
Jos joku ehti ihmetellä kaikenmaailman numeroita ja lukuja, niin ne on meidän neljän syntymäpäivät.

Ja kuten sanottu, Asgeir ei ymmärtänyt tätä ihan.
Se ihmetteli moneen kertaan "mikä toi care on".
Mikä ihmeen care siis, carew vai (täällä on yks Carew niminen jalkapalloilija)?
No ei.
Pitäskö siinä olla cars!
Onk se niinku et "We_ Love_ cars?"

Sillä kesti oikeesti hetki tajuta mitä "care" tarkoittaa, vaik yleensä ihan tota enklantia ymmärtääkin.....


Ps. Edelleen luen KAIKKI kommentit huolella ja ne on mun bloggaamisen suuri ilo ;)

tiistai 2. helmikuuta 2010

2 viikkoisraportti


Aino on tänään 2 viikkoa vanha.
Se alkaa jo olemaan aika pullero -etenkin noi posket on kovasti levinneet XD
Ne kasvaa niiiiiin nopeesti!
Yöt menee niin hyvin kuin nyt vastasyntyneiltä voi odottaa; väsynyneeksi en edelleenkään oo itseäni tuntenut.

Mut laiskaksi.
Kyllä, toisinaan.
Etenkin näinä parina päivänä viikossa kun Olli on päiväkodissa sen kuutisen tuntia.
Välillä tuntuu, et mites tässä nyt ei oo enempää hässäkkää. Että enhän joudu tekemään mitään millä kokeneemmat pelotteli. Et kymmenkertainen homma kahdessa? Where?
Päinvastoin; pystyn taas vaikkapa makaamaan vatsallani ja leikkimään Ollin kanssa lattialla, nousemaan sängystä ongelmitta, kurkottelemaan, kyykistelemään, you name it. Kaikkea.

Niinhän sitä sanotaan, et vahvoille ihmisille annetaan elämän hankaluudet; niille siis, jotka niistä kykenee selviytymäan.
Eikö?
Tiedä sit mitä tää meistä kertoo, mut me ollaan ainakin saatu mielettömän helpot ja tietenkin maailman ihanimmat lapset ;)

No sit, en tiedä kuka haluu nähdä tällasta päivän asua (ja lookia yleensäkin), mut koska realityä on peräänkuulutettu, niin... :) Laitetaan:

mamma -10kg (join muuten kahvia tänään ISOLLA kermavaahtokiekuralla sekä tän että Ainon kaksviikoisten kunniaks :))

villapaita omatekemä Ollin vauva-aikoina imetystä ajatellen.. Lankana Garnstudion Silke Tweed?
kollarit Only
Villasukat Odd Molly
Uggsit


Ihanaa helmikuun alkua, kevät lähestyy muuten!
(Hahaa kauheen lumipyryn keskeltä hyvä uskotella tällasta.)

lauantai 30. tammikuuta 2010

PIKAKIITOS!!

Kiitos kommenttiboksissa vaunujen etupyörästä vinkanneille; eipä ihmekään et mun mielestä on ollut raskasta kurvailla kauppojen kapeilla käytävillä! :D En oo siis koko aikana tajunnut, et etupyörä on lukittuna ja sen voi vapauttaa.
Huhhuijaa.
Kyl nyt menee kevyesti.
Niin kaupassa kuin lumessa ;)
KIITOS!

Päivän asu -kun on kahdestaan kotona pikkuisten kanssa.
Kun on oltava mukava ja pehmeä olo, pystyttävä imettämään, pysyttävä lämpimänä ja kuitenkin oltava suht freesinä koko ajan putkahtelevien vieraiden varalta..
Niin ja psytyttävä kätsysti ja nopeasti vetämään lisävaatetta päälle uloslähtiessä -7 asteeseen (sukat ja housut leggareiden päälle, that's it).

Lampaanvillainen tunika Day by Birger & Mikkelsen
Alus (/-yö)paidat H&M
Leggarit Only

Nyt me lähdetään kurvailemaan ja kruisailemaan kauppaan koko porukka, löysin kummasti aivan uutta intoa vaunuista! ;D

Hyvää viikonlopun jatkoa :)

perjantai 29. tammikuuta 2010

Outdoors -ainakin melkein

Asgeir lähti aamusta viikonlopun mittaiselle työmatkalle ja heitti Ollin päiväkotiin matkan varrella.
Mulla on siis pian hommana hakee se sieltä Ainon kanssa vaunuillen.
Kivasti tonne ulos on tullut kauhea lumipyry -ja pakkastakin poikkeuksellisesti on muutama aste (I know -ei kuitenkaan mitään Suomeen verrattuna).
Olen jo pari kertaa lenkkeillyt päivikseen hakemaan Ollia, mut ilman Ainoa ja hyvällä kelillä. Tänään se on vaan pakko ottaa mukaan. Pakata villaan.
Toivottavasti tuolla pääsee eteenpäin.

Dagens ei-niin-fiini outfit:

Sisällä, jotta imetys ois helppoa:
paita Lindex mama
toppi H&M
farkut Object

Ulkoiluun
huppari H&M (lasten os.)

Päälle
Parka Soaked in Luxury
Huivi Day by Birger & Mikkelsen

Oon myös jo aikoja sitten luvannut kertoa meidän vaunuista, joten laitan sen tahän yhteyteen; näillä me sitä Omppua kohta lähdetään hakemaan.
Kyseessä on siis Phil&Teds -merkkiset, Vibe -malliset yhdistelmävaunut, joiden erikoisin funktio on toimia juuri sisarusvaununa kahdelle pienelle:

Vibe edestä: tässä istuu Olli. Vibe takaa: täällä makaa Aino

..Ja sivulta.

Tätä nykyistä muotoa voi tosi kätevästi muunnella niin, että vaunuista saa myös

-"tavalliset" kopalliset vauvanvaunut (jolloin Ollille ei tietenkään oo tilaa).
-yhden taaperon (eli Ollin kokoisen) istuttavat rattaat.
-kahden pienen peräkkäin istuttavat (noin puolivuotiaasta viisivuotiaaseen) rattaat.


Kivan näköiset, kevyet, menee pieneen tilaan pakattuina. Ehkä vähän jäykät saada kääntymään tiukoissa 90asteen kurveissa kun molemmat pienokaiset tuovat painoa. Muuten ihanat ja kevyet työnnellä.
Meille tosi kätevät!

Ihanaa viikonloppua, pitäkää peukkuja ettei Aino heräile enempää kuin tän kaks kertaa yössä nyt kun Asgeir on poissa ;)  Huh.

torstai 28. tammikuuta 2010

Arki...


Ymmärrän todella hyvin, että monista ois kiva kuulla enemmän meidän ihan tavallisesta arkielämästä. Varmaan myös nähdä kuvia lapsista ja muuta sellasta söpöä. Kun paljon pienten lasten äitejä täällä on.
Jostain syystä kuitenkin -toisin kuin vaikka oman naaman näyttäminen täällä, on mulle arjesta kertominen usein kovin henkilökohtaista.
Toisille ulkonäön paljastamisessa menee raja, mun postauksissa taas alkaa rajoittumaan kaikki muu paitsi minä itse. Perhe -ja perhe-elämä ovat asioita, jotka haluan pitää ihan itselläni. Pieniä pinnallisia paloja toki voi välillä tarjoilla :)


Tottakai pienen vauvan äidillä on paljon ajatuksia ja tunteita, kaikenlaisia herkkiä jutuja ja hankalia hetkiä. Tuskin kukaan on selvinnyt vauvan ekasta viikosta vuodattamatta kyyneliä.
Mutta... :)
Siis tää voi kuulostaa ärsyttävältä, mut mun kyyneleet ovat kaikki olleet ihan pelkästä onnesta.
En koskaan ole tuntenut itseäni muuksi kuin onnekkaaksi saadassani vaihtaa vaippaa tai rauhotella itkevää. En koskaan vielä ole hermostunut väsymykseen tai työn määrään. Korkeintaan vähän kyllästynyt näihin maitoa lähemmäs litran päivässä tuottaviin monsteritisseihin - taas jälleen ihmettelen miksi kukaan haluaa tieten tahtoen isot rinnat... :o   :S

No mut, ei tää oo mulle muuta kuin etuoikeus.
Tällä kertaa olen vielä pikkasen Ollin vauva-aikaa kärsivällisempi - kun tiedän, miten nopeasti se menee...

Dagens..

Mun vahvuudekseni on ehkä kääntynyt myös se tosiasia, ettei meillä oo täällä sukulaisia apuna. Mun on ollut pakko perustaa kaikki sille asenteelle, et yksin on pärjättävä. Vaikka se välillä harmittaa ja ikäväkin usein on.
Toki me käydään usein Suomessa -mikä aina antaa lisäpotkua ja iloa!

Meidän arki toimii myös siitä ihanasta syystä, että Asgeir on tällä hetkellä paljon kotona/työskentelee tosi vapaasti kotikonttorista käsin.
Tuntuu myös hyvältä ratkaisulta antaa Ollin käydä päiväkodissa tän pari päivää viikossa -Olli viihtyy, saa vaihtelua ja muiden lasten seuraa ja mulla on sille paljon paremmin energiaa kotipäivinä.

Auttaa varmaan myös se, että ollaan molemmat aika vahvoja, itsevarmoja ja rauhallisia tyyppejä -minkä oletan lasten aistivan eivätkä ainakaan meidän perässä hermostu.
Ja ehkä, en oikeestaan tiedä, mun (terkkari)koulutuksenikin auttaa luottamaan itseensä näissä vauva-asioissa. Etten ainakaan mitään ihan pölöä mee tekemään ;)


Ja ehdottomasti se ajatus hetkessä elämisestä ja nauttimisesta auttaa myös.
Että ottaa asiat sellaisina kuin ne tulee ja tekee asiat omalla temmollaan. Nauttien jokaisesta kullan arvoisesta hetkestä. Ilman kiirettä.

Paita Vila
Farkut Object (nää on niin pehmeitä ja joustavia... :))
Trikoohuivi Zara

Mulle myös pieni itsekkyys on elintärkeää; se, että otan aikaa itselleni kun siihen on mahdollisuus ja istun vaikkapa tän koneen ääreen teekupin kanssa. Ja että aamulla kun lapset on puettu, viitsin käyttää sen viisi minuttia meikkaamiseen ja omaan ulkonäkööni.
Etten unohda itseäni. Silloinhan ei enää mikään toimisi.

***

Siinä siis syitä, miksi mulla ei oo niin kauheasti purnattavaa ja miksi meidän arki toimii mulle :) En oo kovin ankara itseäni kohtaan.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Aino


Olli-August sai vihdoin pikkusiskon, jonka nimeksi tulee Aino Olivia.
(Ja on muuten mustasukkaisen sijaan YLPEÄ isoveli :))

Söpönen syntyi mukavasti ja pelkän ilokaasun (plus aivan mahtavan kätlön Kajan <3) avulla
19.1.2010 kl 03.06.

Joten jos oikein osasin ennen syntymää tulleista veikkauksista laskea, osui nimimerkki Sari (18.1. klo 20.21 tulleella kommentillaan) lähimmäksi veikkauksella 19.01 klo 03:15.
-Korjatkaa jos oon väärässä. Muussa tapauksessa Sari voipi laittaa mulle osoitetitoja s-postiin aalvesta@broadpark.no :)

Kiitos ihan kaikille ihanista kommenteista <3
Palailen varmasti pian kunhan totutellaan kotielämään hetki.
Kaikki voi hyvin ja on valtavan onnellisia :)

maanantai 11. tammikuuta 2010

Til babyen...

Täällä sitä vielä ollaan kotona :)
En vaan oo ehtinyt (BUSY!! :o) kirjottelemaan, sillä olen


-pakkaillut ja lähettänyt suurimman osan Til Salgsin myyntiä.
-lenkkeillyt postin lisäksi työpaikalle moikkaamaan työkavereita ja kahvittelemaan yhden potilaan kanssa.
-paistanut lettuja -ihanaa et se on täällä ihan hyväksytty päivällinen!
-haaveillut yhdestä jutusta vauvalle...


...en vaan oikein tiedä tulisko tää käyttöön? Kannattaisko tän takii porata reikä olohuoneen kattoon? Mitäs luulette?

Yayita vauvan riippumatto


Seuraavan ostinkin jo, vähä pienemmän mittakaavan vauvanhoitoväline:


Kangaroo Korner Fleece


Huomenna.
8:45.
Akupunktio!

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Vielä siitä kaulurista...

Eli
neuleohjeita for dummies
-tai idiots niinku joku kommenttiboksissa toivoi XD
Yritän siis vielä auttaa ja neuvoa ihan kuvien kanssa rautalangasta vääntäen, jotta kaikki halukkaat tän osaisi tehdä kevättalven kelejä lämmittämään! -Ja sulostuttamaan :)


Tässä kauluri mulla tänään ulkona kaksinkerroin kaulan ympäri kiepautettuna! Lämmittää huomattavasti paremmin. Koska kaulurista 160 silmukalla tulee näinkin iso, voi sen hyvin tehdä paljon pienemmällä silmukkamäärällä (esim. 120-140) ja unohtaa kavennukset kokonaan -neuloa siis ihan suoraa putkiloa, jolloin kauluria ei toki kaksin kerroin saa menemään.
 Tai voi neuloa suoraa putkiloa 160 silmukalla, jolloin sen saa oikein hyvin kiepautettua kahdesti kaulan ympäri, mutta silloin hartioille ei istu ihan niin kivasti kuin tämä...:


Jos siis haluaa ihan identtisen tän mun oman kanssa (on muuten ihan loisto vaate imettäjälle!!), näkee nyt tästäkin hyvin noi kavennukset molemmilla hartioilla.

ALOITETAANKO IHAN ALUSTA:


Luodaan siis pyöröpuikolle (vaikka se) 160 silmukkaa ja...



1. ...aletaan neulomaan ympäri puikon suljettuna neuleena putkiloa kuvassa näkyvään malliin. Eli puikon alusta: Kaksi oikeaa, kaksi nurjaa, kuusi oikeaa ja kaksi nurjaa silmukkaa -ja sitten vaan toistat samaa koko puikon ympäri ja (vaikkapa) kahdeksan kerrosta korkeussuunnassa.


2. Koska lettikuvion tekeminen tuntuu monelle olevan The problem, niin olkaapa tarkkoina. Ensimmäinen letti alkaa muodostumaa kun kahdeksan kerrosta olet neulonut ykköskohdan ohjeen mukaan. Eli kun tulet tähän kuvan mukaiseen kohtaan kuuden oikean silmukan alkuun...


3. ....poimitkin ensimmäiset kolme slmukkaa toiselle puikolle (tai mille tahansa appelsiinitikulle niinkuin minä ;))! Jätät tikun roikkumaan neuleen tähän etupuolelle...


4. ...ja neulot pyöröpuikolle toiset kolme oikeaa silmukkaa!! Kyllä! Appelsiinitikku ensimmäisine silmukoinnen roikkuu vähän tiellä, mutta siihen tottuu.


5. Sitten jo nimittäin vedetäänkin appelsiinitikku takaisin kehiin ja neulotaan pyöröpuikolle jatkeeksi ne kolme appelsiinitikun silmukkaa...


6. ...Ja sun eka letti on siinä!!! Vau! Jatkat vaan ihan samaan malliin oikeita ja nurjia ja taas kohta tulee uusi letti. Ja sitten taas kahdeksan kerrosta ilman mitään stressejä leteistä!! :)

Kavennuksia aloitin työn ollessa noin 20cm; heti kerroksen alussa ekan letin keskeltäuloin kaksi silmukkaa yhteen ja taas kerroksen puolivälissä letin keskeltä kaksi silmukkaa yhteen; tätä toistin joka toinen kerros kunnes yksi lettikuvio oli kokonaan poissa ja työ reilu 30cm korkea. Sit ihan normaalisti loppuun ja silmukoiden päättely.


Auttoiko tää?
Jos ei niin luovutan... ;)
Muista lukee myös alkuperäiset ohjeet, siellä on mm. lankamäärät ja puikon koot.
Kaulurin korkeudenhan voit ihan itse valita, mut mun oma on jonku 40cm.
Veikkaan muuten et tuubi tulee olemaan nahkatakin kanssa aika suosittu yhdistelmä tossa keväämmällä <3


Ja hei muistakaa Tils Salgs illalla, se sulkeutuu siis tänään! Toivon pikaisia yhteydenottoja niiltä voittajilta, jotka haluaa paketit postiin jo mahdollisesti ennen mun synnärille joutumista! ;) Laitan s-postiosoitteenikin sinne illan aikana kun huudot on sulkeutuneet niin saadaan yhteydet pelaamaan :)



Ompussa on selkeesti isoveliainesta-peitteli pupun niin hyvin sohvalle <3
Villapaita mun äitin tekemä