Mun Norge

Minkälaista Norjassa sitten on asua? Miten Norja eroaa Suomesta?

Ei paljoakaan. Kaikki mitä tulen kirjoittamaan, on silkkaa yleistystä ja kärjistystä. Norjasta löytyy paljon ihmisiä, jotka menisivät vaikka suomalaisista -ja toisinpäin. Jotkut pikkuseikat sen sijaan ovat hyvinkin erilaisia.... Kuten luonto.






Mut aloitetaan nyt ihmisistä.
Ihan eka asia, minkä haluan mainita on reippaus.
Joo suomalaisia voi kuvata sanalla ahkera, mutta norjalainen on reipas. Suomalainen ahertaa koko päivän töissä niin, ettei kotona jaksa muuta kuin heittää jalat sohvalle, kun taas norjalainen pitää töissä sosiaalisia taukoja, viihtyy ja tulee iloisena kotiin.

No heh, tää nyt on kovin kärjistettyä, mutta suurimmaksi osaksi norjalainen aikaansaava työyhteisö on myös viihtyvä työyhteisö. Sosiaalisuus on tärkeämpää kuin suomalaisille. Hymy on PALJON herkemmässä ja ystävällisyys pääasia.

Suomessa vastaan tulee myös aivan liian usein ylimielisyyttä. Vaikka olet kaunis, tyylikäs ja itsevarma nainen, ei sun tarvitse olla koppava. Sydämellistä hymyä ja ystävällisyyttä kaipaan usein Suomessa, sanotaanko suoraan etenkin Helsingin vaatekaupoissa liikkuessani... :S ...Sorry

Norjalaiset ovat iloisia. Täältä puuttuu myös se paljon puhuttu (suomalainen) kateus oikeastaan kokonaan. Ihmiset keskittyvät omaan onnellisuuteensa ja näin ollen ovat aika onnellisia.

Norjalaiset liikkuvat paljon ulkona ja kaikilla on tuulipuvut -I know, kuulostaa suomalaiselta :) Täällä siis tosiaan panostetaan ulkoilupukuihin lenkkeillessä.
Ei niissä liikuta kaupungilla.

Touhukkuus näkyy myös esimerkiksi pihojen, talojen ja puutarhojen kunnossa. Niistä pidetään huolta. Talot ja pihat on kauniita.

Melkein jopa voisin väittää, että ihmiset pitävät itsestäänkin parempaa huolta kuin suomalaiset (anteeksi jälleen tää yleistäminen). Sekä miehet että naiset. Se vaan on osa itsensä arvostamista ja sitä kunnossapitoa. Että jaksaa tehdä jotain.

Tässä vaikkapa kaksi kaunista norjalaista, joiden tyyliä seuraan. Näistä vaalealla Vendela Kirsebomilla taitaa kyllä olla ruotsalaiset juuret...:

(Jos joku jää nyt kaipaamaan mieskauneutta, niin käykää katsomassa norjalaisen Kairerz Orcherstran keikkapätkä; tästä vauhdikkaasta laulajasta tyyykkään aika kovasti <3>

Veikkaan, että (pikkukuvan) Tone Damli Aabergella on tässä Iisin neuletakki, jonka vuoksi tuli mieleen liittää myös seuraava kuva.
Oon jo pari vuotta haaveillut löytäväni Iis -neuleen, mutta niitä myydään niin tuskasen harvassa paikassa... Tosi mahtavaa norjalaista suunnittelua!:

Ihana Iis!

Norja on kallis maa, kyllä.
Mutta niin on Suomikin -ja Suomessa tienaa paljon vähemmän. Itseasissa hintaero ei ole niin kovin suuri kuin ehkä luullaan. Oikeasti kallista Norjassa on lähinnä ulkona syöminen ja juominen. Ei pävittäistavarat -ei vaatteet, elektroniikka tai muu tilpehööri.
Asuminen joo.
Mutta niin ne talot vaan maksaa Suomessa.
Ja pääkaupunki.

American dreamista on myös tullut lähes velvoite; tunnen ja tiedän useampia nuoria naisia (ja äitejä), jotka suuren talon, lainan, työmäärän ja omien tavoitteiden painostamina ovat nyt aivan loppu ja jopa sairaslomalla. Pääasia katsokaas, että on mahtava talo... Norjalaisilla on ihan hurjia lainoja.

Luksuksesta on tullut päivittäistavaraa. Rima noussut liian korkealle. Hinnalla millä hyvänsä.

Täällä on sitäpaitsi jopa tavallista, ettei naiset käy töissä täyttä viittä päivää viikossa. Hoitoalla täyden viran saaminen on itseasiassa hirmu vaikeaa.





Me asutaan ihan Norjan eteläkärjessä. Etenkin täällä talojen kauneus on silmiinpistävää -ja nesten bare valkoista.
Kesään Norjassa liitetään herkästi tää Sørlandet, tuoreet katkaravut ja valkkari.

Syksyisin Norjassa sen sijaan syödään paljon lammasta; etenki suuressa kattilassa kaalin, suolan ja pippurin kera keitettynä -NAM.

Kala on aina suosittua. Lajeja on kymmeniä, satojakin.

Osterit, hummerit, ravut... paaaljon Suomea yleisempää ravintoa.

Kallin hintatason vuoksi ravintoloissa syöminen ei oo kovin suosittua; ei mitenkään jokapäiväistä tai edes -viikkoista.

Tää värikäs kaupunkikuva on mun suosikkipaikastani Stavangerista. Jos jotain kaupunkia Norjassa suosittelen, on se (edelleen) Stavanger. Loistot shoppailumahikset, kaunis keskusta ja vauhdikas ilmapiiri. Suurimpia opiskelu- ja yliopistokaupunkeja ovat Oslon lisäksi Bergen, Trondheim ja Tromsø näissä varmasti vilkkain yöelämä. Viimeisimpänä mainittu lisänimeltään Pohjolan Pariisi. Norjan teknologiakeskus ja Pohjoisen Norjan suurin kaupunki. Upea luonto.

Upeaa luonnoltaan on oikeastaan koko länsirannikko, etenkin se mun lempparini Stavanger. Sekä bannerin kuva että seuraava ovat Stavengerin seudulta, samalta vaellusreitiltä.





Nää turistivaelluskohteet on niin Norjan parasta antia, etten voi kuin kehoittaa kokeilemaan, jos tänne päin eksyy. Pakko kokea. Tältä kalliolta oli 700m suora pudotus alas.

Norjan miinuksia:

- Huonot tiet, joita onneks koko ajan rakennetaan paremmiksi. Paljon liikenneonnettomuuksia.

- Kouluissa ei lämmintä ruokaa. Älkää moittiko sitä suomalaista luksusta!

- Ihmiset myös tietävät olevansa kivoja ja maailmalla hyvässä maineessa = joskus

ärsyttävän "me ollaan parhaita".

Noin yleensä ottaen viihdyn tosi hyvin, norjalainen rento, nautiskeleva elämänmeno sopii mulle! :D Suomeen kaipaan tottakai ja voisin kuvitella sinne vielä sopeutuvanikin.

Kai....

:)

Kyselkää taas -ja lisäilkää!

Terveisiä eläintarhasta

Dyreparken i Kristiansand on Etelä-Norjan suosituin turistikohde ja se on auki ympäri vuoden.
Siihen nähden, että meiltä sinne ajaa vain vartin, käydään me harvinaisen harvoin.
Tänä viikonloppuna alkoi lavsesong.
Mekin uskaltauduttiin kierrokselle.

Me oltiin kuulemma niin samannäköisiä et mun piti mennä tän kaa kuvaan.

Mahat ainaki ihan samankokoiset.

Hainpää satamakaupassa

Løvene slapper av i sola.

Näiden velmujen kanssa pääsi lähes vaarallisen läheiseen kontaktiin. =Olli innoissaan.

Kaardemummakylän portilla.

Kesällä tänne ei ois meilkein mahtunut edes sisään.

Ja leipurin ovella.

Kaardemummakylässä voi vaikka yöpyä kesäisin. Nyt kaikki oli kiinni.

Kirahveja ja strutseja ja seeproja ja sellasia.

Olli, pappa ja jotkut söpöt pikku otukset lasin takana.

Og mamma slapper av i sola.

Uudet kengät oli mahtavat parin tunnin kävelyllä.

Ansaittu vapaa ja sen hedelmät

En oo pitkään aikaan tehnyt mitään niin viisasta kuin eilen.
Soitin töihin ja kysyin saisinko pitää tän perjantain vapaata.
Ihan vaan huviksi.
Saa minut soittaa jos kriisi tulee.

"No ei mut täytyyhän sullakin joskus vaapata olla", sanoi pomo iloisesti ja järjesti sijaisen.

Näin on.

Nukuin siis hyvin ja lähdin Asgeirin työjuttujen mukaan Kr.sandiin.
Päätin metsästää hyvät mustat nahkasaappaat ja litt kosetøy (löhöilyvaatetta).
Syötiin hyvä lounas Herlig Landissa.

Ou nou tätä mahaa.

27 viikkoa takana.

Plus seitsemän kiloa kropassa.

Tiedän muuten missä ne on.

Ainakin yks kilo per tissi ja yks kilo per jalka.

Rappusten nousu on niin paljon raskaampaa kuin ennen ja jalat on ihan turvoksissa etenkin iltaisin. Pakko vissiin ostaa ne tukisukat. Ou jee.

Ai niin ne mustat saappaat.

Biancossa oli sattumalta muuttomyynti ja mun oli ihan pakko ostaa ruskeetkin....

Nää oli niin pehmoiset, mukavat jalassa ja alessa.

Mustat oli myös ihan täydellisen yksinkertaiset, pehmosta nahkaa ja supermukavat jalassa. Nää tulee olemaan kauniit mustien sukkisten kanssa.

Biancolla oli itseasiassa ihan älymonta hyvännäköistä saapasta, itse nyt otin suunnilleen kaikkein casuaaleimmat matalat kun tää raskaus-/ lastenhoito-/ mun yleinen rennohko tyylini niitä vähän niinkuin vaati.

Ja olen niiiin tyytyväinen!

Nyt vaan illaks irtokarkkia ja sit telkkarin ja X-factorin ym. ym. ääreen ja kaikki irti vapaapäivästä, juhuu!

Hyvää viikonloppua! :)

Sadepäivän uutisaiheet

Täytyy pitää toivepostauksista vähän taukoa ettei ihan hemmotteluksi mene ;)
Ja koska ihan oikeasti on mietityttänyt viime päivien uutisaiheet niin paljon, että haluan mainita niistä:

1. Kaksi perhettä kolaroi viime viikolla samaisella reitillä, jolla mekin juhannuksena. Uutisissa nyt esiintyvällä kolarilla erona meihin kolme kuolonuhria. Toisesta autosta kuoli äiti ja isä, toisesta viisivuotias poika. Yksi tyttö jäi siis ilman vanhempia, yhdet vanhemmat menettivät poikansa. Joka kerta uutisia kuunnellessa valuu kyyneleet ja usein tekee vähän mieli parahtaa oikein kunnolla itkemään. Meidänkin tapauksessa vauhti oli kova, auto tuli suoraan päin meidän kaistaa. Kenellekään ei tapahtunut mitään. En voi sille mitään, mutta en vaan tajua. En yksinkertaisesti oikein pysty käsittelemään asiaa muuten kuin kyynelehtimällä.
2. Raskaana ollut nainen kuoli täällä sikainfluenssaan kolme viikkoa synnytyksen jälkeen. Raskaus -etenkin edetessään heikentää vastustusykyä ja saa kropan aika heikoksi. Kaikkia (yli 3. kk) olevia kehoitetaan siis ottamaan rokote. Tänään kuitenkin juttelin jälleen yhden lääkärin kanssa (verisuonikirurgi), joka olikin hieman skeptinen. Hmm. Voikun tähänkin olisi joku oikea vastaus.
3. Norja on maailman paras maa asua. Hmm, jälleen monet kriittisiä. Mutta en silti valittaisi. Kyllä tää hyvä on. Teen pian postauksen niistä Norja-Suomi eroista; parhaani ja oman kokemukseni mukaan, katotaan sitten miten perustelen yhtämielisyyteni tutkimuksen kanssa. (Samaten se viimeinen toive, meikki/kosmetiikka -juttu seisoo listalla.)

Dagens:

Sadepäivän asu

Karvaliivi Ebay-løytö
Ruutupaitis Mom by Lindex
Neuletakki Soaked in Luxury
Leggarit Only
Villasukat Vila
Kumpparit Viking



Ulkona oli pakko olla mukana sadetakki: se sama Ilse Jacobsen.
Tähän kuuluu toki myös kunnon sadehattu :D

Toive kakkonen

SÄÄNNÖLLISYYS

KOHTUUS

Sekä liikunnassa että ruokavaliossa ehdottomasti tärkeimmät peruspilarit.

Mulla menee jokseenkin kaikki pieleen, jollen syö säännöllisesti.

Kl 07: Aloitan aamuni tukevalla aamupalalla, joka tavallisesti on kaurapuuro hillolla.

Kl 10: Juon kupposen kuumaa kahvia kermalla voilevän kera. Pidän siis töissä tauon tai nautiskelen kotona. Jos todella nautiskelen, kahvin seurana on jotain voileipää herkullisempaa.

Kl 13: Syön lounaan. Töissä tämä on lämmin. Annos on pieni, sellainen pienen Arabian Teema-kulhon kokoinen :) Siihen mahtuu korkeintaan kaksi pientä perunaa ja pari lihapullaa plus kasa keitettyjä vihanneksia. Lounaankin yhteydessä makea jälkiruoka on tärkeä, vaikka jogurtti tai hedelmä. Pysyy verensokeri aloillaan eikä mielitekoja tule aikoihin.
Kotona tää lounas on useimmiten salaatti.

Kl 16: Töistä kotiuduttuani syön usein jotain pientä ruokaa odotellessani. Hedelmää lähinnä.

Kl 18-19: Syömme päivällisen. Kuten oon varmaan aika monta kertaa sanonut, on meillä paljon kalaa. Kalan lisäksi lammas on kovassa käytössä, koska sitä on täällä paljon tarjolla; tuoreena ja paikallisena. Kanaa silloin tällöin, muuta lihaa harvemmin. Jauhelihaa hyvin harvoin, mutta rakastan lihapullia!
Meidän ehkä tavallisin ruoka on uuniin sysätyt lihat/kalat vihannespedillä. Tosi helppoa. Tykätään hirmuna ruusukaalista, kukkakaalista, parsasta, brokkolista, sipulista ja porkkanasta. Ja tietty perunasta, mutta sitä ei oo sen enempää kuin muitakaan vihanneksia/ juureksia.
Myös keitot ovat helppoudessaan ja terveellisyydessään mun suosikkeja.

Kl 20: Päivällisen jälkeinen jälkiruoka saa usein odottaa hieman; nautiskellaan jotain herkkuja sohvalla telkkarin seurana. Mango, ananas, rypäleet, mandariinit, irtokarkit, rahkat, kiisselit, vanukkaat... on mun mielestä herkkuja.




Mulla ei oo mitään kiellettyjen listaa. Kaikki on sallittua, kunhan syö kohtuudella ja pieniä määriä. Meillä on itseasiassa mun heikkouttani karkkeja aina kaapissa (lähinnä Asgeir hamstraa niitä lentokentiltä), mut en oo miesmuistiin syönyt itseäni ähkyksi -mistään muustakaan. Otan helposti illalla pienen kourallisen jotain Haribon nallekarkkeja ja se riittää. Juuri isompia määriä en syö eikä mulla oo karkkipäiviä.
Suklaasta en tykkää, suolaisiakaan ei tee joka viikko mieli.

Yhteenveto:

Syö usein!

Vaikka olisi kuinka kiire.

Aineenvaihdunta pysyy vilkaana.

Verensokeri pysyy tasaisena, ei tule mielitekoja.

Syö pieniä annoksia.

Kroppa ehtii kuluttaa saamansa ravinnon oikein -eikä esim. varastoi tiukasti kaikkea rasvaa pelätessään että seuraavaan kertaa saattaa kulua tuhottoman kauan.

Älä kiellä itseltäsi herkkuja.

Ei niitä loppujen lopuksi niin kauheasti halua ;)

Säännöllisyys on myös liikunnan peruspilari.
Jollei mulla ole vakituisia treenipäiviä ja -aikoja, menee systeemi sekaisin.
Tulee siirreltyä ja kokonaan jätettyä väliin.

Nuorempana (20-23v?) mulla oli omia ohjattavia tunteja 8-10 viikossa. Lisäksi treenailin muiden tunneilla, opiskelin ja kävin muissakin töissä. Olin ehkä himpan timmimmässä kunnossa -en paljoa!, mutta mun energiataso oli ihan nolla.
Tiedän todella, mitä ylikunto tarkoittaa, eikä se tarkoita yli hyvää kuntoa. Eli kohtuus kaikessa. Kaksikin viikkotuntia on älyttömän hyvä juttu, jos se itselle parhaalta tuntuu ja parhaiten onnistuu.

Toisaalta aktiivinen tausta takaa hyvän yleiskunnon, joka on helppo ylläpitää ja pienen tauonkin jälkeen helppo saavuttaa uudelleen.

Tällä hetkellä mulla on vain yksi oma viikkotunti, lisäksi treenailen yhden toisen viikossa ja lenkkeilen yhden. Ilman raskautta juoksisin pari viikkokertaa.
Mulle oikea treeni tarkoittaa todella kaikkensa antamista, maksimisykkeillä hyppimistä ja todellista väsymisen ja maitohapon tunnetta lihaksissa. Mun treenailu on aina korkeasykkeistä -pilatesta lukuuntottatta.
En viihdy punttisalilla.

Uskomattoman tärkeä osa on hyötyliikunta; se, että pyöräilee ja kävelee töihin ja kauppaan. Mulla ei oo autoa, eikä vaihtoehtoa. Tulee huomaamatta treenattua ihan älyttömästi päivittäin. Hikoiltua ja hengästyttyä.





Mun jumppatunnit päättyy myös aina vatsa- ja selkälihasliikkeisiin sekä pieneen venyttelyosioon. Tykkään myös tehdä näitä kotona ja pidän keskivartalon lihastasapainoa todella tärkeänä niin fyysisen kunnon kuin ulkonäönkin takia.

Rakastan juoksemisen kokonaisvaltaisuutta, mutta nyt raskaana juoksu ei vaan oo tuntunut hyvältä -enkä tee mitään, mikä ei tunnu kivalta.

Pilateksesta en vois koskaan puhua tarpeeksi hyvää; se parantaa ryhtiä, lihaskuntoa, psyykkistä hyvinvointia ja opettaa käyttämään hengityslihaksia. Se on oikeasti rankkaa ja tehokasta.

Yhteenveto:

Treenaa säännöllisesti

Pysyäksesi kunnossa

Taataksesi treenikerrat

Hikoile ja hengästy!

Mitä kauemmin pidät yllä korkeaa sykettä, sitä kauemmin kroppa polttaa rasvaa treenin jälkeen...

Kuuntele kroppaa

Valitse itsellesi sopivat lajit ja

nauti!


Keskustellaan aiheesta kommenttiboksissa -yritän vastailla ja kommentoida aktiivisesti jos ajatuksia/kysymyksiä tulee! :)

Kuvitus on meidän eiliseltä lenkiltä; mulla päällä

Ilse Jacobsen sade-/tuulitakki

Ulvang villahousut :D

sekä vanhat Reebokin aerobictossut :)

The (looong) love story

Mun ja Asgeirin tapaaminen taisi olla eniten toivottu aihe, joten laitan sen heti menemään että päästään eteenpäinkin :)

Tän oon tosiaan kertonut entisen blogin puolella (mut huojentavan harva näyttää muistavan mun vanhoja höpinöitä ;)) ja olisinkin varmaan voinut vain linkata tähän postaukseen, jollei blogi olisi suljettu.

***

Elelin siis aikoja, jolloin olin monivuotisen suhteen jälkeen sinkkuillut vajaan vuoden päivät. Asuin sievässä pikku yksiössä ja tapailin yhtä mulle aivan sopimatonta (tylsää) tutkijamiestä silloin, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.

Näihin aikoihin kys. kaveri suunnitteli jopa yhteistä matkaa, jonka välttämiseksi vetosin työkiireisiin. Vain lähteäkseni mun isän ja siskon kanssa yhdessä etelään samoihin aikoihin.
Isi ja sisko olivat siis jo lippunsa Kanarian saarille saaneet ja pari päivää ennen lähtöpäivää sain tiukan kärkkymisen tuloksena mullekin yhden peruutuspaikan -eri lennoilta tosin.
Ilman minkäänlaisia ongelmia työkiireiden suhteen.

Reissun tarkoitus oli tietenkin viettää aivan liian vähäiseksi jäänyttä yhteistä aikaa perhenjäsenten kanssa enkä edes pakannut mitään biletysvaatteita mukaan. Tarkoitus toteutui hyvin ja harrastamamme aktiviitetit olivat aika rauhallisia; aikaisia aamupaloja, rantailua ja yleistä ihmettelyä ja kiertelyä.

Kun muutama päivä reissua oli jäljellä, raahauduimme siskon kanssa iltamyöhäsellä pakolliselle parille yhteen monista juomapaikoista. Isi kävi nukkumaan.
Viihdyttiin ihmeen hyvin pikku baarissa, jossa palvelu pelasi ja suunnilleen puolet drinksuista oli ilmaisia kunnon Kanaria-tyyliin. Why not.

Ihmisiä kulki ohi virtana ja me seurailtiin. Kummempaa huomiota en virtaan kiinnittänyt eikä miesten bongailu tuntunut lainkaan ajankohtaiselta -siinä yhdessä siellä kotona oli tarpeeksi rasitetta.

Kunnes.
Pienessä sievässä muistan ajatelleeni, että tuossa on mies, joka olisi aivan täydellinen. Baarin ohi kulki vajaan kymmenen kaveruksen porukka, jota johti jotenkin vakavan ja erittäin itsevarman näköinen komea mies. Ajatus oli selkeä, mutta porukka kulki ohi kiinnittämättä huomiota meihin.

En tiedä kuinka kauan aikaa kului, muutama drinksu ainakin, kun sitten havahduin kyseiseen mieheen vastakkaisella puolella baaritiskiä. Yhtä vakavana, yhtä uskomattoman komeana.

En myöskään tiedä, kuinka kauan silmäilimme toisiamme -todennäköisesti hyvän tovin, kunnes kaveri tuli juttelemaan mun kanssa. Ajatukseni vahvistui ensimmäiset sanat vaihdettuamme ja muutamassa minutissa tiesin, että tämä on mies, jonka haluan.
Elämäni mies.

Miehen kaverit siirsivät istumapaikkansa mun ja siskoni luo ja loppuilta oli hulvattoman hauska.
Tai voisin kuvitella olleen niille, jotka muistavat siitä jotain muuta kuin täydellisen miehen täydelliset kädet, siniset silmät ja uskomattoman herkkyyden ja niille, joille oksennus ei noussut kurkkuun imelyydestä. Me vain tuijotettiin toisiamme ja siliteltiin käsiämme. Me ihan oikeesti pidettiin toisiamme käsistä, siliteltiin ja tuijotettiin silmiin.

Treffit oli seuraavana iltana samassa paikassa kl 21.
Puhelinnumeroa ei ollut.
Mitään varmuutta ei ollut.
Sama miesporukka saapui paikalle.
Sama käsien silittely ja silmiintuijottelu jatkui koko illan.
Siskon pahoinvointi jatkui.

Kuuden aikaan aamuyöstä porukka juoksi Atlantin mustiin aaltoihin (pakko kai myöntää, että allekirj. jäi ainoana rannalle) ja kylminä, märkinä, onnelisina ja vapaina kävelimme pitkin aamuöisiä Puerto Ricon katuja.
Siskon kanssa saavuimme hotellille auringon noustessa kun isi alkoi valmistella aamupalaansa.

Seuraava päivä oli mun viimeinen Gran Canarialla. Sisko ja isi lähtivät lennollaan jo kotiin.
Vietin koko päivän rannalla tuntemattoman mieheni kanssa ja illaksi sovimme treffit ihan kahden kesken.
Ajoimme taksilla romanttiseen Puerto Moganiin.
Söimme loistavan kalaillallisen valkoviinin kera kynttilän valossa.
Kerroimme suunnilleen kaiken itsestämme.
Kuljimme pimeitä katuja pitkälle yöhön jutellen kaikesta.
Kirjoitin puhelinnumeroni pienelle pahvin palalle.
Tiesimme, että kuuluimme yhteen.
Että tulisimme aina olemaan yhdessä.

Mun lähtö oli aikaisin seuraavana aamuna.

Muistan, kuinka seuraavana päivänä lentokoneessa istuin valtava pala kurkussa. Kaikki tuntui selvältä, mutta mikä varmuus mulla muka mistään oli?
Mistä tiesin, ettei kaikki ollut vain huvittelua?
Mistä tiesin, että koskaan tulisin miestä enää näkemään?
Mistä tiesin, että mies edes koskaan soittaisi mulle?
Mulla ei ollut edes puhelinnumeroa.
Itku kiipi silmiin.
Olinko mennyt hairahtumaan lomaromanssiin?

***

Mies tuli mun luo noin kuukauden kuluttua.
Oli muutaman päivän.
Lähti pois.

Pala kurkusta oli kuitenkin kadonnut.
Epävarmuus poissa.
Olo onnellinen, mukava pieni hymyilyttävä ikävä.
Sellainen, joka vahvistaa yhteenkuuvuuden tunnetta.

Joitakin treffejä edessä.
Tukholmassa.
Köpenhaminassa.
Suomessa ja Norjassa.


Nyt me vaihdetaan vaippoja yhdessä.


Ja kasvatellaan mahaa.

Torstai on mun päivä

Paitsi torstaille, on keskiviikoillekin jo alkanut muodostua kaavansa; Hilde tulee töiden jälkeen meille syömään ja päivällisen jälkeen löhöillään sohvilla ja katotaan telkkaria keskustellen tuikitärkeistä raskausjutuista (Hilde on myös raskaana).

Ruusu viimeinen omasta puutarhasta kerätty. Pöytäliina jotain Marimekkoa.

Eilistä päivällistä edustivat letut. Suokaa tämä odottaville. Täytteenä sentään tervellisiä mustikoita.

Illan teemana oli pitkälti tää svineinfluenssa; et otettaisko sellaset rokotteet. Kumpikaan meistä ei ollut ajatellut suojatua rokotteella, mutta molempien päät alkavat kääntyä.
Suurimpana syynä tähän Hilden painostavat lääkärikollegat, joiden mielestä raskaanaolevien ehdottomasti kannattaa (=pitää) rokote ottaa. Sikiöllehän se ei millään tavalla ole haitallinen ja täällä raskainaoleville rokotetta tarjotaan ensimmäisenä, parin viikon kuluttua.

Sairaalan tartuntavastaavan (mikälie suomeksi) lääkärin mielestä hoitohenkilökunnalta on jopa itsekästä olla ottamatta rokotetta, sillä tartunnan saanut kantaa virusta noin 48 tuntia ennen oireiden ilmenemistä ja on tällöin -kahden päivän ajan tietämättään herkästi potilaisiin tartuttava.

Norja on myös ostanut rokotteita huomattavan määrän ja varmaan mielellään käyttääkin ne. Niin skeptinen kuin kaikkea ylimääräistä kohtaan olenkin, luulen, että pakko se on ottaa.
Kun mulla kaksi painavaa syytä on...




Kevyempiin aiheisiin; torstaihin.
Nää on tosiaan kirjaimellisesti mun päiviä.
Ollilla on päiväkotia (joka toinen torstai), mulla töitä vain aamun jumppa.
Pyöräilen siis Ollin aamutuimaan päivikseen, pyöräilen jumpalle, vedän stepin ja pyöräilen kotiin = päivän liikunta + ulkoilusektori halutessa täynnä jo ennen kl 11.

Ei varmaan oo lupaa näin tuoreena vaimona sanoa seuraavaa, mut ekstratäydellisiä torstait on, jos Asgeirkin on töissä ja mulla on todella omaa aikaa.

Nää on kullanarvoisia päiviä. Saan tehdä ihan mitä haluan.

Tänään on niin mahtava kirpeän aurinkoinen syyspäivä, et on pakko lähtee testaamaan uusia alesta mukaan lähteitä Reiskoja. Näistähän haaveilin jo keväällä, mutta todelliseen aurinkolasitarpeeseen havahduin vasta nyt syksyllä kun Asgeir lainasi noita vanhoja. Ne oli kuulemma niin naarmuilla, ettei läpi nähnyt. Höh, vasta vajaa neljä vuotta käyttänyt.
Absolutely ainoina laseina.
Kesät talvet.

No nyt tuli uudet ostettua.

Aika kärpäset.

Ray Ban Jackie OHH