Hjemme igjen siis.
Mut miten meidän matkoilla aina sattuu jotain epämääräistä...
Siis nyt oltiin ihan ajoissa Helsinki-Vantaalla. Ihan ajoissa.
Checkinissä muuten vaan päätettiin järjestää mulle vähän hikoilua.
Sanoivat nimittäin heti kättelyyn, ettei tota meitin infanttia (=Ollia) oo missään niiden databasessa. Et ollaaks me tällä samalla meno-paluulipulla tultukin maahan. No oltiin, kyllä, Ollikin.
Ei epäilystäkään.
Ja kyllä, olen tarkka siitä infantista ja ruksin sen aina nettitilauksiin.
Noo nyt sitä ei ollut. En tiedä oliko mun moka, nettiavaruuden vika, Finnairin vika vai jotain vielä mystisempää, mutta Ollilla ei ollut lippua ja sillä siisti. Sitä sitten rakentelemaan Finnairin lipunmyyntiin. Kukaan ei tajunnut, miten se oli edellismatkalla ollut.
Eipä se mitään, vähän kesti ja lippu oli valmis kl 12.
Arvatkaan monelta meidän koneen lähtö oli?
12.10.
Arvatkaa oliko meitä checkattu sisään silloin kl 12?
Ei.
Arvatkaa ehdittiinkö me koneeseen?
Joo!
Arvatkaa jaksoivatko kaikki osapuolet hymyillä koko prosessin läpi?
Kyllä, itseasiassa.
***
Tähän bonukseksi 3,5 tunnin odottelu Oslon lentokentän leikkipaikalla noin kymmenen lapsen riehuvan lauman kanssa (joista Olli se pienin), tieto siitä, et huomenna on aikainen työpäivä ja vielä aikaisempi Ollin hoitoonvienti sekä lopuksi pitkä jumppa illalla ja mun naamasta ei saa irti mitään muuta kun tän:
Ai niin, unohdinko sanoa, et Olli on juhlinut kotiinpääsyä ulostamalla kahden päivän suolentäytteet hyvin vetisessä muodossa läpi housujen.
X2.
AiniinII: työpäivästä puheenollen ne turvatarkastuksen paholaiset vei mun työsaksetkin. Niihin oli kaiverrettu mun nimi ja kaikkee! Hitsi.
Ja tarkennetaan nyt vielä, et Finnairin palvelu oli ihan loistavaa. Ei oo todellakaan tarkoitus purnata.
7 kommenttia:
repesin ku näin tuon kuvan :D no teillähän on vastustanu, toivottavasti Olli paranee pian!
Sandra
Kai pyysit niitä lähettämään ne sakset sulle? Oon kuullu et se ois mahdollista!
Sandra: Luulen, et Olli vaan jännitti kylässä, nyt rentoutu kotona :) Jälkeenpäin mietin, et ois varmaan saanu kyllä aika paljon kauhemmankin kuvan jos voimat ois riittäny.
Anonyymi: Ne kysyi haluanko sakset kotiosoitteeseen. Harmi vaan kello oli sen 12.02 ja meitä kuulutetiin portille -ei ehtiny jäädä vaihtelee osoitteita :)
Sain hotellihuoneen ilmastoinnista taas flunssan. Sunnuntaina kuumeisena Oslon kentällä oli muutaman tunnin odottelu tiedossa ennen jatkolentoa. Koko kroppaa särki, joten linnoittauduin lähtöportin eteen, laitoin ipodin korville ja olin mahdollisimman liikkumatta. Kone rullaili portille ja kuvittelin kaiken olevan ok, kunnes 21:30 havahduin siihen, ettei boarding ollut vieläkään menossa, vaikka koneen olisi pitänyt olla jo lähdössä. Tarkempi vilkaisu osoitti, että taululla luki "22:45 Stavanger" eikä "21:30 Trondheim". Ipodin takia en kuullut kuulutuksiakaan... Hätäinen juoksentelu terminaalin päästä toiseen Norwegianin tiskille tuotti vihdoin tiedon, että laukkuni oli poistettu ja kone lähdössä, sori vaan. 20 minuuttia seuraavan (ja viimeisen) lähdön check-inin sulkemiseen, ja hiki päässä juoksin arrivalsiin, hain laukun, juoksin takaisin yläkerrokseen tiskille, chekkasin uudestaan sisään, juoksin turvatarkastukseen, unohdin ostaneeni juomapullon, jota jäivät ihmettelemään pitkäksi aikaa. Voin sanoa, että olin aika rikkipoikki ja melkein itku kurkussa, kun viimein pääsin takaisin portille ja koneeseen.
Ehkä pahin matkapäivä ikinä. Muuten oli ihan hyvä reissu ;P
jee uusi blogi ja pääsen taas lukemaan juttujasi!
Kirjotit kyllä niin hauskasti kaiken tuon kaameuden, että rupes hymyilyttää.:) Mutta, koska kaikki päätty hyvin niin eikös se ole ihan sallittuakin. :) Mutta jos ite oisin ollut paikan päällä niin en varmasti ois noin urhoollisesti hymyssä suin selviytynyt! Ja Ollin mielipide loppureissusta...jestas! :) Onneks eivät tullu siellä kentällä! Anniina
Eikä!Onneks pääsitte kaikki kotiin..Toi on kyllä hieno homma, jos olette jaksaneet hymyillä loppuun asti, sillä jotenkin aina pärjää:)
Lähetä kommentti