Raskausasiaa

Sain vihdoin tänään aikaseksi käydä ekassa naeuvolatarkastuksessa kätilöllä ja täytyy todeta, et homma vain jännenee.

Täti huokaisi nimittäin ihmetyksestä heti ensikontaktissa mun mahani kanssa. Kohtu oli ihan reippaasti suurempi kuin näillä viikoilla pitäis. Kyseli kovasti mahdollisia syitä tälle ilmiölle mut ei me mitään keksitty.

Laittoi sit mulle lähetteen ultraääneen jo nyt, jotta saadaan tietää oonko vaan tosi paljon pidemmällä raskaudessa kuin luultiin vai onko niitä kaksi.

Voi apua.


No, vietyäni Ompun dagmammalle, käväsin siellä Kr.sandissa. Hemmottelin itseäni ihan kunnolla ja söin mäkkärissä, mikä saattoi olla pikkasen moka. Se oli nimittäin ihan täynnä pikkulapsia ja mulle tuli Omppua niin kova ikävä et taÿtyi nieleskellä itkua koko ajan.
Samperin hormonit.

Haluutteko nähdä ostoksia? :)

Tästä Juicyn froteehopparista tulee oiva raskausvaate. Helppo imettääkin. :D

Oi miten tykkään shoppailla laatuvaatteita alesta!

Pappa-Asgeir saa parit kesäisen väriset pöksyt.

Pentikistä lamppu: oli yksi suurin motivaatio reisulle. Tää sieltä pitikin löytyä.


Pentikistä myös keramiikkaa sekä punottuja tabletteja ulkoruokailuun.

Lopuksi tarvisin vähän vinkkiä ja opastusta. Mun jokakesäinen kameran hajotus-perinne on jatkunut tänäkin vuonna eikä uusin kamerani toimi kun se on täynnä hiekkaa. Tuskin tulee koskaan toimimaankaan -olen nyt käyttänyt tätä vähän risaa ja vanhaa.

Mut mitä on ne ilmeisesti pikkukameroiden ja järkkäreiden välimuodot, megazoomit?

Häh.

Kannattaako sellaista ostaa?

Onks ne paljon parempia kun nää pikkuiset?

Kun en ihan haluais panostaa järkkäriinkään.

Kokemuksia? :)

Foccacia ja Tomaattikeitto mozarellalla

"Foccacia, verdens beste suppebrød", sekä tomattikeitto mozarellalla.
Ohje otettu aikoja sitten jostain norjalaisesta naistenlehdestä.

Kenen mielestä tomaattikeitto on hyvää?
Kun tätä ootte tehnyt, ette enää koskaan halua ostaa kaupan pussikeittoa. Ette koskaan.
Eikä oikeastaan mikään, ei minkään maan ravintola, ole koskaan tarjonnut mulle yhtä hyvää tomaattikeittoa kuin tämä. Täydellisesti yhteen sopii Foccaica, joka on helppo valmistaa keiton kanssa samanaikaisesti.




Tarvitset:

TOMAATTIKEITTO MOZARELLALLA

(4-6 annosta)

750g kirsikkatomaateja

3 valkosipulinkynttä

2 rkl oliviöljyä

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl "pizzamaustetta"

suolaa ja pippuria myllystä

3 rkl punaista pestoa

6 dl kanalientä

1 tl ruskeaa sokeria

1 paketti mozarellajuustoa

(hieman chiliä)

Laita uuni 225 asteeseen.

Huuhtele tomaatit ja jaa kahtia. Silppua valkosipuli. Kaada öljy uunin kestävään vuokaan, lisää päälle tomaatit, valkosipuli ja yrtit (ja halutessasi chiliä). Sekoita hyvin ja paista uunissa noin 15-20 min.

Kaada lämmin tomaatiseos tehosekoittimeen tms. ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Kaada seos kattilaan, jossa on kanaliemi ja punainen pesto. Anna keiton kiehua midolla lämmöllä maustaessai suolalla, pippurilla ja sokerilla. Maistele :)

Tarjoile mozarellan ja tuoreiden basilikan lehtien kanssa.

FOCCACIA

6 dl lämmintä vettä

pussillinen kuivahiivaa (vastaa 50g)

1 rkl ruskeaa sokeria

1 l vehnäjauhoja

0,5 dl oliiviöljyä

2 hyppysellistä karleaa merisuolaa

hyppysellinen rosmariinia

mustia oliveja

aurinkokuivattuja tomaatteja

Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää öljy, sokeri ja vesi sekoittaen, kunnes taikina on kiinteää, muttei jäykkää. Kohota taikinaa noin 40 min kulhossa ja kaada se pellille leivinpaperille. Anna vielä turvota puolella (sillä aikaa kun tomaattikeiton tomaatit paistuvat uunissa :)) Painele olivin ja aurinkokuivattujen tomaattien paloja taikinaan ja lopuksi voitele leipä vielä hyvin oliiviöljyllä. Ripottele päälle karkeaa suolaa sekä rosmariinia.

Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 25 min.

Tarjoile lämpimässä ilta-auringossa omalla terassilla hyvässä seurassa :)

Mun Foccaciasta tuli tän näköinen...



... ja tomaattikeitosta tällainen.

Drømmer om et hus...

Viikonloppu meni enemmänkin töiden merkeissä kuin kuvittelin; teholla. Niillä ei oo oikeastaan edes taukohuonetta, syödään eväät suunnilleen seisten ja potilaiden sydän- ja hapetuskäyriä seuraillen. Mahdollisimman nopeesti.
Mitkä kivat lounaat kollegoiden kanssa lähikahvilassa??

Kotona odotti toi toinen potilas eli Omppu vesirokkoineen. Eli nukuttu ei juurikaan oo. Kiva saada vesirokko just pahimmilla helteillä. Æs.

Kaikesta tästä voikin jo päätellä mun Ebay-harrastukseni loppuneen jo aikoja sitten ajan puutteeseen eikä nyt laukut muutenkaan oo ihan ykkösprioriteetti.

Vaan KOTI!
Nykyinen koti ja ennen kaikkea uusi koti. En malta odottaa, että löydetään se unelmien iso, vanha ja valkoinen puutalo kauniilla puutarhalla.
Ja merinäköalalla.
Tai rannalta.
Parilla vierashuoneella :)

Kohta tulee se kiinteistötyyppi tekemään tästä arviota, jotta saadaan prosessi käyntiin. Olen jo aika valmis luopumaan, kunhan se täydellinen uusi koti löytyy.

Olen joskus ennenkin hehkuttanut Kotoisasti Valkoista -sisustuskirjaa (Atlanta Barltlett, Karena Callen WSOY), kun siellä vaan on kaikkea, miltä haluaisin kodin näyttävän...

(Käytännöllisiä pien(t)en laspsen äidin unelmia ;))

Iltapäivällä on ehkä vapaan kunniaksi päästävä Pentikin liikkeessä pyörähtämään; yksi on tullut lähelle tohon Kr.sandiin.

Täytyyhän sitä suomalaista suosia :)

KOLME työpäivää :S

Toisaalta ihan ok joutua töihin viikonlopuksi; on tässä taas jo monta päivää lomailtukin ja auringosta melkein tarvii paussia. Kolme päivää töitä ja kyllä helteet jatkuvat kuulemma maanataina ja tiistainakin. Sit tehdään kyllä jotain kivaa veteen liittyvää koko perhe! :)

Meillä vakkareilla on töissa sitäpaitsi kesän ajan ne ihan ihanat bonukset -viikonlopuista jopa hulvattoman ihanat, joten olen hamstranut aika monta työviikonloppua. Ei kesällä -ja raskaana :/ oikein oo väliä minä viikonpäivänä töissä on.

Dagens:

Shortsihaalari Cubus

Syötiin just Ompun kanssa lounaaksi kanasalaatti (Omppu rakastaa sitä) ja kunhan Pappa kotiutuu, syödään vielä juuri uunista nostettua pannukakkua kotimaisten survottujen mansikoiden kera, mmm.

Vaikka tää ehkä näyttää vähän samalta kuin Ompulle juuri puhjennut vesirokko (!), voin taata, et maku on ihan maailman parhaan pannukakun veroinen. Todella hyvää:

4 dl vehnähjauhoja

1 dl (vähän vajaa) sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vanilliinisokeria

50g margariinia sulatettuna

2 kananmunaa

8 dl maitoa

Sekoita ensin kuivat ainekset ja lisää joukkoon sula, jäähdytetty margariini, munat ja maito.

Kaada taikina pellille leivinpaperille ja paista uunin keskitasolla 225 asteessa (vajaa) puoli tuntia.

KAKSI päivän asua!

Ei toki ihan tavatontakaan oo, että pienen lapsen äiti joutuu vaihtamaan vaatetusta päivän mittaan, saati sitten treenaileva ihminen, joka luonnollisestikaan ei käytä samoja vermeitä lenkillä ja kaupungilla. Oli miten oli, saatte nyt kaksi päivän asua yhdellä iskulla, jee :)

Tää eka on unelman kevyt ja muutenkin jotenkin mun huippusuosikki. (Samaa suosiota ei nauti Asgeirin keskuudessa.)

Joo mun jalkaterä paloi eilen pois.

Maximekko French Connection <3

No aikammme pyörittiin kaupungilla ja mm. ajeltiin turistien ja lasten ilona kesän ajan kaupunkia ympäriajavalla Totto-junalla. Totto ajaa meidänkin talon ohi kymmeniä kertoja päivässä pilliinsä puhaltaen, jolloin Omppu hihkaisee "tog" ja syöksyy ikkunaan. Pakkohan se oli ajelullekin viedä.

Kaikesta tästä Omppu väsähti tietty ja päätin viedä sen vaunulenkille nukahtamaan -sain itsekin vähän liikuntaa. Siitä toinen päivän asu:

Toppi GT; se on oikeasti sellainen sailorinyörillä varustettu mekko, mutta koska epähuomiossa (en kai muistanut lihomisprosessiani) ostin S-koon, eikä se enää ollutkaan sellainen löysä rento mekko joksi sen kuvittelin, solmin olkaimet ja mekko lyheni topiksi...
Shortsit vanhat, kai Vero Moda
Lenkkarit Adidas

Nyt mul on itseasissa ihan mieletön siivousurakka edessä. On se vähän helppottanut kun huomiseksi suunniteltu kiinteistövälittäjä ei tuukaan ennen maanantaita, mut onhan tää silti siivottava... Meillä on siis hurja talonetsintä päällä ja täytyy varautua siihenkin kurjuuteen, et tää oma rakas on myytävä.

Niin et se välittäjä tulee tekemään jotain hinta-arvioo.

Heippa, siivoomaan :(

Yet another day in paradise

Kyllä elämä on mahtavaa.

Tänään puuttui vain Asgeir, joka lähti taas sinne Stavangeriin päin...

No mutta meillä on mahtava rantapaikka.
Täällä ei koskaan ole muita.
Pieni sopivasti kahluuseen sopiva merestä erottunut vesiallas.
Taustalla Lillesand sekä silloin tällöin ohi putputtava puuvene.

Pehmeää hiekkaa ja Olli ilman vaippaa tai kenkiä.

Sykkeli jätetty polun viereen.

Meren lisäksi vieressä lorisee kirkas, puhdasvetinen puro kovaa vauhtia vapaille vesille.


Nakit kertakäyttögrillissä.

Ja pang siihen se idylli sit oikeastaan loppuukin. Sorry, mutta syötyämme ihanat nakit ja huuhdottuani grillin roskikseenheittämistä varten, kävelin tismalleen tähän grillin kohtaan, jossa hiekka tietenkin oli aivan tulikuumaa.

Melkoisella vauhdilla veteen, jossa sit seisoskelinkin varmaan puoli tuntia jalkapohjani kanssa ilman mitään mahista nousta maihin. Kirvely ja kipu oli jotain ihan älytöntä.

Joo voisin alkaa pitämään jotain KesänTapaturmaBlogia, mut olen optimistinen ja toivon ettei tätä materiaalia jatkossa ihan näin usein tule.

No jotenkin tuskaisesti kotiin sykkelöityäni ja jalkaani ämpärissä uitellen soitein kaverilleni Hildelle. Ei oikeastaan edes siksi, että Hilde on lääkäri, vaan siksi, että tiesin tämän pian pääsevän töistä ja kätevästi nappaavan tarvittavia aineksia sairaalan apoteekista. Hilde sitäpaisti asuu ihan vieressä, joten sen nyt vaan ois ollut helpointa toimittaa tarvikkeet mulle.

Ennenkuin Hilden työvuoro oli ohi, oltiin me soiteltu about kymmenen kertaa ja Hilde kollegoidensa avustuksella päätynyt ilmakylpyhoitoon.

Pienen palovamman hoitoon siis (kämmenen kokoinen tai pienempi, ei kasvojen alueella):

• Viileä vesi ehdottoman tärkeää, muutoin palovamma laajenee ihon syvempiin kerroksiin jo alle minuutissa. Mieluiten juoksevaa ja vähintään 20 min, niin kauan kunnes kipu alkaa hellittää. Paras lämpötila on 12-18 astetta, tätä ei saa ainakaan alittaa, sillä silloin riskinä on palovamman sukulainen paleltumavamma.
• Kipu ja kirvely ovat oikeastaan loisto-oireita. Ne kertoo vamman olevan pinnallinen; vain ihon ylin kerros on vaurioitunut eikä siis enää suojaa hermopäätteitä, mikä aiheuttaa kovan kivun. Jos palovamma on syvä, ovat hermopäätteetkin vaurioituneet eikä alueella ole enää tuntoa.
• Kipuun voi auttaa parasetamoli (mun kohdallani auttoi hyvin) sekä tietenkin se viileä vesi.
• Niin kauan kun alueelle ei muodostu rakkuloita, on iho parasta pitää vapaana. Antaa ilman hoitaa. Vasta, jos ihon tulehdusriski rakkulamuodostuman johdosta kasvaa, on syytä käyttää esim. rasvalappuja ja puhdasta sidosta ympärillä. Rasvata voi toki, jos iho vaikuttaa kovin kuivalta ja kosteutta kaipaavalta.

Muistakaa, et laajojen palovammojen ensiapu on melko erilaista ja että tää käsitteli tosiaan pieniä, suht viattomia 1. ja 2. asteen kontaktivammoja. Kannattaa perehtyä melko laajaan aiheeseen paremmin ja ennen kaikkea: olla varoivaisia, ettei tällasia pääse sattumaan :S

Ok, toivotaan et loppukesä jatkuu kaikkien osalta leppoisammin ettei tarvi kirjotella näitä listoja! :)

terv. Johanna, joka onkin jo pari kuukautta kuvitelut aivojen perhmentyneen raskauden johdosta. Onnellinen, mutta pehmee.

Back to hömppä

Kolaroinut mies on soitellut ja osoitellut kiitollisuuttaan mm. lähettämällä kukkia. Kovasti helpottaa, että vastapuoli oli kunnollinen kansalainen eikä mikään huumehöyryajelija.

KIITOS MYÖS TEILLE IHANISTA KOMMENTEISTA!

Tänään olen ihan rehellisesti ollut sykemeldt eli sairaslomalla. En nukkunut viime yönä juurikaan, mikä on kyllä ihan oma vika. Nukahdin nimittäin aivan sairaan väsyneenä jo klo 19 ja heräsin sit tietenkin puolenyön aikaan saamatta enää unta. Aamutuimaan soitin sitten olevani kotona tämän päivän, mikä oli enemmän kuin ymmärrettävää taannoisen kolarin huomioonottaen. Ja teki erittäin hyvää.

Sit voidaankin palata hömppäosuuteen, eli en oo niin shokissa kuin työkaverit varmaan luulee ;)
Päivän asu:

Tuubis jostain etelän lomalta

Vyö KappAhl

Hame GT

Sen verran väsyneet silmät oli, et ihmisten ilmoille päätin varustautua laseilla -joskin näillä ilmoilla se olisi ollut luonnollinen valinta uanset.

(Tulipas cool kuva.. parturi on muuten vissiin varattava perjantaille, juu.)

Solbriller Oakley

Laukku Mulberry

Mulberryn laukuista (joihin siis olen kohtalaisen koukussa) tuli mieleen uusi harrastus; Ebay.uk. Ihan harrastuksen veroisen ahkerasti olen lähiaikoina sivuja selaillut.

Kyseisen saarivaltion ebayssa tuntuu olevan yleensä nettikauppaan verrattuna kohtuullisen paljon aitoa Mulberrya tarjolla, suuri valikoima ja ihania vanhoja, myynnistä poistuneita malleja. Onkin todennäköisesti vain ajan kysymys, että päädyn netistäkin yhden yksilön tilaamaan...

Tässä sit vielä se lupaamani ruisleipäraportti; leivoin Ikean superhelppoa ruis(seka)leipää. Ihan ok vinkki ulkosuomalaisille, mut ei se nyt tietenkään ihan reissumiehiä ja ruispaloja tavoittanut... Tuhannet kiitokset siis Mrs V:n kommentille suomikauppa.fi, suuntaan sinne heti ostoksille!! Takk takk! :)

Stavangerin saldo

Katotaans, mahtavasta viikonloppureissusta jäi seuraavanlaisia juttuja käteen:

• Ihana hotellihuone (no ei varsinaisesti jäänyt käteen) nahkaisilla nojatuoleilla ja valtavilla lattiasta-kattoon ikkunoilla; näkymänä pieni rauhallinen ranta ja taustalla upeita purjeveneitä.
• Aivan upeat ilmat.
• Pienellä rauhallisella rannalla paljon istuskelua mansikoiden ja muiden eväiden kera isin kalastellessa. Sekä kera yhden Aku Ankka-ämpärisetin, keltaisen kuormurin ja Ompun.
• Neljäs sija siinä NM-kisassa. Kuin ollakaan vika oli veneessä ynnä muissa täysin itse herra kalastajasta riippuamttomista syistä.
• Paitsi 150 kalastajamiestä, myös yksi Stavangerin liigajoukkueelinen jalkapalloilijoita samassa hotellissa. Ei niin, että äitin silmä ois lepäillyt, kunhan mainitsin.
• Paljon kavereita ja älyhyvää ruokaa.
• Ikeasta ruotsalainen ruisleipä-sekoitus. Kuulosti ihan mielettömän helpolta ja tyydyttää varmasti ruisleipähimon. Laitan lisäraporttia i morgen.

Ai niin.

• Yksi romuttunut auto.

Älä äiti (ja muut) nyt säikähdä, mut oltiin aika kolarissa paluumatkalla. Asgeir ajoi ja bestman-Martin istui vieressä. Me Ompun kanssa rauhassa takana.

En onneksi juurikaan huomannut, että meidän kaistalla kovaa vauhtia porotti päin toinen auto. Asgeir ehti kääntää hieman oikealle penkkaan, jolloin nokkakolari vaihtui semi-nokkakolariksi ja pahin rysäys tapahtui mun ja Asgeirin ovien kohdalla. Tosi tämä nyt ei vielä mitään, sillä törmays oli sen verran voimakas, että Asgeir menetti autonsa hallinnan ja sinkoilimme sitten vastaantulevien kaistalle ja siitä yli kohti -mitäs muuta kuin jyrkännettä ja merta. Tässä vaiheessa ehdin kai vain toivoa, että auto pysähtyisi. Jarrutus kun oli kestänyt jo vaikka kuinka kauan.

Luojan kiitos matka stoppasi kaiteeseen, joka kylläkin irtosi maasta ja ryttäsi auton nokankin kokonaan.

Kun kaikki oli kysyneet toisiltaan aika moneen kertaan, että sattuiko, ootteko kunnossa kömmittiin jostain airbagien seasta ulos ja törmättiin aika moneen huolestuneeseen autoistaan ulos ryntäilevään kuskiin.

Hyvin nopeasti nyös siihen mielenkiintoisimpaan -mieheen, joka meitä päin väärällä kaistalla ajoi.

Kaveri oli älyttömän mukava (vaikkakin ajoi kuin idiootti), kolmen lapsen isä ja totaalisen kauhuissaan/paniikissa/helpottunut, että kaikki olivat kunnossa -heidän autolleen kun ei juurikaan mitään käynyt. Säilyi tielläkin. Kiitteli tuhat kertaa mun supermieheni nopeaa reagointia ja meidän kaikkien henkien pelastamista. Kävi oikeastaan sääliksi koko perhettä; luulen, että ne ottivat onnettomuuden meitä paljon raskaammin. Se vaimo ei kyennyt ajattelemaan tai puhumaan mitään järkevää.

Kenellekään ei siis käynyt mitään.

Kädet ristissä taisin eilen nukahtaa kun viimeinen kahden aikaan vuokra-autolla kotiin päästiin. (Ja silmät ristissä ihan hölmönä menin töihin kun en järkytykseltäni tajunut ilmoittaa sairaaksikaan.)

Muistakaa liikenteessä

• Turvavyöt. turvavyöt.
• Olla kääntämättä katsetta takapenkillä kinasteleviin lapsiin niin pitkäksi aikaa, että ajatte vastaantulevien kaistaa.
• Auto, jossa on airbagit.
• Oikeanlainen lastenistuinten kiinnitys. 90% liikenneonnettomuuksissa kuolleista lapsista ovat istuneet väärin asennetuissa turvaistuimissa.
• Turvavälit.
• Valppaus.
• Kohtuullinen ajonopeus.
• Ensiapukurssit ja maalaisjärki.

Täällä ei muuten puhalluteta automaattisesti -ei nytkään kumpaakaan kuskia kun ei epäilystä ollut eikä sakkoja tule, jollemme uudelleen ilmoita asiaa poliisille.

Tuhannet kiitokset Asgeirlle, joka teki ja reagoi niin oikein kuin ikinä olisi voinut, pysyi rauhallisena ja oli ystävällinen miesparalle. Olen kiittänyt ihan monta kertaa.

Ja kuvia tähän postaukseen ei sattuineista syistä tule -ihan kauniista alusta huolimatta ;)

Ps. J: Oon ollut ihan netti-pimennossa, mut mun s-posti on aalvesta@broadpark.no, laita postia!! :)

Juhannus

Kuva

Heissan!

Hyvää juhannusta, syökää paljon grillimakkaraa ja purkkihernekeittoa (luksusta, jota täältä on joko vaikeaa tai mahdotonta saada ja jota TODELLA kaipaan). Muistakaa myös lämmitellä ruispaloja grillilämmöillä -näitä miettiessä nousee vesi pahasti kielelle. En tajua miten norjalaiset ei osaa/ymmärrä tehdä ruisleipää ja myydä kaupassa. Voisko joku perustaa jonku tehtaan tänne?

JA SAUNOA. Nyt harmittaa jo niin paljon et päätä käy särkemään.

Me suunnataan huomenna Stavangeriin seurailemaan voittaako toi pappa Norjan mestaruuden jossain kalastuskisassa (se johtaa tällä hetkellä pisteissä) ja toivottavasti nauttimaan hyvistä säistä. Ja jos mun painostus menee läpi, käymään myös IKEAssa.

Seuraava juhannus on yksinkertaisesti pakko viettää Suomessa.

(Täällähän juhannus, Sankt Hans on oikeastaan aina viikonpäivästä riippumatta 24.6. eikä sitä pidetä edes pyhäpäivänä. Eli ei mikään juhlan paikka, osuu vain harvoin viikonlopulle.)

-Ainiin kotimaisia mansikoita ei saa unohtaa! Ollaan nyt ostettu joka päivä tällä viikolla ja oon ihan valmis maksamaan sen 5 euroa pienstä vaivaisesta puolen litran rasiasta -kyllä. Oi NAM!

Paksu-paksumpi-paksuin vähitellen

Tällä viikolla suljettiin mun ensimmäinen Norjan tuikohtani -oman kodin lisäksi.
Mun ensimmäinen työpaikkani ja mun rakas treenisalini.

Aika haikeaa sieltä oli viimeisen kerran valot sammuttaa.
Muistan vielä hyvin, miten kesällä kolme vuotta sitten kävelin sisään, tapasin supersporttisen Jannen ja ystävystyin ensimmäistä kertaa. Tiesin, että täälläkin on yksi paikka, jossa tunnen oloni kotoisaksi ja voin kuluttaa aikaani.
Aloitin samana syksynä tuntien ohjaamisen, ystävystyin yhä paremmin Jannen kanssa ja treenasin monta päivää viikossa. Ilman salia ja Jannea mulla olis ollut tuhannesti yksinäisempi olo, en tiedä, miten olisin edes viihtynyt täällä. Päässyt alkuun.

Nyt pitäisi siirtyä sinne toiselle salille... äh.
Tällä hetkellä ei huvita yhtään.
Suren vielä juuri päättynyttä elämänpätkää.

Treenailut on kyllä lähiaikoina kutistuneet ihan liikaa.
Et kai mun on pakko jatkaa ohjaamista.

Raskaus on nimittäin ihan loistava TEKOsyy vähentää treenaamista.
Kun on niin väsynyt/pahoinvoiva/raukkaraskaana/pitää ottaa rauhallisemmin....
Tiedän, että se oman kropan kuunteleminen on tärkeintä, mutta kuinka usein sisäinen ääni huutaa et maataan vaan jooko täs sohval ja syödään jotain hyvää. Kun on niin väsyny ettei millään jaksa kyl lähteä just nyt!

Ja loppujen lopuksi, ihan sisimmässään tietää, et väsymys on sitä energian puutetta, joka johtuu liikunnan puutteesta.

Kävin siis tänään juoksemassa. Ja aion käydä useamman kerran viikossa. Edelleen. etenkin nyt, kun ne omat vakkaritunnit on poissa.
Hyviä suunnitelmia ja varusteita tärkeämpää kun on se jatkuvuus.
Ei niitä tuloksia vaan tule eikä hyvä kunto säily, jos lenkille herää kerran kuukaudessa...

...Toteaa eräs joka tuntee itsensä ihan turvonneeksi pulleroksi, vaikkei vauva vielä mihinkään oo kasvanut eikä kilojakaan (kaikesta liikkumattomuudesta/syömisestä huolimatta) oo tullut kuin hikinen yksi. Mut housut kiristää ja tää ei oo mitään hassuttelua vaan tosi kuin vesi.
Kai tässä on taas se tosiseikka hyväksyttävä, et seuraavaan puoleen vuoteen painokäyrä ei alaspäin käänny. Se on ylämäkeä nyt ja paras pukeutua maximekkoihin ja muuhun löysään:

(polvipituinen) Mekko Culture

Taidenäyttely

Meillähän on asia vähän niin, et mun mielestä kodin taide tulisi olla omatekemää -ja niin se edellisissä omissa kodeissani on kai aika puhtaasti ollutkin.
Asgeir taas haluaa ostaa. Ja keräillä.

Tässä on siis pieni ristiriita joka on johtanut siihen, että ollaan asuttu useampi vuosi ilman ainuttakaan (itseottamia valokuvia lukuunottamatta) kuvaa seinällä.

Tänä viikonloppuna -jostain hormonaalisesta syystä kenties, päätin sallia jokusen kappaleen Asgeirin kokoelmasta. Joka siis on nojaillut varaston seinään aika monta vuotta.

Tämä ensimmäinen (aloitetaan ihan järjestyksessä eteisestä) onkin poikkeuksellisesti yhteinen. Sitä ei voi laskea Asgeirin kokoelmiin, sillä ostimme sen yhdessä eräänä kylmänä pääsiäisenä yhdillä esnimmäisistä treffeistämme, Tukholmasta. Akvarelli kuvaa siis Tukholmaa ja galleristi-taiteilja itsekin oli paikallisia.

Seuraava vedos on erään norjalaisen taitelijan (nimeä en nyt muista) ja ehkä mun suosikki hauskoine väreineen:

Se sai paikkansa peilin toiselta puolelta.

Käytävällä edetessämme tulee vastaan bosnialaisen Mersad Berberin litografi. Valtaisan taitava mies. Ylhäisessä yksinäisyydessä

Eniten nieleskelin tän Asgeirin purjevenekokoelman kanssa.......

Voi jeeeestas.

En tiedä kellä muulla alle ysikymppisellä on näitä niiiiin perinteisiä myrsky-purjealus -kuvia, mut jotenkin tän taidemuseomainen arvokkuus sit kuitenkin viilensi minut ja annoin sille paikan.

Tää kuuluu tietenkin myös siihen 90+ laatikkoon, mutta koska meidän ruokailuhuoneen kalusto muutenkin on aika antiikkista, niin annoin mennä. Ikivanha kuva sopii ikivanhan kaluston kanssa.

Ompun leikkipaikka saikin sitten vähän modernimpaa ilmettä; norjalaisen Ola Steenin pehmeät hillipiirokset.

En oo mikään kissaihminen, mutta tykkäsin, et ne sopii tohon lelujen kanssa -ja etenkin telkkarin jatkoksi seinälle.

Ei oo helppoo tää parisuhde; kaikenlaisia kompromisseja joutuu tekemään...

Mut onneksi itse pääkallopaikka (suurin, näkyvin seinä) on vielä vapaana -ja siihen tulee mun taidetta. Kunhan saan tehtyä. Ehkä joku suuri lyijykynäpiiros. Jotain ihan simppeliä. Tän kaiken taiteellisuuden ja mahtavuuden tasapainoksi. Huh.

Lexington <3

Raskastan sisutuksessa Lexingtonia -ja kaikkee sen tyylistä.
On toki monia muitakin laadukkaita merkkejä, jotka myy ihan samanhenkistä sisutusta eikä minua aina eniten viehätäkään ne sinipunaiset tyynyt, joissa ensimmäisinä naamalle hyökkää mainosteksti... Mut noin yleensä ottaen Lexington on voittamaton.

Esmes tässä Lexingtonin makkarissa on ihan täydellinen tunnelma (valkoisella puulattialla vielä pieni vaalearaidallinen räsymatto <3. Lisää kannattaa ehdottomasti käydä fiilistelemässä -ja inspiroitumassa tuolla merkin kotisivuilla.

Lexington tuli taas mieleen kun eilen eräässä sisustusliikeessä törmäsin iki-ihaniin neuletyynyihin.
Ihanien tyynyjen hintahan oli pikkasen vajaa sata euroa kipale. Ilman sisälmyksiä. Mut siis ihaniahan ne oli. Tuli vaan mieleen, et kuin monta sitä viittis tohon sohvalle ostaa...

Itse olen -kuten monet teistä tietääkin- ratkaissut ongelman neulomalla itse.



Esim justiinsa Lexington käyttää kuvionnissa paljon palmikkoa sekä pientä "nyppylää".




Kauniinväriset puunapit kuuluvat myös asiaan eikä lankakaan saa olla mitä tahansa seitsemääveljestä. Omiini käytin muistaakseni paksua puuvilla-angorasekoitetta.




Lisäluksusta tyynyyn kuin tyynyyn tuo juurikin se sisälmys -myös parhaat sohvatyynyt ovat untuvatäytteisiä eikä niitä tavallisia kovia littania.


Lenxington-loving pukeutui tänään parasperus Benettonin tummansiniseen neuleeseen, Ginan farkkuleggareihin, johonkin valkoiseen toppiin ja Vikingin saappaisiin. Sataa vettä. Vähän tuima ilmekin.

Kivaa perjantaita!

Spis fisk!

Tiedän, et joskus blogi jää huomiotta päiväkausiksi ja joskus (tai siis ainoastaan tän kerran :D) inspiroidun ranskalaisesta kalagratiinista niin paljon, että on pakko kirjoittaa päivän toinen blogimerkintä.

En oikeastaan tajuu, miks ihmisiä ei enemmän houkutella syömään kalaa. Usein törmää suositukseen "kaksi kertaa viikossa", mutta tää nyt on tosi laimeeta....

Kala on terveellistä, maukasta, helppoa, monipuolista, ekologista -itsepyydetty kala jopa hyvin ekologista sekä mahdollisesti lähes ilmaista ravintoa.

Ymmärrän pikkasen, ettei Suomessa kalastelu ole niin kivaa kuin vaikka täällä, sillä

A) Kalalajeja on paljon vähemmän

B) Suurin osa kalalajien edustajista on hyvin pienikokoisia ja verraten runsasruotoisia.

C) Sekä järvistä että Itämerestä pyydetyissä kaloissa on mahdollisesti ympäristömyrkkyjä.

Ympäristömyrkyistä on pakko mainita sananen.

Järvissähän kaloihin kertyy maaperästä liukenevaa elohopeaa -ja tätäkin lähinnä petokaloissa (hauessa, suurissa ahvenissa).

Itämerssä asustavista kaloista saatta löytää teollisuuden päästöjä, jotka kertyvät kalan rasvaan ja näin ollen siis merkittävissä määrin rasvaisiin kaloihin kuten lohi ja vaikka silakka. Jäljelle jää siis vielä loistavia, aika turvallisia kaloja kuten ahven, siika ja kuha.

Ympäristömyrkkyjen osuus on niin tekosyymäisen pieni, ettei sitä tulisi käyttää argumenttinä, jollei syö kalaa tyyliin joka päivä. Kalan terveysvaikutukset ovat niiiin moninkertaiset haittavaikutuksiin verrattuna, etten epäilisi hetkeäkään. En sitäpaitsi usko, että monikaan teistä, jotka tätä lukee, on niin kalastajia, ettei ennemmin ostaisi ruokaansa kaupasta ;) -Pakastealtaan kaloista suuri osa -sekä tuore lohi taitaa useimmiten tulla täältä Norjasta päin.

Terveysvaikutuksista:

Kalan rasva sisältää tietenkin omega3-rasvahappoja, jotka siis muun muassa pitävät meidän ihmisten veren "juoksevana" eli ehkäisevät hyytymistä. Näin ollen riski infarkteihin, rytmihäiriöihin, valtimosairauksiin ja yleensäkin sydän- ja verenkietoperäisiin äkkikuolemiin pienenee. Ja koska verisuonimuutokset alkavat jo nuorella iällä, on kalan syöminen hyvä tapa koko elämän..

Kala on sitäpaitsi loistava, runsas D-vitamiinilähde ja näinollen osallistuu myös luuston hyvinvointiin -kalsiumhan vaatii imeytyäkseen D-vitamiinia.

D-vitamiinin vähäisyyden oletetaan myös lisäävän riskiä joihinkin kasvaimiin, joten kalan syönti saattaa ehkäistä syöpää -myös rasvahappokoostumuksensa ansiosta.

Kalassa on lisäksi runsaasti proteiinia ja sillä sanotaan tutkitusti olevan hyvä vaikutus vastuskykyyn, silmiin, ihon kuntoon sekä mielialaan. Uskomatonta, mutta totta; useiden tutkimuksien mukaan runsaasti kalaa syövillä esiintyy muuta väestöa harvemmin mm. masennusta, muistihäiriöitä (dementia, alzheimer) sekä keskittymisvaikeuksia (ADHD)!

(Ihan uusimpia tutkimuksia aiheesta on tehnyt esim. suomalainen professori Markku Ahotupa, Biolääketieteen laitos. )

Kala on mun mielestä niin mahtavan monipuolinen raaka-aine, että sitä voi helposti käyttää neljä kertaa viikossa (niinkuin me kai tavallisimmin).

Kalasta voi helposti tehdä keiton, paistaa uunissa kermalla ja vihannespedillä tai ruskistaa pannulla tai mmmmmm, grillissä rapeaksi. Aivan mahtavan maukasta ja helposti vähän juhlavampaa -ikke minst trendikkäämpää vieraille.

Pliis, syökää kalaa -voitte vielä paremmin :)

(Taidan pian laittaa pari superhelppoa, maukasta ja terveellistä kalareseptiä, vaikka onhan niitä ainakin vanhan blogin puolella ollut useinkin.)

Sadepäivän satsaus

Ostin tässä joku aika sitten itselleni sellasen söpöt kumpparit, että sadeilmoja vähän odottelinkin. Tänään vihdoin tulivat tarpeeseen. (Tietenki sataa kun on mun viikon ainoa vapaapäivä.)

Kumisaappaat Helly Hansen

mekko Lacoste

leggarit Only

Takki Peak Performance

Ne sopii sitäpaitsi ihan täydellisesti mun sateenpitävän suosikkitakkini kanssa -jonka muuten olen ostanut vuosia sitten Huuto.netistä ihan minihintaan ja joka edelleen on ihan huippukunnossa!

Me pyöräiltiin aamulla Maritille ja käytiin leikkimässä Amundin kanssa. Täytyy sanoa, et odotan innolla huomista, kun tää Ollin toinen huoltaja vihdoin palaa Amsterdamista ym. reissuiltaan ja osallistuu arjen pyöritykseen. Alan olemaan ihan puhki. Treenitkin kutistuneet tasan niihen kahteen omaan viikkotuntiin :( Tarvin ehdottomasti enemmän tän nykyisen ruokamääräni kanssa ;)

Siitä puheen ollen; ranskalainen kalagratiini paistuu uunissa, perunat ja brokkolit kiehuu kattilassa ja jälkiruoaksi nautiskelemme

Lakkavaahtoa:

Noin 5 dl lakkoja (noin dl korvaan yleensä sokeroidulla lakkahillolla)

2 dl kuohukermaa vaahdoksi

2 dl rahkaa

Sokeria voi lisätä maun mukaan etenkin jollei käytä lakkahilloa -sitten vaan sekoittaa ainekset ja tarjoilee kuin vaahdon, vaikka rahkaahan tämä melkein on. Norjalaiset tekevät perinteisesti ilman rahkaa (eihän täältä edes saa sitä normaalia rasvatonta rahkaa, mitä Suomesta), mutta mun on pakko saada vähän makua kermavaahdon sekaan. Tarjoiluun käytetään myös rapeita crepsejä tai vaikka ohuita kaurakeksejä.

Nam!