lauantai 12. syyskuuta 2009
perjantai 11. syyskuuta 2009
Turkisvalas
Paitsi et ulkomuoto alkaa -no jollei muistuttamaan, niin epäilyttävästi tuntumaan valaalta. Enkä tosiaan oo vasta ku vähä yli puolen välin :/
Painoa tullut plus kuusi kiloa, kuvitelkaa se itellenne niin jo tuntuis olo aika möhkäleeltä.
Yritän lohduttautua muistelemalla viime kerran kuviota (jota tää nykyinen malli kopioi täydellisesti): keräsin kymmenen kiloa raskauden aikana, näistä suurimman osan juuri raskauden alkupuoliskolla. Menetin seitsemän synnärille ja toiset seitsemän kotona. Siinä sit toivoin, et ois ollut vähän enemmän mitä menettää...
Onneks on olemassa hyviä raskausvaatteita :)
Tää seuraava on H&M syksyn mallistosta -ihan tavallisten naisten puolelta:
Uusi suuri innostus tänä syksynä on turkisliivit. Paitsi että ne mahtuu mahan kuin mahan kanssa (ei tietenkään kiinni), on ne mun mielestä niiiin hyvännäköisiä! Tähän asti oon ajatellut, ettei oikein tosi styleä turkishässäkkää saa kuin aitona, mut en vaan saa itseäni ostamaan aitoa. En ainakaan mitään kettu-minkki-kani juttua. En koskaan oo mikään suuri turkisvastustaja ollut, mut en sit kuitenkaan kestä ajatusta et monta pikku elukkaa on joutunut kuolemaan mun vaatteen takia... Yhyy.
Mut tilasin ebaysta (monen ehkä paremman näköisen aidon jutskan seasta) seuraavan:
Myös tällasen tapainen lammasjuttu lämmitti kovasti sydäntä -lammasta voisin hyvin käyttää. Eihän ne nyt joudu elää missään häkissä vain mun turkisliivin takia?!?(Molemmat kuvat löytyi ebaysta hakusanalla "fur vest".)
Okei, hyvää viikonloppua, lähden kampaajalle, mmmmmm <3
maanantai 7. syyskuuta 2009
Päivän asu pitkästä aikaa
Viimeiset viisi päivää oon siivonnut ihan hulluna -tulosta ei näy missään kun vasta varastot on saatu kuntoon. Et nyt vois alkaa tää sisätilojen laitto. Huh.
Eilinen meni supermammaillessa kun
- pyöräiltiin venesatamaan
- otettiin vene läheiseen saareen
- ilmottauduttiin sunnuntairasteille
- ja vaelleltiin viiden kilsan maastolenkki aika epätasaisissa olosuhteissa
Ja siis sen oli pakko olla pidempi kuin viisi kilsaa! Tuntui ikuisuudelta.
Omppu tykkää ihan hulluna liikkua luonnossa, mut ei se nyt ihan viittä kilsaa jaksanut (tai pystynyt) kävellä. Vähintään puolet matkaa kannoin sitä lankkusiltoja/kiipeilyrinteitä/mutaliejuja pitkin, voin sanoo et tuli aika hyvä treeni -eikä vähiten käsille.
Mut laitetaan nyt kuitenki päivän asu, tää on muuten tosi lämmin!
perjantai 4. syyskuuta 2009
Hääfinaali
- Kerron nyt vielä yhden kerran häistä :)
Sellasta pientä yksityiskohtaa.
Jos tän jälkeen ailkais riittää :)
-Niin mulle kuin teillekin.
Tässä ekoissa kuvissa tulee ihan vain kuoseja käyttämistäni Tilda-pahveista. Näistä tein siis mm. jokaiselle oman kolmion muotoon taitellun pöytäkorttinsa, joka sisälsi:
-muhkean vaaleanpunaisen makeisen
-pienen kortin, johon minä ja Asgeir toivottiin ohjeita, toivotuksia, vaikka piirustuksia tai terveisiä. (Ja saatiin aika ihania :))
Nää oli mun mielestä kuin ihania vanhoja tapetteja, jotka mätsäsi täysin vanhan juhlapaikkamme tunnelmaan.
Siitä kyseltiinkin aika paljon; paikka on Kotkassa sijaitseva Kärkisaari. Oikeasti saari, mutta sinne pääsee pientä siltaa pitkin autolla. Huvila täyttää ensi vuonna sata vuotta ja on tosiaan ihan vuokrattavissa yksityiskäyttöön ainakin lauantaisin. Toimii ainakin kesäisin myös Bed and Breakfast -periaatteella, kannaattaa käydä katsomassa paikan kotisivut http://www.villakarkisaari.com/.
Koska Kärkisaari pitopalveluineen on tunnettu laadukkaista raaka-aineista sekä ruoan perinpohjaisesta itsevalmistuksesta, valitsimme oikein kunnon ruokailuhäät :)
Siis neljä ateriaa, joista ensimmäisenä tuli tomaattikeitto, sitten lohisalaatti, sitten joku pihvi ja lopuksi jälkiruoka. Eli itse ruokailuun meni meidän häissä tovi :)
Ruokalajien välissä seremoniamestari viihdytti englanniksi kasson kääntäessä suomeksi erilaisillä "sähkeillä". Me saatiin ihanan paljon viestejä norjalaisilta tutuilta, joille tää seremoniamestari oli soitellut. Tosi kiva yllätys.
Valkoisilla nauhoilla ohjelmakansion sisään kiinnitin pienen paperikäärön, joka sisälsi "häävisan". Pöytäseurueen keskenään oli siis pohdittava oikeat vastaukset kymmeneen kysymykseen. Tästä tuli aika totinen taisto ;)
Ruokailun jälkeen lapset pääsivät ulos; ohjelmakansiossa luki Lasten aarrejahti. Asgeir ja bestman olivat piilottaneet Kärkisaaren metsään ja rantaan -mitäs muutakaan kuin, tsadaa, kalastusvälineitä ;) Jokainen pikkuvieras sai siis oman ongen ja jotain sellaista kotiin vietäväksi.
Aarrejahtia seurasivat perinteiset kakunleikkaukset, morsiuskimpun heitot ja miehille (miksei naisillekin) Asgeir tarjosi Kuubasta tuomiaan sikareita siinä ilta-auringossa bändin pystyttäessä soittimiaan sisälle.
Loppuilta jatkui tietenkin tanssin, seurustelun ja iltasalaatin muodossa. Boolia ja baarin antimia oli myös halukkaille tarjolla. Pojat löysivät suurinta hupia helium-säiliön sisällöstä sekä oman bändin perustamisesta (eivät soittaneet mitään tanssimusaa..).
torstai 3. syyskuuta 2009
Suuri Kroatia -kertomus

Puhdasta ja siistiä.
Splitin ja Makarskan lisäksi suosittelen ehdottomasti -jopa yli kahden edellämainitun- Makarska rivieran edustalla sijaitsevia saaria Bracia ja Hvaria. Lähes joka kaupungista pääsee pikaveneellä käymään, jollei koko lomaa halua viettää saarella (itse olen ihan helposti viettänyt). Etenkin Hvarista paikalliset puhuvat luksuspaikkana; rikkaiden, kuuluisuuksien ja huvijahtien kohteena. Mahtavia ravintoloita ja uskomattoman kaunis luonto.
Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.
Kyselkää ja lisäilkää :)
maanantai 31. elokuuta 2009
Valittuja hääkuvia
Ulkoiselle kovalevylle sain ihan älyison kasan hääkuvia itse valokuvaajalta, laitan nyt tähän valittuja paloja niiden tuhannen ihanan muiston joukosta.
Joku kysäisi myös ikäeroasiaa; oon joskus maininnutkin (muista sit kuinka kauan sitten), et meillä on 13 vuotta välissä. Eli ei ihan viis riitä ;)
Jännää huomen on Ompun eka päiväkotipäivä, täytyy pakkailla kaikenlaista esille! Heippa!
lauantai 29. elokuuta 2009
Still alive
Kahden viikon Suomen lomasta ja yhden viikon häämatkasta (Kroatiassa muuten) on tänään vihdoin selvitty kotiin.
Ihan hurjasti hommaa vielä edessä (ei oo edes purettu laukkuja), mut viimeistää maanantaina palailen kertoilemaan paremmin tästä rouvaselämästä ja aivan fantastisesta Kroatiasta.
Kiitos kaikille häissä käyneille, teidän läsnäolonne oli kaikkia muita lahjoja parempi, korvaamattomampi ja arvokkaampi lahja!! Päivä oli täydellinen ja ehdin nauttimaan täysillä.
Kamala ikävä sinne Suomeen!
terv. Rva/Fru J.K.A.
