keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Vastauksia






Mulla on tänään viikon ainoa vapaapäivä -jee.

Olen vienyt Ollin dagmammalle, joskin haen sieltä pois jo puoli kahden maissa (Tahtoo Ompun kotiin <3).
Rouskutan näkkäriä ja maitoa sohvalla ja nautin elämästä.

Aion myös paikkailla blogin vuorovaikutusvajetta ja vastailla kahden viime postauksen kysymyksiin. Siispä...



  • Olen kuvataideihminen, kyllä :) Rakastan vesivärejä, öljymaaleja ja pastellivärejä. Maalailen ja piirtelen paljon ja pyrin tekemään aina kortit itse.

  • Kampaajalla perjantaina laitatin raitoja, aika oman luonnollisen värisiä sekä vaaleita. Kasvatan päättäväisesti.

  • Vaaleanpunainen... hmm en tiedä voinko sanoa, etteikö se olisi mun juttu. No ei varsinaisesti, mutta joissain kohdissa toimii. Jotkut vaaleanpunaisen sävyt saavat (etenkin nyt) oksentamaan :)

  • (Ei varsinaisesti kysymys, mutta vastakommentti silti.) Kyllä, Norjan euroviisukommentaattori sai aika paljon kritiikkiä jälkeenpäin. Sillä oli vähän mauttomia lausuntoja... :S

  • Asumme ihan Norjan eteläkärjessä.

  • Kukaan tuskin sanois mun norjan osaamista täydelliseksi ;) mutta ihan sujuvasti sitä puhun ja kirjoitan joo. Alkaa olemaan paljon luonnollisempi kieli kuin esim. englanti ja jotkut asiat tulee suomeakin helpommin. Kyllä se töissä ainakin välttämätöntä on. Olen asunut täällä pian kolme vuotta, sitä ennen vain Suomessa. Kaikki norjalaiset osaa kyllä hyvin englantia (vanhempikin väestö kohtalaisesti) ja ovat innokkaita puhumaan, joten täällä pärjää hyvin.

  • OLETAN mahtuvani hääpukuun elokuussa. Menemme siis Suomessa naimisiin 15.8. ja olen jo ostanut pukuni. Puvussa ei varsinaisesti mahalle ole tilaa, mutta en usko, että se niin kauhean suureksi ehtii kasvamaankaan :)


Dagens

tiistai 19. toukokuuta 2009

Gravid.

Te ootte muuten ihan älyihania kun jaksatte kommentoida ja piristää vaik mun puolelta vuorovaikutus on hyvin surkastunutta.
Ihan varmasti ymmärrätte, miks yhtäkkiä blogi on puolihylätty, nimittäin tän näytön tuijottelu -niinkuin moni muukin täysin satunnainen asia on yhtäkkiä tehnyt minut pahoinvoivaksi.



Yes.

Gravid.

:)

Leikkikaveria pukkaa.


<3>

...tietää, että on paitsi väsyttävää, myös lähes mahdotonta painaa 10 tuhoaikaista työpäivää ja vetää useampana iltana jumpat siihen päälle.

Ja ettei sitten ainakaan jää netissä surffailulle energiaa (en oo ehtinyt tsekata edes lemppariblogeja tai etsiä edullisimpia sivuja, mistä sais Clarksin iiiiihanat Band Peepit.)

Koko hommahan on tosi alussa ja kaikkein konservatiivisimmat odottaisivat kai tällaisten uutisvuotojen kanssa vielä kuukauden-pari. Mun elämästä nyt vaan ei tuu mitään, jos yritän pitää mölyt mahassani.
What's the point, egentlig?

Maha on turvoksissa (sillai normaalisti niinkuin nyt ennen kuukautisia), pieni oksetus ja huimaus koko ajan paikalla ja ihan törkee väsymys aina kun saa mahan täyteen ruokaa -ainiin puhumattakaan ihan loputtomasta ruokahalusta, mut muuten tää on ihanaa.
Ja vaikka nyt jääkin kesän valkkarit juomatta ja illanistujaiset örveltämättä, niin oon tosi tyytyväinen sattuneeseen tilanteeseen.
Olokin ihan siedettävä verrattuna Ompun odotuksen alkuaikaan.
Et nyt sit täällä kaiken muun sekalaisen lisäks plutselig seuraillaan yhtä raskautta :)


sunnuntai 17. toukokuuta 2009

17.mai + Rybak = overlykkelige nordmenn

Niin se Alexander Rybak meni voittamaan ne Euroviisut. Gran Prixin kuten täällä sanotaan.
Itse olisin tykännyt
A) Venäjän
B) Ranskan satsauksesta.


Kun vielä kyseessä on 17 mai, Norjan kansallispäivä ja kaikkien juhlien juhla ja pyhien pyhä, niin tunnelma on ollut katossa.

Itse olen toki ollut pahoinvoivana töissä koko päivän, sen jälkeen aivan puhkiväsyneenä nukkunut sohvalla pari tuntia ja nyt pian menossa nukkumaan, jotta huomenna jaksaa ja kykenee taas aikaisin ylös.

Kansallispäivän tunnelmia tutkailtiin ihan vaan omasta ikkunasta työpäivän jälkeen -en jaksanut lähteä juhlahulinaan. Niin kivaa kuin se onkin.

Norjalaisten kansallispäivästä voisi kertoa juttua jos toista; suurin osa naisista kulkee mahtavissa kansallispuvuissaan ja kaikki on vimpon päälle hienoja ja heiluttaa norjan lipppuja. Kaikenlaisia kulkueita menee useampi pitkin päivää. Paikallisten abien juhlinta huipentuu (täällähän ei oo pääsykokeisiin lukemista eikä varsinaisia yo-kirjoituksiakaan kun porukka pääsee jatko-opintoihin lukiotodistuksen perusteella, joten abit, russ, vain rellestävät kuukauden, pari.) Lapset saavat syödä jätskiä niin paljon kuin pystyvät. Ja hattaraa ja karkkia. Monet varmaan oksennukseen asti.
Tunnelma on sekä juhlava että iloinen. Tosi mukava päivä.



Niitä tunnelmia olohuoneen ikkunasta:





Äiti ja Omppu seurailee menoa.



torstai 14. toukokuuta 2009

Hiljaista...

Blogin suhteen pitämäni hiljaiselo saattaa ikävä kyllä jatkua lähitulevaisuudessakin; on melko kiireistä töissä enkä muutenkaan oo ihan ollut terävimmilläni. Mut eipä tänne kai joka päivä tarvikaan ehtiä :)

Viime päivinä on ollut pakko priorisoida kutsukortit (häihin); tänään sain ne vihdoin endelig finally valmiiksi ja maailmalle. Takk og lov. Melkein nelkyt erilaista kukkahommelia ja kun en ihan oikeesti oo mikään häähihhuli..







Aika vaaleenpunaista heh ;)


Onpa tässä kyllä tulossa blogiinkin ihan pakosti raportoitavia asiota kuten kampaaja huomenna :D sekä kansallispäivän juhlinta sunnuntaina.

Että palaillaan :)

maanantai 11. toukokuuta 2009

Kyllä isi hoitaa

Apua mulla oli työpäivän päätteeksi, Ollin päivänhoidosta haettuani (ja ruoan laitettuani) niin törkeä nälkä, et söin aivan liikaa just. Mut mikä muka on parempaa kuin itsetehdyt lihapullat ruskeassa kastikkeessa keittettyjen perunoiden, kukkakaalin, brokkolin ja puolukkahillon kera........? Voi nam se oli hyvää.

Joku kyseli kommenttiboksissa miten oon tavannut Asgeirin. Moni homman täällä tietääkin, mut voin siihen joskus palata ja kertoa uudelleen. Nyt ajattelin ihan vaan kertoa yhden kultaseni hyödyllisimmistä piirteistä! Se on niin älyttömän taitava saamaan haluamansa.

Tässä vähän aikaa sitten purnasin blogissakin pettyneenä päiväkotipaikkaamme (saimme paikan Ollille ihan hevonperseestä, jonne ei pääse ilman autoa eikä oikein pyörälläkään). Vaikka valitimme päätöksestä, ei asialle kuulemma voitu mitään. Arpa oli heitetty ja meille sattui se pyllyreikä. Kunta on tosi tiukoilla ja tänä vuonna hakijoita on ennätysmäärä jne.

No, kultaseni marssi kaupunginjohtajan puheille ja nyt meillä on ihan loistava päiväkotipaikka ihan lähellä; liikuntaan ja luontoon painottavassa päiväkodissa.

Toinen hyödyllinen esimerkki Asgeirin tehokkuudesta liittyy matkavakuutusyhtiöltä taannoin saamaamme vastaukseen. Ollihan sairastui viimeisellä etelänmatkallamme, joten lähetimme lääkärikuluista laskun vakuutusyhtiölle. Samalla Asgeir kauniisti kirjoitti, kuinka lomasta noin 50% meni hukkaan Ollin sairastaessa sisällä.
Saimme noin puolet matkan hinnasta takaisin. (Mulle ei ois tullut edes mieleen vaatia.)
Plus tietenkin ne lääkärikulut. Europeisken matkavakuutukseen ollaan kyllä oltu muutenkin hirmu tyytyväisiä.

Niin että kannattaa jaksaa vaatia...
Hyvä et joku jaksaa.




Päivän asu
Huivi Marc 'O Polo
Villaneule Gant
Farkkuleggarit Only
Ballerinat Vagabond

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kukkia äideille!

Täällä ei tänään ole äitienpäivä (vaan joskus helmikuussa), joten en ole kummempia huomionosoituksia saanut. Mutta kuten eräs ystävä Facebookissa tänään oli todennut, on näin ihanan perheen kanssa elämä ihan kuin äitienpäiviä joka päivä :)





Täytyy vähän ottaa vauhtia, et pääsee pappaa karkuun.

Minähän olen kohta ollut äiti kaksi vuotta (kertaakaan en muuten juhlistanut äitienpäivää, mur Asgeir!) eli Olli on pian kaksivuotias.

Koska moni muu samanikäinen puhuu jo aika paljon enemmän kuin Olli, vaivaa asia joskus pikkasen minua. Tiedän, ettei alle kaksivuotiaiden tarvikaan kauheasti osata, ei kaikki osaa. (Meillä on vaan superkavereita :)) Ei kaikki kehity samaan tahtiin. Etenkin meillä kaksikielisillä voi oppiminen kestää lähes tuplasti niin kauan kuin yksikielisillä.

Tiesittekö muuten, että maailmassa on arvioitu kaksi- tai useampikielisiä lapsia olevan suunnilleen yhtä paljon kuin yksikielisiä?
Olen kuullut luvun 30% maailman väestöstä, mutta koska monia seutuja on vaikea kartoittaa, arvioidaan luvun kohoavan 50 prosenttiin.
Tosi paljon siis.

No, meidän Olli osaa suomeksi ainakin sanat kenkä, kakka, nenä, pipo... öö on niitä vielä joku muukin... Vai eikö muka?
Ja norjaksi is (jäätelö), mer (lisää), bleie (vaippa) sekä mamma ja pappa tietysti.
Ja kaikki ruoka on nam nam. :)

Hassua on, miten Olli aina vastaa esimerkiksi bleie mun sanoessani vaippa. Se tietää kyllä, että vaippa ja bleie on sama, mutta sanoo sen aina norjaksi. Tai jos Asgeir kysyy Har du bæsj? vastaa Olli kakka? -ja osoittaa pyllyä :D. Se ei koskaan ole sanonut kakkaa norjaksi.
On tää mielenkiintoista..

Eikä minua huolestuta, sillä Olli tuntuu kyllä ymmärtävän kaiken. Ne sanat ei vaan tuu! :)

Kertokaa pliis, jos teillä muilla kaksikielisillä on samoja ajatuksia tai kokemuksia!
-Tai yksikielisillä, eihän kaikkien lapset vielä puhu kaksivuotiaina, eihän?


lauantai 9. toukokuuta 2009

Semulepudding

Koska taannoinen Norja -postaus oli niin suosittu, ajattelin tänään kaupunkireissulla jatkaa teemaa ja otin kasan kuvia kotikaupungistani.

Meillä oli siis kunnon perhelauantai; syötiin aamupala kahvilassa, kuljeskeltiin katsomassa tanssi- ja muotinäytöksiä puistoissa ja nautiskeltiin hyvästä säätä.

Kuten matkapostauksessa kerroin, on asuinalueemme Sørlandet kesäisin tosi vilkasta. Täällä kaakkoisrannikolla on näitä söpöjä pikku kaupunkeja ja kyliä kolmenkymmenen kilsan välein.

Here you go:



Puut ovat alkaneet kukkia. Etenkin täällä tosi yleiset kirsikkapuut ovat valkoisuudessaan kerrassaan hurmaavia.

Mun babyt <3


Päivän asu
Mun täytyy muuten rajoittaa näiden muodottomien tunikoiden käyttöä -tajusin eilen työpaikan bileissä :/
Niin mukavia kuin ne onkin, näyttää siltä kuin maha, vyötärö, pehva ja reidet olisi piilotettu.
Kun nää tuli muotiin, kauhistelin et äitiysvaatteita :S

Tässä ne Ollin rattaat putosi...
Kulman takana on muuten suosittu kalaravintola -jossa väki silloinkin hienoina istui syömässä lounasta.



Vierasvenesatama täyttyy melko rouheista veneistä vähitellen. Nyt on vielä tyhjää.



Meidän ikkunasta näkyy mm. pankki ja kampaaja.



Työmatkakatu.



Meidän kotikatua ylöspäin.


Sama kotikatu, joka päättyy tähän meidän talon kulmalle.


Nyt nauttimaan semulepuddingia (mannavanukas?), jota tässä lauantai-illan iloksi tein. Helppo ja ihanan makuinen jälkkäri. Mmm!
Semulepudding
n.1,2 dl Mannasuurimoita
1 l Maitoa
3 rkl Fariinisokeria
n.60 tippaa Manteliesanssia
Kiehauta maito, lisää suurimot ja sekoita hiljaksiin tasaiseksi. Anna kypsyä hiljaisella tulella kattilassa noin 15 min. Lisää sokeri ja mantelitipat; maistele ja mausta maun mukaan.
Kumoa vanukas tarjoiluastiaan ja jäähdytä.
Tajoile punaisen keiton kanssa (vedelma, mansikka, punaherukka...)