Ymmärrän todella hyvin, että monista ois kiva kuulla enemmän meidän ihan tavallisesta arkielämästä. Varmaan myös nähdä kuvia lapsista ja muuta sellasta söpöä. Kun paljon pienten lasten äitejä täällä on.
Jostain syystä kuitenkin -toisin kuin vaikka oman naaman näyttäminen täällä, on mulle arjesta kertominen usein kovin henkilökohtaista.
Toisille ulkonäön paljastamisessa menee raja, mun postauksissa taas alkaa rajoittumaan kaikki muu paitsi minä itse. Perhe -ja perhe-elämä ovat asioita, jotka haluan pitää ihan itselläni. Pieniä pinnallisia paloja toki voi välillä tarjoilla :)
Tottakai pienen vauvan äidillä on paljon ajatuksia ja tunteita, kaikenlaisia herkkiä jutuja ja hankalia hetkiä. Tuskin kukaan on selvinnyt vauvan ekasta viikosta vuodattamatta kyyneliä.
Mutta... :)
Siis tää voi kuulostaa ärsyttävältä, mut mun kyyneleet ovat kaikki olleet ihan pelkästä onnesta.
En koskaan ole tuntenut itseäni muuksi kuin onnekkaaksi saadassani vaihtaa vaippaa tai rauhotella itkevää. En koskaan vielä ole hermostunut väsymykseen tai työn määrään. Korkeintaan vähän kyllästynyt näihin maitoa lähemmäs litran päivässä tuottaviin monsteritisseihin - taas jälleen ihmettelen miksi kukaan haluaa tieten tahtoen isot rinnat... :o :S
No mut, ei tää oo mulle muuta kuin etuoikeus.
Tällä kertaa olen vielä pikkasen Ollin vauva-aikaa kärsivällisempi - kun tiedän, miten nopeasti se menee...
Dagens..
Mun vahvuudekseni on ehkä kääntynyt myös se tosiasia, ettei meillä oo täällä sukulaisia apuna. Mun on ollut pakko perustaa kaikki sille asenteelle, et yksin on pärjättävä. Vaikka se välillä harmittaa ja ikäväkin usein on.
Toki me käydään usein Suomessa -mikä aina antaa lisäpotkua ja iloa!
Meidän arki toimii myös siitä ihanasta syystä, että Asgeir on tällä hetkellä paljon kotona/työskentelee tosi vapaasti kotikonttorista käsin.
Tuntuu myös hyvältä ratkaisulta antaa Ollin käydä päiväkodissa tän pari päivää viikossa -Olli viihtyy, saa vaihtelua ja muiden lasten seuraa ja mulla on sille paljon paremmin energiaa kotipäivinä.
Auttaa varmaan myös se, että ollaan molemmat aika vahvoja, itsevarmoja ja rauhallisia tyyppejä -minkä oletan lasten aistivan eivätkä ainakaan meidän perässä hermostu.
Ja ehkä, en oikeestaan tiedä, mun (terkkari)koulutuksenikin auttaa luottamaan itseensä näissä vauva-asioissa. Etten ainakaan mitään ihan pölöä mee tekemään ;)
Ja ehdottomasti se ajatus hetkessä elämisestä ja nauttimisesta auttaa myös.
Että ottaa asiat sellaisina kuin ne tulee ja tekee asiat omalla temmollaan. Nauttien jokaisesta kullan arvoisesta hetkestä. Ilman kiirettä.
Paita Vila
Farkut Object (nää on niin pehmeitä ja joustavia... :))
Trikoohuivi Zara
Mulle myös pieni itsekkyys on elintärkeää; se, että otan aikaa itselleni kun siihen on mahdollisuus ja istun vaikkapa tän koneen ääreen teekupin kanssa. Ja että aamulla kun lapset on puettu, viitsin käyttää sen viisi minuttia meikkaamiseen ja omaan ulkonäkööni.
Etten unohda itseäni. Silloinhan ei enää mikään toimisi.
***
Siinä siis syitä, miksi mulla ei oo niin kauheasti purnattavaa ja miksi meidän arki toimii mulle :) En oo kovin ankara itseäni kohtaan.