sunnuntai 7. helmikuuta 2010

pos.

Siis ei kai tässä voi muuta olla kuin PALJON positiivisemmalla mielellä jatkamisen suhteen, ihan uskomaton määrä ihania kommentteja! Moni oli niin liikuttava, että silmät kostui (esim. ihanalle Lintulle tässä vaiheessa terkut <3), enkä oo tajunutkaan, et tuon iloa ja piristystä noin monelle!! :)

Aino oli vähän nenä tukossa yöllä enkä oo nukkunut kuin max. kaksi tuntia, se kitisee mun sylissä nytkin enkä tod. oo jaksanut meikkeihin päin henkäistäkään PLUS et meillä on vaikka kuinka sotkuista, ja silti on tuhat kertaa iloisempi fiilis kuin eilen! :D

Miten niin hormonit.... ;)

Tällä hetkellä ei edes ota päähän anonyymit arvostelijat, eihän ne näytä tietävän lainkaan, mistä puhuu (koska meillä menee hyvin tällaisellaan!). Sitäpaitsi niitä on vain promille ja teitä kannustavia ja positiivisia lähes sata prossaa ;) Kyllä mun nyt sitäpaitsi jokunen soraäänikin on kestettävä herranen aika! ;)

Eli olipa iihana piristysruiske tulla lukemaan tätä, paljon positiivisemalla mielellä pohdin jatkoja!
Tai sit oon yliväsynyt ja ylipirtee :D

Te ootte kyllä oikeesti ihania <3

224 kommenttia:

«Vanhin   ‹Vanhempi   201 – 224 / 224
Merry kirjoitti...

Hieno juttu että mielesi on parempi ja olet enemmän kallistumassa jatkamisen kannalle. Itselleni tuli todella hyvä mieli näin heti maanantai-aamusta, kun luin tämän postauksesi :)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ja Ainolle pikaista paranemista <3

Anonyymi kirjoitti...

Ihana että päätit jatkaa bloggausta.

Minusta teet ihan oikein kun annat jakamatonta huomiota Aino-vauvalle näinä tärkeinä ensimmäisinä viikkoina ja Olli saa ikäistään leikkiseuraa tutussa päiväkodissa, tuttujen aikuisten valvonnassa.

Täällä suomessa äitiys on niin mörkö asia, etten tiedä miten siitä edes puhuisi, jottei joudu ilmiriitaan.

Itse olen päätynyt monien vaiheiden jälkeen kotiäidiksi.

Mutta koska minulla on "vain" kaksi jo kouluikäistä lasta, minut on leimattu luuseriksi, sairaaksi, työnvieroksujaksi ja vaikka miksi.

Täällä suomessa äiti ei saa antaa jakamatonta huomiota lapsille näiden täytettyä 3v. Kolmivuotis synttäreiden jälkeen jokaisen lapsen "pitää" siirtyä päiväkotiin, vain jos äiti on kotona vauvan kanssa sisarrusten "pitää" olla kotona, oli näitä 1 tai 5. Kärsi äiti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai ei.

Täällä äitiys on hyvin ristiriitaista.

Suomessa naisen "oikeus" käydä töissä on muuttunut "velvollisuudeksi" huolehtia omalta osaltaan perheen elatuksesta.

Kummajainen kuten minä, kotiäiti, on kuin ruttobasillia kantava otus. Ihan kuin minä valinnallani arvostelisin työssäkäyviä äitejä. Leimaisin nämä "huonoiksi" äideiksi.

En suinkaan, jokaisella pitää olla vapaus valita kuinka elää tämän ainutkertaisen matkan.

Suomessa valinta "jään kotiin" Aiheuttaa valtavan kysymysryöpyn. Oletko raskaana? Oletko työtön? Oletko harkinnut kouluttautua? Oletko sairaslomalla? Oletko kysynyt töihin tuonne tai tänne? Mitä sinä sitten aiot tehdä?

Ja kun vastaan kaikkeen ei, en. Livahtaa kysyjän huulilta katkera huomautus. Hyvänhän sinun on kun miehesi ansaitsee...

Tuossa kohtaa en enää avaa suutani, pidän omana tietonani sen, että tämä valinta on kaikkea muuta kuin taloudellisesti helppo ja mutkaton.

Harrastuksiini kuuluu sentin venytys sen kaikissa muodoissa, mutta koska kotiäitiys on "urani" en koe tuota haastetta raskaaksi. Se kuuluu olennaisena osana kotiäiti-elämään, on luullakseni kuulunut kautta historian.

Kotiäidin työtä on pullan/sämpylöiden paisto, kasvimaanhoito, ruuanlaitto ilman eineksiä. Ei siksi että kotiäiti noin haluaisi olla "parempi äiti" vaan koska noilla keinoilla voi säästää rahaa.

Luulen että tämä kaikki vastakkain asettelu suomessa johtuu siitä, että äideillä on aina huono omatunto, tekivät he kuinka tahansa.

Niin minullakin oli, en ansaitse eläkettäni, en maksa veroja, en ole yhteiskunnalle hyödyllinen jäsen.(Tämä ajatusmalli oikeasti iskostetaan meille jo lapsena)

Omalla kohdallani olen joutunut miettimään nämä asiat niin tarkasti läpi, että olen viimein vapautunut syyllisyydestä.

Ehkä vastaus onkin siinä, että ymmärtää itse tekevänsä oikein. Kun sisäistää tuon "Tämä on meidän perheelle oikea ratkaisu" Ei tarvitse pahoittaa mieltään muiden erilaisista mielipiteistä.

Nykyisin jos joudun vastakkain ihmisen kanssa joka esittää kärkevästi mielipiteensä, ajattelen että hänellä on huono päivä.

Ei hän ole ihmisenä minua huononpi tai parempi, ei tyhmempi tai älykkäämpi, tänään hänellä on huono päivä, eilen/huomenna hän saattaa olla ihan kiva ihminen.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa <3 !

- Janica

Anonyymi kirjoitti...

Johanna! Kuten huomaat, vastalauseiden myrsky on valtava, jos päätät lopettaa bloggaamisen. ;)

Kannattaa muistaa, että usein ilkeiden arvostelujen takana ei ole edes tiedostettu kateus, vaan lähinnä kapeakatseisuus ja elämänkokemuksen puute. Suvaitsevaisuus kanssaihmisiä ja heidän ratkaisujaan & toimintatapojaan kohtaan kasvaa joillakin valitettavasti vain omien vastoinkäymisten myötä - kun elämä ei enää olekaan niin mustavalkoista.

Minusta olet rohkea, kun omalla tyylilläsi teet tätä blogia ja jaat elämääsi meille muille ja, kuten huomaat, piristät niin monen päivää teksteilläsi ja kuvillasi. :) Olet nuori, kaunis äiti, jolla on ihana oma perhe ja antoisa elämänvaihe. Nauti siitä ja anna meidän muidenkin nauttia! :)

Mervi kirjoitti...

Moikka Johanna!

Sun blogi on niiin ihana, oon ollu mukana joitain kuukausia. Oon lueskellu vanhempia postauksia ja oih, aivan ihanaa luettavaa. Kun luin teidan haistakin, niin olin aivan liikuttunut:)
Jatka samaan malliin, ma nautin tasta suunnattomasti!
Paljon terveisia jarkkylumisesta Espoosta.

t.Mervi

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin huhuilee yksi lukija, joka on vasta löytänyt ihastuttavan blogisi. Olisi todella harmi heittää sille heti hyvästit, kun vasta pääsin tutustumaan sinuun ja maailmaasi näin virtuaalisesti. Olet luonut minuunkin paljon uutta energiaa ihanilla postauksillasi, joten yksi ihana ARKEA KANNATTELEVA HELMI olisi poissa, jos tästä pitäisi nyt luopua.

Ota itsellesi vähän aikaa ja kokoa ajatuksesi uudelleen, sillä olen sataprosenttisen varma siitä, että noita anonyymejä ilkeämielisiä ihmisiä on vain promille tästä suuresta "fanijoukostasi".

Itsekin kirjoitan vasta ensimmäistä kertaa ja varmaan edelleen on satoja ja taas satoja lukijoita, jotka eivät jätä mitään merkkiä itsestään.

Onnea teidän vauva-arkeen. Sinulla on täysi lupa nauttia siitä TAYSIN SIEMAUKSIN ja olla onnellinen. Olen itsekin kahden pojan äiti ja olen nauttinut heidän ensimmäisistä vuosistaan toden teolla, vaikka puuhaa riittääkin yllin kyllin. Uskon, että olen elänyt viime aikoina elämäni parhaita vuosia.

Kaikkea hyvää teille sinne!
Odottelen uusia postauksiasi!

-Syyskukka-

Anonyymi kirjoitti...

Moi, pakko oli munkin kommentoida vaikka en tiedä jaksatko edes lukea näitä kaikkia satoja kommentteja ;)

Oon sua vuoden nuorempi ja eri elämäntilanteessa (opiskelen toista tutkintoa ja oon vasta menossa naimisiin:), mutta sä ja sun elämä on jotain mistä haaveilen. Ajattelen, että jos on mahdollista säilyä noin kauniina ja seesteisenä kuin sinä, vaikka on lapsia, ehkä minäkin voisin siihen pystyä! Sä inspiroit kyllä useapia ihmisiä kuin varmasti kuvitteletkaan, joten jos vain jaksat niin olisi ihanaa että blogisi jatkuisi...:) Ihanaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi!

-Hanna

Anonyymi kirjoitti...

Huh, mitä kommenttia sait tuolla aikaisemmin, joten erittäin iloinen olen, että edelleen jatkat blogiasi!
Kai se on niin, että kateus vie kalatkin vedestä. Kukaan ei ole toiselle niin julma kuin äidit toisilleen. En käsitä tuollaista pikkusieluisuutta ja ilkeyttä jota äidit harrastavat. Luulisi, että sitä osaisi iloita toisten puolesta, koska nainen jos kuka tietää minkälaista on olla pienten lasten äiti. Vaan ei. Piru meidät periköön olemasta iloisia toisten puolesta.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi on ihanan raikas tuulahdus ja kauniit kuvat saavat aina mielen iloiseksi. Älä turhaan pahoita mieltäsi jostain arvostelevista kommenteista - kateellisten panettelua, sanon minä.
Jatka samaa rataa, hymy huulille ja eteenpäin!
T: Hippu

Anonyymi kirjoitti...

Ihana Johanna! Pelästyin jo, että lempibloggarini antaa nipottajille myöten, mutta arkiviisaus päihitti sellaisen - huh...
Auringon säteitä, iloa ja suloista arkea sinulle ja perheellesi!
Halauksin, kaimasesi Johanna

Ellina kirjoitti...

Liityn minäkin vielä joukon jatkoksi..
Toivottavasti päätät jatkaa bloggaamista. Sinun postauksiasi on aina mukava lukea.

Tuli vielä mieleen sanonta, jonka työkaverini sanoi, kun työpaikalla kiehui:
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Se kommentointi oli inhottavaa! Hyvä, että mielipahasi on hiukan jo lientynyt.


t. Elina

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin yksi ensi kertaa kommentoiva lukija. En kauheasti jaksa seurata blogeja, mutta sinun blogiasi olen jaksanut kyllä selailla jo pidemmän aikaa. Tämä on niin tasapainoinen ja hyvä mieltä tuottava blogi. Lisäksi nuo sinun vaatepostaukset ovat saaneet minutkin ostamaan hieman erityyppisiä vaatteita kuin ennen ja olen ollut tyytyväinen, kiitos vaan inspiraatioista!

P.S. Ja kutimetkin piti kaivaa yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kaapista: tuloksena kauluri ja äitini teki myös ponchon!

-Eeva

Elisa LPP kirjoitti...

Mahtavaa Johanna, että päätät kuitenkin jatkaa <3 Maanantaiaamuni ei tuntunutkaan enää maanantailta tämän uutisen jälkeen!

Muussa tapauksessa mun työpäivät kuluu tehokkaasti printscreenin kanssa :)
Ja sitäpaitsi odotan kovasti sitä laukkupostausta ;)

Toivottavasti Aino ei tule enempää kipeäksi. Nyt on rs-viruskeijun kulta-aikaa...

Heli kirjoitti...

Ihanaa, että olet positiivisemmalla fiiliksellä blogisi suhteen! Mun on pitänyt monesti kirjoittaa sulle kiittääkseni. Tajusin blogisi ansiosta, että vaikka elämäntilanteeni onkin tällä hetkellä rankka kolmen pienen pitkäiaikaissairaan lapsen äitinä, voin itse paremmin, kun muistan ajatella myös itseäni. Kun otin itseäni niskasta kiinni pukeutumisen, kauneudenhoidon, liikunnan, yms. suhteen, olen jaksanutkin paremmin, vaikka lasten tilanne on tällä hetkellä aika haastava.

Anonyymi kirjoitti...

oot ihana jos jatkat... tämä blogi onollu ihan parasta päiväkahvilukemista...:)

ilahdutat varmasti monia monia satoja..minäkään en ole aiemmin kommentoinut, mutta silti seurannut blogiasi jo pidempään.

kiitos sulle iihanasta blogista ja voimia arkeen!
t.kolmen pienen äippä

Elisabeth kirjoitti...

Helppohan se on aina sanoa, että älä välitä muiden sanomisista, mutta kyllä muiden turha, kateudesta ja katkeruudesta johtuva arvostelu vaan sattuu. En ymmärrä, miten ihmiset kuvittelee voivansa sanoa toisilleen mitä tahansa. Minä olen seuraillut blogiasi vasta melko vähän aikaa, mutta luen tätä päivittäin. Tämä huokuu lämpöä, sinun sisäistä sekä ulkoista kauneutta ja ihanaa onnea. Miksi joku ei saisi olla onnellinen? Ja näyttää sitä?
Suomalaisten kateus on yksi kamalimmimsta piirteistä mitä tiedän. Olen saanut itsekin siitä osani ja se sattuu todella. Kun kaikki luulee, että elämä on helppoa, eikä kukaan tiedä millaista se todellisuudessa on..
Kukaan kun ei saisi olla onnellisempi, kauniimpi, rikkaampi, viisaampi yms kuin itse on. Ei saa nauttia näkyvästi elämästään, minkä on rakentanut ja mihin on mahdollisuus. Kerskailu on aivan asia erikseen, mutta se on viimeinen asia, mikä sinun blogistasi edes koskaan voisi välittyä. Teillä näyttää olevan aivan ihana perhe, koti ja elämä. Uskalla vaan nauttia siitä täysillä!! Tsemppiä teille :)

Sandra kirjoitti...

Moikka!

Ihania kuvia ja muutakin ihanaa täältä sun blogista on löytynyt ("hartianlämmitin" puikolla juuri nyt). Mä otan sen verran kantaa noihin kirjoituksiin mitä täällä on vellonut; tuntuu että ihmiset on kateellisia jopa toisen onnesta ja helpoista lapsista! Toisilla lasten kanssa on mennyt helpommin ja toisilla vaikeammin, So? Kyllä se meistä ihmisistä ihan itsestään on kiinni miten suhtaudutaan toisten onneen ja miten otetaan se oma elämä. Sä otat elämän rennosti selvästikin ja se näkyy myös siinä lasten helppoudessa. Mä yritän ottaa rennosti ja vähän hankalista lapsista (toinen on teini ja toisella ADHD :-)) huolimatta en märise siitä muille. Mukavaa alkanutta viikkoa ja ihanaa vauva-aikaa sinulle sinne!

Anonyymi kirjoitti...

Toista tälläistä blogia en ole löytänyt. Tää on huippu!!!

Anu kirjoitti...

Voi älä vaan Johanna lopeta. Annoit minulle jo aikoinaan jumpassa inspiraatiota/ruoskit jaksamaan ja nyt edelleen blogisi inspiroi minua joten olisi harmillista jos emme saisi enää nauttia kauniista kuvista ja kirjoituksistasi.
Jätä negatiiviset kirjoitukset omaan arvoonsa ja keskity nauttimaan perheestäsi ja sinua kiinnostavista asioista !

Anonyymi kirjoitti...

Älä vain missään nimessä lopeta blogia. Tämä on ainakin minulle varsinainen arjen piristysruiske, teekupin ääressä on ihana lukea "pinnallisempiakin" juttuja, ne saa ajatukset pois kotitöistä ja lapsiperheen elämästä. Pitää vielä kehua tuota pari postausta sitten esiteltyä neulepaitaa, jonka olit kutonut imetystä varten. Tosi kaunis!

-Laura, ihan pian kahden lapsen kotiäiti

Haidi kirjoitti...

sun blogi on oikeasti ihana, ja välillä tulee sellainen olo, että olisinpa mäkin joskus noin positiivinen ja tyylikäs ihminen! Ja aivan ihanaa, että joku äiti osaa vielä olla tyylikäs eikä jämähdä tuulipukulinjalle. Kateellisia ne on ketä arvostelee ja puhuu pahaa! toivottavasti jatkat :)

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisin kysyä koska taas sinulla on myynnissä vaatteita? mistä olet ostanut Parka'n Soaked in luxury? Vaatteesi ovat juuri minun tyyliini!!!!!myös ihanat kampauksesi! kokelin eilen nutturaa mutta jotenkin en sanut samanlaista onnistumaan...siis teetkö ensin päällimmäset hiukset kahdeksi osaksi ja kummankin teet "nutturaksi" erikseen ja sitten alimmat samoin?

Anonyymi kirjoitti...

KIITOS!

Anonyymi kirjoitti...

Hej Johanna,
olen vasta hiljattain sattumalta (en tiedä miten!) löytänyt ihanan blogisi. Ihania lapsia sinulla ja persoonallinen ja minulle passaava tyyli (vaatteet, hiukset....) Huomasin että olit myynyt vaatteita ja kysyisin että koska seuraavan kerran myyt?mikä on kokosi? Se Odd Molly top oli aivan ihana! Huomasin sen vain liian myöhään....
Romanttinen pikku kaupunki missä asut, kauniit maisemat kuin kuvakirjasta!
Terveiset Keski-Euroopasta Annelta

«Vanhin ‹Vanhempi   201 – 224 / 224   Uudempi› Uusin»