Ymmärrän todella hyvin, että monista ois kiva kuulla enemmän meidän ihan tavallisesta arkielämästä. Varmaan myös nähdä kuvia lapsista ja muuta sellasta söpöä. Kun paljon pienten lasten äitejä täällä on.
Jostain syystä kuitenkin -toisin kuin vaikka oman naaman näyttäminen täällä, on mulle arjesta kertominen usein kovin henkilökohtaista.
Toisille ulkonäön paljastamisessa menee raja, mun postauksissa taas alkaa rajoittumaan kaikki muu paitsi minä itse. Perhe -ja perhe-elämä ovat asioita, jotka haluan pitää ihan itselläni. Pieniä pinnallisia paloja toki voi välillä tarjoilla :)
Tottakai pienen vauvan äidillä on paljon ajatuksia ja tunteita, kaikenlaisia herkkiä jutuja ja hankalia hetkiä. Tuskin kukaan on selvinnyt vauvan ekasta viikosta vuodattamatta kyyneliä.
Mutta... :)
Siis tää voi kuulostaa ärsyttävältä, mut mun kyyneleet ovat kaikki olleet ihan pelkästä onnesta.
En koskaan ole tuntenut itseäni muuksi kuin onnekkaaksi saadassani vaihtaa vaippaa tai rauhotella itkevää. En koskaan vielä ole hermostunut väsymykseen tai työn määrään. Korkeintaan vähän kyllästynyt näihin maitoa lähemmäs litran päivässä tuottaviin monsteritisseihin - taas jälleen ihmettelen miksi kukaan haluaa tieten tahtoen isot rinnat... :o :S
No mut, ei tää oo mulle muuta kuin etuoikeus.
Tällä kertaa olen vielä pikkasen Ollin vauva-aikaa kärsivällisempi - kun tiedän, miten nopeasti se menee...
Dagens..
Mun vahvuudekseni on ehkä kääntynyt myös se tosiasia, ettei meillä oo täällä sukulaisia apuna. Mun on ollut pakko perustaa kaikki sille asenteelle, et yksin on pärjättävä. Vaikka se välillä harmittaa ja ikäväkin usein on.
Toki me käydään usein Suomessa -mikä aina antaa lisäpotkua ja iloa!
Meidän arki toimii myös siitä ihanasta syystä, että Asgeir on tällä hetkellä paljon kotona/työskentelee tosi vapaasti kotikonttorista käsin.
Tuntuu myös hyvältä ratkaisulta antaa Ollin käydä päiväkodissa tän pari päivää viikossa -Olli viihtyy, saa vaihtelua ja muiden lasten seuraa ja mulla on sille paljon paremmin energiaa kotipäivinä.
Auttaa varmaan myös se, että ollaan molemmat aika vahvoja, itsevarmoja ja rauhallisia tyyppejä -minkä oletan lasten aistivan eivätkä ainakaan meidän perässä hermostu.
Ja ehkä, en oikeestaan tiedä, mun (terkkari)koulutuksenikin auttaa luottamaan itseensä näissä vauva-asioissa. Etten ainakaan mitään ihan pölöä mee tekemään ;)
Ja ehdottomasti se ajatus hetkessä elämisestä ja nauttimisesta auttaa myös.
Että ottaa asiat sellaisina kuin ne tulee ja tekee asiat omalla temmollaan. Nauttien jokaisesta kullan arvoisesta hetkestä. Ilman kiirettä.
Paita Vila
Farkut Object (nää on niin pehmeitä ja joustavia... :))
Trikoohuivi Zara
Mulle myös pieni itsekkyys on elintärkeää; se, että otan aikaa itselleni kun siihen on mahdollisuus ja istun vaikkapa tän koneen ääreen teekupin kanssa. Ja että aamulla kun lapset on puettu, viitsin käyttää sen viisi minuttia meikkaamiseen ja omaan ulkonäkööni.
Etten unohda itseäni. Silloinhan ei enää mikään toimisi.
***
Siinä siis syitä, miksi mulla ei oo niin kauheasti purnattavaa ja miksi meidän arki toimii mulle :) En oo kovin ankara itseäni kohtaan.
70 kommenttia:
Ihania ajatuksia!
Noilla elämänohjeilla kantaa siivet varmasti pitkälle! Asenteesi kaikkeen on vaan niin loistava!!
Mieheni muistaa aina välillä muistuttaa, kun valvomme öitämme lasten takia, että täällä maailmassa asiat voisi olla paljon huonommminkin.
Perusasiat on kunnossa, voisiko siis elämältään olla vaatimatta liikoja ja nauttia kaikesta tästä olemassa olevasta. Juuri niinkuin sinä teet :)
Ihania arkipäiviä koko perheelle Ü
T:Heidi
Joskus tosiaan kun vauva huutaa kuin hyeena, eikä keinoja tunnu enää olevan mitään, saattaa tosiaan unohtua se fakta että se on niin milliriikkisen pieni hetki elämästä se huutokohtaus. Varmasti jokainen vanhempi joskus tuntee jotain vastaavaa.
Mutta sitten onneksi yleensä aina se hetki kun huuto loppuu, vauva nukahtaa tai rauhoittuu, se tuo tullessaan sen onnen tunteen - ne on kuitenkin maailman parhaita hetkiä ne huutokohtauksetin kun on vain oma terve täydellisen kaunis pieni vauva olemassa.
Ihanan harmonista ja rauhallista, kuten kotinnekin :)
Oletko muuten kotona aina paljain varpain vai hormonitko ne vielä lämmittää?
Meillä tuntuu olevan sisälläkin se -22 astetta pakkasta ja parhaat ystäväni villasukat ovat aina jalassa <3
Olisi mukava saada kuvia lastenhuoneesta?
PrinsessaNoppi
Mun mielestä sun ei tarviikkaan paljastaa meille arjestasi tämän enempää :)
Ihanan raikkaita muuten nuo kukat, heti tulee kevät mieleen!
Haluaisin sitten vielä kysyä siitä taannoin esittelemästäsi villatakista (valkoinen Eskimo-langasta tehty), että onko se alaosa S-koolle liian suuri, vai kannattaisiko tehdä vähemmän kuin 120 aloitussilmukkaa? Takki on mielettömän kaunis!
Hurraa tästäkin että näinä aikoina kuin nuoria syytetään uusavuttomuudesta, tulet sinä ja näytät kaikin mahdollisin tavoin että kyllä sitä suomalaisella nuorella naisella löytyy roppakaupalla maalaisjärkeä ja taitoa pärjätä, ottaa hetkestä kiinni ja tunnistaa sen ainutlaatuisuus ja onni. Uskon myös että näitä nuoria on paljon, jääneet vaan paitsioon kun eivät pidä itsestään meteliä. :D
t.Susse
Onpa kiva blogi. =) Suloinen tyttö ja kaunis äiti!
Kolahti tuo kun kirjoitit, että elämä on perustettava sille, että yksin on pärjättävä. Itse muutin tänne Japaniin esikoiseni ollessa seitsenviikkoinen, ja sen lisäksi, että sukua ei todellakaan ole lähimailla, on vielä maa, kieli ja kulttuuri totaalisen erilaisia. Etukäteen huolestutti varsinkin sellaiset tilanteet, että vauvalle sattuisi jotain. Mutta myös ihan oma jaksaminen, mies kun vielä reissaa työkseen. Mutta se oma asenne, se on ollut ihan ratkaisevaa. Tietysti on rankkoja hetkiä, mutta se ei ole pienen ihmisen vika. Palkitsevaa on ollut huomata, että minä olen oman lappseni paras asiantuntija :)
Ihanaa arkea teilel kaikille!
Mun mielestä on just mukavaa, että kirjoitat tätä blogia positiivisella asenteella, vaikka varmasti välillä purnattavaakin löytyisi. Tämä onkin varma paikka, missä saa omankin mielialan kohoamaan. :) Ja oi voi kun itsekin osaisin elää hetkessä - aina sitä vain ajattelee että huomenna tai kesällä.. :o
Kiitos taas ilahduttavasta postista. Mahtavaa lukea ajatuksiasi, ihanaa et joku ajattelee elämästä noin. Mä olenkin ihmetellyt, kun niin paljon puhutaan perhe-elämän rankkuudesta, kuinka parisuhde kärsii lapsista ja väsymys jatkuvaa. Mä ajattelen aika pitkälti niin kuin sinä: miten suuria aarteita lapset ovat ja miten suloista heitä on hoidella, kun ovat vielä pieniä ja tarvitsevat äitiä niin paljon. Tuntuu välillä että sitä ei sais sanoa ääneen ja että onnellista elämää pidetään jotenkin "kulissielämänä" . Olen onnellinen että olen blogin välityksellä saanut tutustua kaltaiseesi ihmiseen, joka uskaltaa fiilistellä elämän kauniita puolia.
Iloa ja voimia arkeen! T. Satu (kera Aatoksen, joka täyttää lauantaina kuukauden ja kahden muun murusen)
Aika hyvin kirjoitettu..paitsi että itselle annettu aika ei ole itsekkyyttä vaan saavutettu etuus:)
Ihana postaus jälleen! Mä toivoisin, että olisin saanut jaossa myös osani rauhallisuudesta ja kärsivällisyydestä. Tulisen temperamentin takia ihmisen oma elämä menee helposti hankalaksi... Ihanan rauhalliselta ja seesteiseltä teidän elämänne näyttää, ainakin siltä osin mitä raotat sitä täällä blogosfäärissä. Yritän oppia asenteestasi! Muutenkin annat paljon meille lukijoille, iloa, inspiraatiota ja hyvää mieltä. Lisäksi kauniita kuvia!!!
Hetki tässä sinun uuden postauksesi äärellä vastaa aina uuden ihanan naistenlehden aukaisua omassa rauhassa. :)
Todella suloinen pikkuneiti ja isompikin poika teillä. Ihailen myös todella paljon teidän kotia. Se on niin kodikas, viihtyisä ja kaikin puolin ihastuttava.
Kuviesi perusteella (ainakaan minun silmät) ei erottanut edellisen ja nykyisen raskausmasusi perusteella kumpi syntyy tyttö vai poika.(tietysti halutessaan ultrassahan se selviää. Mitä mieltä itse olet. Mitä eroa ja tuntemuksia raskauksiesi välillä oli vai oliko mitään erityistä? Itse nimittäin tällä hetkellä odotan ja en kyllä pelkän mahan muodon perusteella pystyisi arvailemaan :)
Ihania ajatuksia. Toivon, että mulla on edes puolet tuosta sun viisaudesta silloin, jos joskus saa lapsia. Tunnut ottavan sopivan rennosti tiukasti. Ja toisaalta, mihin sitä onkaan kiire, valmiissa maailmassa. ;) Tuntuu, että nykyään monet suorittavat perhe-elämää ja vanhemmuutta sen sijaan, että tekisivät mikä tuntuu hyvälle ja nauttisivat hetkestä. :)
Avot, viimeinen lause on kyllä niin totta. Moni äiti uupuu sen täydellisyyden tavoittelun äärellä. Ja kun vertaa itseään koko ajan muihin. Juuri nää ns. ilmaiset asiat on elämässä tärkeintä. Ei hienot puitteet ja kalliit tavarat, vaan onni ja rakkaus. Rakennetaan se onni niistä omista palasista, eikä aina tavoitella jotain mitä muualla tai muilla on.
Ja äidin oma aika, edes puolisen tuntia, on kyllä kullanarvoista. Sitä ei kannata tuhlata kodin puunaamiseen ;)
Ja ihania kuvia taas kerran! Pikkuinen Ainokin niin tyytyväisenä <3 Rento tyyppi :)
Minä(kin) uskon vakaasti että rauhalliset vanhemmat saa rauhallisia lapsia. Tai sitten niistä lapsista tulee rauhallisia. Lastenhoitajana olen törmännyt monenlaisiin perheisiin ja uskallan väittää että näen useat lapset aidoimmillaan koska menen perheen kotiin hoitamaan. Yhdessä perheessä oli viisi alle kouluikäistä lasta jotka olivat tosi rauhallisia ja "tiimi", jaksan vielä näin vuoden päästäkin ihmetellä sitä perhettä ja perustan siihen uskoni. Joka tietää minulle itselleni todella suuria ongelmia levottomien omien lasten kanssa... :D
Onnittelut ihanasta pikkunyytistä! Seuraan aktiivisesti sun blogia, tykkään NIIN paljon sun tyylistä! Sä pukeudut niinkuin mä haluaisin pukeutua.. Mutta miks mun on niin helppoo kotipäivinä heittää kulahtaneet verkkarit jalkaan ja vanha collegepaita päälle? Kuinka sä jaksat joka päivä panostaa pukeutumiseen ja näyttää aina hyvälle? Ei voi kun ihailla!
Joka tapauksessa sun postaukset on mun päivien pelastus, kiitos että jaksat päivitellä nyt pienen vauvankin kanssa! :)
Ihana postaus! Ja niin ihanalta näyttää Aino siinä nukkuessaan, oi että! Ja ihana Johanna! :)
Kaiken kaikkiaan, kuulostaa kivalta teidän elämä, vaikka ulkomailla asuneena tiedän myös sen, miltä tuntuu olla perheestä ja suvusta erossa. Ja myös sen, että arki tuntuu henkilökohtaiselta.
Hassua muuten, sanavahvistukseni on jotakuinkin "Joyfire" (joyfre) :-)
Eli ilotulta vaan! :)
Sulla on niin ihana asenne elämään! Tasapainoinen :) Kiva lukea tällaista, samanlaista asennetta toivon itsellenikin viimeistään sitten kun on perheen perustamisen aika. Mielummin aikasemmin =)
Täytyy sanoa, että vaikutat blogin perusteella aivan ihanalta ihmiseltä! :-)
Voi että on sitten ihana pikkuvauva! onnea hirveästi! <3 mie niin tykään tuosta sinun tyylistä kirjottaa, pukeutua ja sisustaa! mistä esim. tuo ihana seinällä oleva sydän puukoriste on peräisin :) ihania hetkiä perheen parissa! <3
Elina
Jätänpäs nyt heti perään kommentin tähänkin kirjoitukseen, kun nuo lapsukaiset nukkuvat kerrankin ihan pitemmän kaavan mukaan. (On muuten kaiken kaikkiaan myös elämäni toinen kommentti näihin blogeihin.) Mutta sinun kirjoituksesi ja blogisi vaan niin osuu ja uppoaa. Ihana sinä.:)
Ymmärrän täysin, että haluat pitää tietyt asiat vain ja ainoastaan itselläsi. Säilyttää tietyn intimiteetin. Se on kaiken kaikkiaan järkevää ja ymmärrettävää. Minusta tämä sinun blogisi on juuri hyvä tällaisenaan ja jatka vaan samaan malliin. Sopivassa määrin asiaa ja hömppää.
Allekirjoitan niin myös tuon, että kun asuu kaukana sukulaisista ja ns. omillaan niin se tuo tietyn vahvuuden pärjäämiseen ja elämään. Sekä myös se on tuttua, kun on ikävä sukulaisia ja ystäviä. Mekin asuttiin aiemmin kaukana rakkaista, mutta nyt asutaan taas lähekkäin.
Tulipas pitkä sepustus.:/
Stina
Lämpimiä ajatuksia sinulle! Osaat hienosti rajata blogisi sisällön, kertoa ja näyttää sen, mikä on sopivaa. Oikein fiksua!
Löysin luoksesi ihan vahingossa, mutta ilokseni saan vierailla täällä usein. Arkipäiväsi ilahduttaa, kivat kuvat kiinnostavat ja värimaailmasi on kaunis. Vaikka minullakin elämä äitinä on paljon perheestä huolehtimista, asupostauksesi ovat PARASTA! Kiitos niistä!
Kaimasesi Johanna
Se on ihan oikein, ettei kerro liikaa. Ja joskus on jopa vaikea hillitä itseään- huomaan ainakin oman blogin kohdalla, että lukijoista tulee niin hyviä ystäviä, että tuntuu, kun niille voisi kertoa kaiken! Tosin joskus sitten muistaa, että kaikki voivat nähdä mitä nettiin sitä kirjoittaakaan. Ja ettei niitä blogikavereita ole edes ikinä tavannut :) Aika jännää tämä nykyelämä! :)
Olet ihana! :) Muistutit minua pysähtymään ja ajattelemaan, ettei kandee vouhottaa niin paljoo vaan ottaa iisisti ja nauttia hetkistä! Kiireetkin voi hoitaa rauhallisemmin ja muistaa ne kaikkista tärkeimmän asiat ja laittaa rakkaimmat etusijalle.
Voi että, musta on tosi hyvä että pidät perhe-elämän itselläsi. Siis sun juttuja on tosi kiva lukea mutta hyvä että vedät tollasen rajan, se toimii varmasti koko perheen parhaaksi. Sussa itsessäsikin riittää kivaa kirjoitettavaa :)
Ja toi ihan kaikkista viimeisin kuva on NIIN kaunis!(muutkin on tietty) Siinä on jotain ihanaa tyytyväisyyttä ja kevään tuntua ja kaikkee!
Hei!
Olen jo parin viikon ajan seuraillut blogiasi säännöllisesti ja täytyy sanoa että olen vallan ihastunut ja koukussa blogiisi!
Blogisi kolahti minuun heti täysillä, koska Sinun tyylisi on juuri samanlainen kuin minun! On ihanaa seurata vaatevalintojasi ja ajatella, että tuo vaatekappale passaisi niin hyvin minunkin vaatekokelmaani :) Opiskelen itsekin terkkariksi täällä Suomen kamaralla ja äitini usein leikkisästi herjaa tyyliäni "terkkarityyliksi", ehkä se sitä onkin jossain määrin :D
Ihanaa arkea teille sinne Norjaan ja Onnea pienestä söpöstä tytsystä! Toivottavasti jaksat kirjoitella blogiasi jatkossakin, täällä ainakin on varma innokas seuraaja :)
T. Katariina
Ihanan positiivinen postaus!
Ootko muuten kuullut, että näytät aika paljon Tanja Karpelalta? :)
-LS
Heippa!
Olen lukenut blogiasi kohta vuoden päivät enkä ole vielä kommenttia jättänyt. Blogisi on ehdottomasti yksi parhaimmista ja on ihanaa nähdä kuinka on elämää kotisuomen ulkopuolellakin. Kuvat ovat kauniita kodistasi ja sen ympäriltä! Pitäkää hyvää huolta toisistanne. ihanaa kun jaskat kirjoittaa tätä blogia vaikka kiireitä varmasti onkin. Niin ja onnea uudesta tulokkaasta!
Onnea - uuden Aino-vauvan johdosta!
JA
Kiitos! - ihanista lukuhetkistä, joita meille tarjoat! Joku kirjoitti, että sinun uusia postauksiasi odottaa aina niin kuin naistenlehden uutta numeroa, ja se on niin totta - sillä erotuksella, että aidontuntuinen blogisi on paljon mukavampaa luettavaa kuin kiiltokuvamaiset lehdet. Kiva, että jaksat vauvantuoksuisen arkesi keskeltä meitä lukuisia lukijoitasi ilahduttaa! :)
Ajatuksin jään odottamaan seuraavaa postaustasi.
-tuulikki-
Teitpäs juuri oikeaan kohtaan tämän postauksen. Hermoja ehti jo kohtalaisesti kiristellä, mies kun kertoi joutuvansa tuomaroimaan illaksi ja on siis sen tavanomaisen 12 tunnin sijaan 16h pois kotoa tänään. Ymmärsin vasta blogiasi lukiessani, että nyt puhutaan vain tästä päivästä ja että minulla ei oikeasti ole todellakaan mitään purnattavaa. Moni pärjää yksin, kun on pärjättävä, niinkuin minäkin paitsi että jos haluan saan isovanhemmilta lastenhoitoapua koska vaan. Itsestä se on kiinni, etten "anna" lasta aina hoitoon.
Kiitos siis, että valaisit minua! :)
Asuuko Asgeirin vanhemmat jossain kauempana? Vai ovatko iäkkäitä?
Kauniita ajatuksia. Tuo viimeinen lause varsinkin sai miettimään. Minä tuppaan ehkä olemaan vähän ankaran puoleinen itselle ja ehkä myös miehelle (lapsia ei vielä ole). Otan asiat vähän turhan raskaasti välillä, vaikka olen aina ajatellut olevani rento ihminen. Ehkä täytyy muistutella itseään tuosta asenteesta.
Arkenne kuulostaa ihanalta ja varmasti onkin sitä. Onnellinen perhe!
Hei!
Sinulla on ihana blogi, johon "eksyin" joululomalla, ja jäin koukkuun!!!=)
Ensiksi hurjat onnittelut pikku nyytistä koko perheelle. Ihana asenne sinulla lapsiin ja elämään. Oma elämä on minulle juuri sitä mitä olen toivonutkin. Olen onnellinen pienistä arkisista asioista. Myöskin haaveet liittyy pitkälti arkeen, johon lapsetkin kuuluvat, mutta, niitä vain ei olla saatu. Hoidoissa ollaan ja toivotaan, että onnistaisi!!=)
Tykkään maalaisjärkisyydestäsi ja raikkaasta asenteestasi,ihanista kuvista, pikku vinkeistä ulkonäköön ja pukeutumiseen, ompeluohjeista, resepteistä ja liikunta jutuista ym...
Terhi
minusta taas et näytä yhtään Tanja Karpelalta, jota pidän tietenkin median luoman kuvan välityksellä tosi inhokiksi ja kylmän näköiseksi, et siis näytä pätkääkään häneltä vaan omalta ihanalta itseltäsi.
sissi
Ihanan positiivista luettavaa. Mulla 4 lasta ja oon yrittäny arjessa muistaa sen miten ohikiitävää tämä aika on ja sen takia nauttia joka hetkestä täysillä, turhia stressaamatta. Aika hyvin oon onnistunu ja nauttinu elämästä paljon. <3
H-O
hieno postaus, todella. Kiitos siitä.
Ne elämän pikkuiset asia ovat niin tärkeitä ja se, että pienokaisten pyörityksessä muistaa antaa aikaa myös itselleen ja parisuhteelle.
Jatka samalla tyylillä, on ihana nähdä kauniita asusteita, sisustusvinkkejä ja kuvia Norjasta.
-Tuulix
Olipas hieno kirjoitus! Sinusta kyllä huokuu tietynlainen itsevarmuus (hyvällä tavalla siis) ja rauhallisuus. Blogisi, kaikki kuvat ja tunnelma täällä on niin seesteinen. :)
Pakko jättää jalanjälki tänne kommenteihin. Ihania ajatuksia sulla ja myös tänne kommentoineilla. Pitänee alkaa kans satsaamaan itseeni enemmän, vaikka tuntuu, että lapset vievät kaiken ajan elämässäni juuri nyt. Kyllä se on niin, että jos jaksaa huolehtia itsestään, niin jaksaa paremmin myös noiden nöpönassujen kanssakin:)
Ihana tyyli sinulla ja todella kiva blogi, tästä tuli kyllä yksi suosikkiblogeistani!
Ihana ihana blogi :D
Siis ihanko oikeasti noilla vaatteilla siellä touhuat lasten kanssa päivän?
Kiva postaus!!
Eksyin tänne sun blogiin vasta ihan vähän aikaa sitten ja kuulostaa vähän tyhmältä ehkä mutta susta on tullut heti mun idoli!! siis sä olet juuri sellanen millaseks mä haluun tulla sitte isona :D sulla on ihanat hiukset, kasvot, vaatteet, kämppä, lapset ja ihan varmasti ihana mieskin :D
Sanoit tossa et täällä on paljon nuoria äitejä lukijoina, varmasti on paljon muitakin esim. mä oon 14 vuotta :)
Asutte siis norjassa, joka on ihana maa.
Missäpäin siellä??
Mä oon käynyt Norjassa noin vuosi sitten ja mulla on kavereita vestfoldissa tønsbergissä!!
Olipa taas elämänohjeita! :) Toivoisin ite oppivani vähän tollasta rauhallisuutta ja hetkessä elämistä ja nauttimista...! Ilosia hetkiä on tosi paljon, mut välillä oon tosi lyhythermonen ja tuntuu, että päällimmäinen ajatus on aina ettei tää nyt vaan tuu onnistuu... Siinä menee sitte yleensä toisellaki hermot ja päivä pilalla. Kuitenki tiedostan asian ja toivon muutosta et ehkä se sieltä vielä tulee.. :)
Tuntuuko susta, että osa tästä filosofiasta ja rauhallisuudesta on tullu lapsien myötä? Tunnetko että olisit muuten muuttunut äitiyden myötä?
Ella
mä oon kans yrittänyt joka päivä ajatella sitä vanhan eläkkeelle jäävän opettajan ajatusta siitä hetkessä elämisestä, sillä tässä se elämä nyt on, ei tulossa eikä mennyt :) kiitos kun julkaisit sen, auttaa mua :)
niin, ja itsestä tuntuu että osaan sitten toisen lapsen kohdalla olla itsellenikin armollisempi. nyt esikoisen kanssa on koko vauva aika (poika on nyt 1/2 v.) mennyt siinä kun oon koittanut olla täydellinen äiti, vasta nyt viime aikoina oon alkanut hellittää ja olla vähän "huonompi", eli en enää vaadi itseltäni täydellisyyttä koko ajan :) helpottaa kummasti vaikka perusluonteeltani oonkin kova stressaan ;)
Tässä oli paljon fiksuja elämänohjeita meille kaikille. Luin postauksen useamman kerran oikein ajatuksella ja vielä tekisi mieli tulostaa se jääkaapin oveen, että muistaisi nämä viisaat sanat kesken pahimpien arkimyllerrysten. Kiitos tästä(kin)! :)
Saako noita Objectin farkkuja Suomesta? Onko ne niinkuin legginssit vai miksi ovat pehmeitä?
Mitä antaisinkaan, että sinun tavallasi löytäisin pienistäkin asioista kaikkea positiivista ja osaisin yleensäkin suhtautua samalla tavalla tähän elämään.
Oot niin älyttömän ihana, että tälläinen normaali kateellinen suomalainen haluaisi vihata sinua. Mutta eihän sua voi vihata!
Viisauden sanoja taas Johanna! :) Vaikka elämäntilanteeni onkin kovin erilainen kuin sinun (opiskelen, asun solukämpässä, perhettä en ole perustamassakaan) niin nimenomaan arjen pienet asiat on mullekin nykyään tärkeitä. Olen huomannut ihan omassa elämässäni, että se Suuren Onnen perässä juoksentelu ja mahdottomien haikailu on omiaan vaan masentamaan ihmistä. Sen sijaan tärkeää on se, että pikkuasiat on järjestyksessä ja että tahti pysyy tasaisena. Minulle kun ei ole hyviä hermoja suotu, niin rauhallisuus on kaiken aa ja oo. Stressaan tosi herkästi, mutta kolikon kääntöpuolena on sit kyky saada iloa irti sellaisista asioista, joita muut ympärilläni eivät tunnu aina huomaavan - kuten vaikka tämän aamun tulipunaisesta auringonnoususta. :)
Ihania tulppaaneja teillä, tekisi ihan kamalasti mieli ostaa itsellekin ja aika pian varmaan ostankin! :D
<3 Ihanasti kirjoitettu ja niin naulan kantaan.
Mun mielestä hyviä elämänohjeita ja ajatuksia, noilla varmasti pärjää hyvin ja elämä menee sujuvasti (:
ymmärään hyvin, että perhe-elämän haluaa jättää pois, onhan se todella henkilökohtaista ja jokaisen oma asia :) musta nämä pienet pinnalliset palatkin ovat ihan tarpeeksi :>
Kiitos isosta kommenttimäärästä -ja ennen kaikkea LAADUSTA eli ihania kommentteja olitte taas jättäneet!!
Ajan puutteessa mun on nyt poimittava vain mahd. kysymykset ja vastailtava niihin :)
PrinsessaNoppi: Oon melkein aina paljasjaloin, meillä on aika lämmintä. Eikä ulkonakaan kyllä juuri pakkasta täällä oo..
Lastenhuonetta meillä ei oo! :)
Maiju: Se on ainakin tosi reilu. Kyllä s-kokoon riittaä varmaan satakin.
Anonyymi: Mulla oli enemmänkin poika-olo kummassakin raskaudessa, mutta enpä ois uskaltanut mitään pahemmin arvailla... :) MOnet kyllä sanoi et tyttömasu, kun olin levinnut sivuillekin (mikä johtui siis vaan lihomisesta :D).
Anonyymi: :) En tiedä panostanko edes kauheesti.. kyllä jossain ns. verkkareissakin voi näyttää hyvälle ja jopa huolitellulle :) Aika simppeleita ja mukavia nää mun asut kuitenkin on :)
ELina: Sydämen ostin yhdetsä sisutuskaupasta... Se on kyl kiva :)
LS: ;D Kyllä vain! MOnta kertaa :)
Anonyymi: Vähän molempia :) -Asgeirin vanhemmat siis :)
Anonyymi: Näillä vaatteilla juu :)
Anonyymi: :) Me asutaan ihan etelässä, kärjen itäpuolella kuitenkin.
Ella: Kyllä! Olen muuttunut paljonkin. Rauhallisemmaksi, onnellisemmaksi, sallin itselleni paljon enemmän, suhde omaan kroppaan on ihan erilainen... Paljon :)
Anonyymi: Viime postauksen kommenttibksissa oli juttua kun monet kyseli mistä sais Objektia; voi siis olla et sitä myydään Vero Modan/ Vilan yhteydessä Suomessa. Joo nää on aika paksua farkkukangasta, mut niinku leggarit, joustavat vyötäröltä.
KIITOS KAIKILLE MUILLEKIN TOSI ROHKAISEVISTA KOMMENTEISTA. OLI KIVA LUKEA ETTEI TÄÄ KUULOSTANUT IHAN TEKOPYHÄLTÄ ;D
Ihana kirjoitus, mahtava asenne sulla - olet kyllä upea nainen! :) Onnea ihan hirmuisesti vielä uudesta pienestä perheenjäsenestä ja kaikkea hyvää talven jatkoon!
Hieno teksti! Täytyy vain ihailla elämänkatsomustasi ja -asennettasi. Toisilla meillä on vielä paljon opittavaa...
Onnea myös uuden perheenjäsenen johdosta!
Blogin kirjoittajan on mun mielestä niin vaikea vetää rajaa sen välille mikä on yksityistä ja mikä ei. Oon itse paljon pähkäillyt sen asian kanssa ja miettinyt usein, että kerronkohan liian avoimesti elämästäni ja että, kaduttaakohan se myöhemmin:) Ymmärrän täysin, että haluat pitää tietyn yksityisyyden. Jokatapauksessa lasten kuvia on tietystu aivan ihana katsella. Aino ja Olli ovat niin suloisia:) Ja sinäkin olet niin hyvinvoivan näköinen, je!
-Maj
Tervehdinpä minäkin sinua ensi kertaa; olen uusi lukija. Todella sydäntä lämmittävä blogi ja ennen kaikkea AITO. Uskon, että monia viehättää se, että aidon oikeasti olet noita asioita, mistä kirjoitat. Niin paljon tässä maailmassa on pahaa mieltä, negatiivisuutta ja purnausta. On ihanaa, että joku uskaltaa olla Onnellinen.
Paljon onnnea myös ihanaisen prinsessan johdosta <3
Jälleen kerran täytyy kehua sun elämänkatsomustasi. Moni kyllä sanoo tarttuvansa hetkiin ja nauttivansa niistä, mutta oikeasti niistä elämän pienistä ihanuuksista ei kuitenkaan sitten osata nauttia. Susta oikein huokuu, että todella osaat tuon arjen ihanuuksista nautiskelun :)
Täytyy myös kehua postauksen kuvia. Jotenkin ihanan keväinen valo ja fiilis noissa kuvissa. Kun itse on kietoutunut kasaan huopia ja jäisillä sormilla yrittä kylmässä asunnossa kääntää tenttikirjan sivuja, on aivan ihanaa nähdä piristäviä, tulevasta keväästä muistuttavia kuvia välillä :)
ihanaa, että kaikki sujuu hyvin, asiaa vähättelemättä tilannehan on ihanteellinen jos vauva nukkuu ja mies tekee etänä töitä. Asia voi tosin olla aivan erilainen jos lapsi heräilee monta kertaa yössä esim. koliikin vuoksi, toisella kova uhma ja yöunet jäävät tunnin parin pätkäksi. Tätä kun jatkuu vuosi(a), niin ei paljoa hymyilytä, vielä kun mies tekee siihen päälle reissuhommia ja olet yksin ilta seiskaan kotona ja tukiverkot on olemattomat ja itse vielä sairastelet, niin ei ihan ensimmäisenä tule mieleen mitä päälleen pistää, mutta elämä on toisilla helpompaa ja toisilla ei, vaikka kuinka olisit rauhallinen, etkä stressaisisi ja olisi ankara itselle.
Nautinnollisia hetkiä perheen parissa
-krisse-
Hei!
Löysin ihanan blogisi muutama päivä sitten, ja se on nyt yksi mun lemppareista:) Gissar att svenska fungerar bra för dig, så jag prövar på det, eftersom det flyter bättre för mig;)
Stort grattis till lillsessan! Helt ljuvlig!
Vill bara säga att jag tycker att din blogg är helt underbar som den är. Man blir så himla positiv och inspirerad av det du skriver och hur du skriver. Sen gillar jag skarpt dina vackra outfit-bilder! Gillar verkligen din stil.
Ser fram emot måååånga inlägg med inspiration från dig framöver:)
Ha det gott!
Klem, Camilla
Teidän arki kuulostaa oikein hyvältä ja tasapainoiselta. Eikä tarvikaan enempää perheestä kertoa, näin on hyvä.
Kiitos ihanasta blogista!
Onpa taas kauniita kuvia! Ihana koti teillä! Ja olet kyllä upean näköinen itsekin!
Kysyisin vielä itseruskettavasta voiteesta, oletko löytänyt jonkun hyvän? Kaikki mitä itse olen käyttänyt ovat haisseet tosi PAHALLE!! vielä kuivuttuaankin iholle.. miten saat ne levittymään tasaisesti? itselleni jää helposti laikkuja vaikka kuorin ja kosteutan ihon hyvin..
t.mimo
Oi että tämä oli ihana postaus ja osui juuri sopivaan hetkeen kun itsellä stressiä pukkaa. Tämä pysähdytti miettimään, että millä tavalla oikeasti kannattaisi elämään ja asioihin suhtautua. Tuolla sun asenteella, että nauttii hetkestä eikä stressaa turhista, olis kyllä käyttöä täälläkin :) Sun blogisi inspiroi yrittämään itsekin omaksua enemmän sellaista elämänasennetta. Kiitos siis siitä :) Ja muutenkin tätä lukiessa tulee aina jotenkin niin seesteinen olo ja hyvä mieli. Teidän onnesta on todella ihana lukea. Ja olet niin kaunis ja hehkeä, etten ole toista vastaavaa melkein juuri synnyttänyttä äitiä vielä nähnyt!
Ihanaa luettavaa! Olet todella onnekas ja sen perusteella millaisen kuvan olen blogisi kautta sinusta saanut, sinä todella ansaitset jokaisen onnellisen hetken.
Mun on vaan pakko sanoa että oot todella inspiroiva! toivon että pystyn elämään samanlaisella asenteella sitten jos/kun joskus saan lapsia :)
kiitos!
Sä olet ihan oikeassa. :) Tämä kolmas vauva on mulla vasta se "nautintovauva" eli just noin, ne pienet hetket. <3
Jotenkin kahden ensimmäisen kanssa sitä vaan "suoritti" ja halusi ajan menevän mahd nopsaan. Nyt kun tiedän, että tämä on viimeinen kerta, niin asiat ottaa ihan toisin.
Kauniita ja viisaita ajatuksia sulla. Ja todella suloinen pieni neiti. <3
Camilla: Det går fint med svensk, klart det :) Mulig at jeg svarer på norsk da :D
Mimo: Mulla on joo suosikkina sellanen chanelin ruskettava, jolla on niin hieno nimi etten ikinä muista sitä ;D Kerroin siitä viime vuoden lopulla Cosmetics -postauksessa, jos jaksat etsiä. Haju/tuoksu on tosi mieto ja värikin. Tasaiseksi saa ihan satavarmasti, jos kuorii eka ihon ja laittaa kosteusvoiteen pohjalle :)
Ihania ajatuksia, tulen niin super-iloiseksi ja onnelliseksi kun jossain on joku joka ajattelee niinkuin minä! Osaat nauttia pienistäkin asioista etkä purnaa turhasta! Jess! :) Sinulla on kiva blogi ja kiva tyyli joten minusta on tullut vakiovierailija. Ihailen sun kärsivällisyyttä kun saatat joskus saada hiukan outoja kommentteja ja kysymyksiä mutta jaksat niihinkin vastata rauhallisesti! :)
Itse asun Tukholmassa ja olen kahden tytön äiti joilla on reilu vuosi ikäeroa. Meilläkään ei ollut hoito-apua saatavissa ja otin vauva-ajan rennosti enkä hermostunut turhista... Tiesin että se tulee olemaan omalla tavallaan "raskasta" mutta hyvin se meni ja *nyyh* niin nopeasti...
Terkkuja sinne "naapuriin" ja nautinnollisia vauvapäiviä koko perheelle!
Pakko oli tulla kommentoimaan ja kehumaan, löysin blogisi vasta nyt ja olen innolla kahlannut läpi vanhojakin postauksia.
Sulla on aivan ihana henki kirjoituksissasi, tämä viimeisinkin kolahti, vaikken itse äiti olekaan. Kunpa kaikki osaisivat elää elämäänsä juuri noin, rauhassa ja nauttien, ei ne hankalalta tuntuvatkaan asiat usein NIIN kamalia ole, kun asenne on oikea.
Kiitos siis loistavasta blogista, inspiroivista asukuvista ja hyvän mielen luomisesta. :D
Voi että, kun näin tuon Ainon kuvan, niin rupesin heti ihan ääliönä lepertelemään. .. voi että on toinen sulonen ja lutunen ja ... ihana... :o
Tämä kosketti mua... Itse asutaan pääkaupunki seudulla ja meillä ei ole ketään täällä- oikeasti ei! Okei, meidän sukulaiset on noin 500km päässä ja osa sukulaisista taas 5000km. Silti joskus se 500km tuntuu aivan liian pitkältä välimatkalta. On vaan opittava järjestelemään pienen vauvan äitinä arki niin, että se toimii- ilman apujoukkoja.
Sinulla on oikea asenne elämään. <3
Ps: Itse otin itselleni aikaa näin illalla ja kaivoin sinun vanhat blogitekstit googlesta.
Ei elämän sisältöä? Hehheh! Piristää lukea!
Ainiin... Toivottavasti tää viel tulee perille saakka ;)
Lähetä kommentti