perjantai 8. toukokuuta 2009

Työviikon päätteksi....

Meillä on tänään työpaikan pikku illanistujaiset.

Kipaisin päivän päätteeksi hakemassa kimpun jotain kukkia (illan emännälle) koko juhlaporukan puolesta ja ajattelin, et täytyy siihen vissiin joku korttikin laittaa. Aika onneksi mulla on iso pino ylimrääräisiä hääkutsuja, joita siis olen ihan omin kätösin tässä maalaillut. Näistä käyttämättömistä korteista yhden voi helposti luovuttaa Sylvialle:




Nyt meillä tuoksuu niin ihana pinnekjøtt (kuivattua ja savustettua lampaanlihaa) ja tukka, meikki sekä vaatteet ovat vielä niin vaiheessa, et mun on pakko alkaa keskittymään näihin.



Kiireisen (vaikkakin ihanan tyngän) työviikon päätteeksi ei oo oikein muuta päivänasua tarjota kuin nää työmatkavaatteet:

Takki Peak Performance
Huivi In Wear
Neuletakki Repeat
Laukku Mulberry
Tunika Vila
Leggarit Pieces
Lenkkarit Adidas


Ja Omppu! :)

Ps. Yritän saada kutsut postiin ensi viikon alussa! ;)

torstai 7. toukokuuta 2009

Travelling Norway

Moni on kysellyt Norjasta matkakohteena, joten teen aiheesta nyt ihan oman juttunsa.
Heitän kehiin heti ekaksi kartan selventämään ajatuksiani:



Olen punaisella ympäröinyt mielestäni kivoimmat, näkemisen arvoiset kaupungit ja paikat. (Klikkaa suuremmaksi)
  1. Pohjoisessa Lofooteilla on äärettömän kaunista. Korkeuserot tajuttomia. Unohtumaton kokemus.
  2. Bergen Länsirannikolla on vauhdikas opiskelijakaupunki. Pitää sisällään mm. Edvard Munch -museon ja aivan erityislaatuisen vilkasta väestöä. Upeat maisemat ja kalatori. Kaupunki- ja yöelämä ihan maan parasta.
  3. Stavanger myöskin lännessä on mun suosikkini -kuten oon kai moneen kertaan maininnutkin. Mm. bannerin kuva on Stavangerin seudulta. Norjan öljypäämaja. Kulttuurikaupunki. Valtaisan kaunis keskusta ja paljon hyviä kauppoja.
  4. Kristiansand tässä ihan meidän vieressä, Etelä-Norjan pääpaikka.
  5. Oslo tietenkin. Pääkaupunki, josta en ihan hurjasti ole pääsyt tykkäämään. Kolkko, kaduilla paljon kerjäläisiä ja narkkareita. Ihmiset eivät lainkaan niin mukavia kuin Norjassa yleensä.



Tää meidän asuinseutu, Sørlandet, on todellinen lomakeskus. Koko Norjan väki suuntaa mökeilleen tai muuten vaan Etelä-Norjan lämpöön ainakin heinäkuuksi, joka täällä on virallinen lomakuukausi, fellesferie. Pikkukaupungit ovat erityisen suosittuja kauneutensa ja idyllisyytensä ansiosta (vain valkoisia vanhoja puutaloja ja punaisia ruusuistuksia täällä meilläkin ;)).

Monia lapsiperheitä Sørlandetiin houkuttaa kuitenkin Kristiansandin ja Lillesandin välissä sijaitseva Dyreparken -eläinpuisto, jossa on paitsi loistava valikoima elukoita, myös huvipuisto, vesipuisto, lasten teatteri ja vaikkapa Kaardemummakylä.



Tiedättehän Jesper, Kasper ja Joonatan, tämä pieni kaupunki on rakennettu huvipuiston sisään täysin tarinankertoja Thorbjørn Egnerin piirustuksien mukaan. Kaupungissa voi jopa yöpyä tavallisen hotellin sijaan ja kokea melkoisen jännittäviä öitä... olen kuullut.

Mahtava huvipuisto.

Vaikka kesäkohteeksi onkin helppo sanoa Sørlandet (kartassa Kristiansand-Arendal seutu ja vähän ylikin) -täällä tapahtuu, on yleensä lämpimintä ja idyllisiä pikkukyliä, on mun silti palattava suosikkiini Stavangeriin.



Siellä tulee käytyä joka vuosi montakin kertaa, milloinkaan en ole perttynyt. Kaupungilla on aina ilmaista kulttuuria muodossa tai toisessa ja keskustan kapeilla kaduilla satoja pikku putiikkeja. Stavanger on kaunis ja vapaa-ajan mahdollisuudet lähes rajattomat.


Tässäpä vielä sama Preikestolen kuin mun bannerin kuvassa. Voin vain suositella tätä turistienkin suosimaa helppoa (mutta helposti melko hikistä) vaellusta. Stavangerin suunnalta lötyy näitä paikkoja, mm. Mighty Kjerag, jossa kerran sateella seisoskeltiin pikku kivenmurikalla 900 metriä vedenpinnan yläpuolella...:



Nättekö ton pikkuveneen? ;)

Kyselkää, jos jokin jäi epäselväksi, tässä kun tuli vain näitä paikkoja, jotka minuun ovat tehneet vaikutuksen.

Sanottakoon, että mitään suurta Norjan ympäriajoa ei kannata sunnitella; pelkkä Kristiansand - Stavanger matka kestää autolla yli neljä tuntia kiemurtelevien ja kapeiden teiden sekä alhaisten nopeusrajoitusten vuoksi.
Mutta minne menettekin; maisemat ovat todennäköisesti lumoavat ja ihmiset ystävällisiä :)
Velkommen!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Missä meni vikaan kun ulkomaille läksi?

Sunnilleen tokaluokalla, eli noin kahdeksanvuotiaana kun koulussa piti piirtää itsensä "aikuisena" olin minä aina naimisissa ruotsalaisen mieheni kanssa ja asuin Tukholman saaristossa melko päheässä talossa.

Tämä kaikki johtuen todennäköisesti siitä, että perheen kesälomamatkat kohdistuivat lähes poikkeuksetta länsinaapuriin ja reissussa Tax Freen karkkien ja Stockholmin Stor och litenin lisäksi makeinta oli näiden hulppeiden kesähuviloiden tuijottelu.

Siinä vaiheessa kuitenkin kun pojat oikeasti alkoivat kiinostaa, piti niiden olla aika paljon Tukholman saaristoa lähempänä ja haaveet ruotsalaisesta (kuten mistä tahansa ulkomaalaisesta) miehestä karisivat hetkessä olematta enää koskaan tavoittelemisen arvoinen ominaisuus.

Loppujen lopuksi seurustelin pitkään, vuosia kivan suomalaisen pojan kanssa ja kun perheen perustaminen joskus hassuina hetkinä kävi mielessä, haaveilin yhteisötyyppisestä hippielämästä, jossa koko suku asuu lähekkäin.
Niin, että lapset juoksisivat paljain jaloin ja nukahtaisivat kenen tahansa viereen yhtä hyvin kuin äitin. Pitkistä illanistujaisista, joissa ne leikkisivät itsensä nukuksiin ja aikuiset juttelisivat tärkeitä kynttilänvalossa pikkutunneille asti. Elämästä, jossa Love, peace & luomu olisi tuhat kertaa tärkeämpää kuin markkinatalous ja materia.

Paitsi että tää hippielämä ei monestakaan käytännön syystä onnistunut, aloin jossain vaiheessa kaipaamaan haasteita. Halusin nähdä jotain. Kai vähän tutustua itseenikin.

Ai niin ja tapasin Asgeirin.

Olen kyllä monta kertaa miettinyt, et mikä ihme vika minuun tuli, etten nyt voinut ottaa jotain oman kylän poikaa ja perustaa perhettä kotiseudulle.
Olen moneen kertaan syyttänyt tästä hulludesta hetken mielijohdetta ja nuoruutta.
Etenkin nuoruutta.

Ihan niinkuin nyt, kolme vuotta myöhemmin olisin niin paljon vanhempi ja viisaampi etten olisi tehnyt ihan samaa ratkaisua.
Ihan niikuin olisin onnellisempi kotiseudulla. Miksi olisin?
Ihan niinkuin en sittenkin kaipaisi sitä jotain.

Mun hippielämäni on itseasissa nyt paljon lähempänä kuin koskaan ennen. Elän sopivan huolettomasti ja päätän koska haluan töihin, koska reissata kotiseudulle.
Mun elämäni on rennompaa kuin se koskaan Suomessa ois voinut olla.
Tasapainoisempaa kuin koskaan ennen.
Mun mieheni on ehdottomasti ihanampi kuin kukaan toinen.


Mut sitä, mikä näitä juttuja saa miettimään, ei mulla täällä oo.


Tiedättekö, välillä on kova ikävä.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Back to Norway

Hjemme igjen siis.
Mut miten meidän matkoilla aina sattuu jotain epämääräistä...
Siis nyt oltiin ihan ajoissa Helsinki-Vantaalla. Ihan ajoissa.
Checkinissä muuten vaan päätettiin järjestää mulle vähän hikoilua.
Sanoivat nimittäin heti kättelyyn, ettei tota meitin infanttia (=Ollia) oo missään niiden databasessa. Et ollaaks me tällä samalla meno-paluulipulla tultukin maahan. No oltiin, kyllä, Ollikin.
Ei epäilystäkään.
Ja kyllä, olen tarkka siitä infantista ja ruksin sen aina nettitilauksiin.
Noo nyt sitä ei ollut. En tiedä oliko mun moka, nettiavaruuden vika, Finnairin vika vai jotain vielä mystisempää, mutta Ollilla ei ollut lippua ja sillä siisti. Sitä sitten rakentelemaan Finnairin lipunmyyntiin. Kukaan ei tajunnut, miten se oli edellismatkalla ollut.
Eipä se mitään, vähän kesti ja lippu oli valmis kl 12.
Arvatkaan monelta meidän koneen lähtö oli?
12.10.
Arvatkaa oliko meitä checkattu sisään silloin kl 12?
Ei.
Arvatkaa ehdittiinkö me koneeseen?
Joo!
Arvatkaa jaksoivatko kaikki osapuolet hymyillä koko prosessin läpi?
Kyllä, itseasiassa.
***
Tähän bonukseksi 3,5 tunnin odottelu Oslon lentokentän leikkipaikalla noin kymmenen lapsen riehuvan lauman kanssa (joista Olli se pienin), tieto siitä, et huomenna on aikainen työpäivä ja vielä aikaisempi Ollin hoitoonvienti sekä lopuksi pitkä jumppa illalla ja mun naamasta ei saa irti mitään muuta kun tän:





Ai niin, unohdinko sanoa, et Olli on juhlinut kotiinpääsyä ulostamalla kahden päivän suolentäytteet hyvin vetisessä muodossa läpi housujen.

X2.

AiniinII: työpäivästä puheenollen ne turvatarkastuksen paholaiset vei mun työsaksetkin. Niihin oli kaiverrettu mun nimi ja kaikkee! Hitsi.

Ja tarkennetaan nyt vielä, et Finnairin palvelu oli ihan loistavaa. Ei oo todellakaan tarkoitus purnata.

maanantai 4. toukokuuta 2009

H1e3* = Hjelp

Nä5n tää 04n 26neen5 25r165ttaa,

Eli näin tää mun koneeni kirjoittaa, jollen pidä pohjassa koko ajan vasemman alareunan Fn -nappulaa.

Who knows what's going on?
Mitä Olli on painanut?
Mitä mun pitää painaa, et tää palautuu normaaliks?
Hva skjer?

Hjeeelp.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Postvappupikaheissan


Heippa hei, vappu vietelty aikas rauhallisesti ja nautiskeltu.
Tää aika tuntuu taas menevän ihan liian nopeasti.....

Nyt täytyy yrittää ottaa kaikki irti jäljelläolevasta ajasta kaikkien kotoisten juttujen ja ihmisten kanssa.
Vain yksi kokonainen päivä jäljellä.
Tylsää.



Vappuviikonloppua tuli vietettyä aika ihan yhdessä ja samassa tunikassa.. Laitan tähän lähinnä kuvaa sotkunutturasta, kun se kerrankin onnistui niin hyvin! :)



Tunika Ane Mony
Korvikset Forever21
Ainiin ja kun ikää välillä kysellään, niin laitetaan nyt yhteisesti kaikille tähän: 27.
Et sen puoleen on syytäkin olla "nuorekkaan" näköinen...
Mahdollisesti jopa nuoren... :)






perjantai 1. toukokuuta 2009

Matkahaaste

Hei kuka muu on herännyt vappupäivänä puoli kahdeksalta?
Ollikin nukkuu vielä!!
No mulla oli ainakin hyvää aikaa vihdoin toteuttaa söötiltä Lintulta saamani matkahaaste, jonka säännöt siis kuuluvat näin:
- Valitse 5 paikkaa kuvineen, joissa haluaisit käydä. Voi olla mikä paikka tahansa, vaikkapa jäämeri tai Tokio.
- Jos haluaa, voi vielä kirjoittaa jotain valituista paikoista.
- Lopuksi haasta vielä 5 muuta bloggaajaa tekemään haaste.
1. Ihan selkeä ykkönen on Kuuba.
Kuuba ja Havanna.
Kuuba ja kaikki sen rannat.
Ehdottomasti Kuuba.
Mulla on harmi vaan mies, joka on ollut täällä niin monta kertaa (saa jotain hienoja kaloja), että sen silmissä maa on menettänyt hohtonsa (muka likaista, huonoa ruokaa, köyhää blä blä). En tiedä miten saan sen raahattua perhelomalle tänne vai pitääks mun vaan lähteä niille kalastusreissuille.

2. Etelä-Amerikka. Brazil.
Olen joskus harrastanut sambaa. Joka on ihanaa (jos vielä osais sulavasti vaikki ravistukset). Brasilian rento rytmi sopisi muutenkin kuin tikku silmään (vai nyrkki?). Tai Equador. Tai Argentina. Jos kuubassa oppisin reggaen, voisin täällä viettää lomani tanssien sambaa.

3. New Orleans

Vaikka Väli- ja Etelä-Amerikat kiinostavatkin, niin se pohjoinen puolisko ei sitten niin kovin. Paitsi New Orleans.



...ja Bourbon street!
Reissu, jolle en ottaisi Ollia. Istuskelisin nimittäin pari päivää baareissa kuunnellen jazzia pienessä viinihöyryssä. I love jazz!
(Mulla on ikävä kyllä mies, joka oli muuten täälläkin pari vuotta sitten ilman minua. Otti se mulle vissiin pari kuvaa.)


4. Kroatia

Kuva



Saahan sanoa paikan, jossa on jo käynyt? Kroatia oli vaan niin matkakohteista ihanin, että menisin heti uudelleen. Todellinen helmi! <3
5. Vitoseks vois laittaa sen klassisen Thaimaan. Kyllähän nyt kunnon suomalaisen turistin pitäisi Thaimaassa käydä. Se suunnitelma siirtyi kai taas ensi talvelle.
Haastan kaikki äiti-bloggaajat. Te, joilla on pieniä lapsia.
Onko äiti-ihmisillä erilaisia matkatoiveita? :)