Kun tässä kerran syksyn aikana mainitsin olevani vasta 28-vuotias ja siis mielestäni (kuten myös kaikkien tilastojen mielestä) nuori toissynnyttäjä, sain aika kommenttiryöpyn boksiini. En oikein vieläkään tajua, mikä asiassa mahtoi niin kiehuttaa, mutta vähän jotkut kommentit provosoivat ja saivat ainakin miettimään, että mikä siinä naisen iässä sitten on niin herkkää.
Kaikkihan tietävät, ettei naisen ikää kannata arvailla tai arvostella. En kuitenkaan tässäkään iässä loukkaantuisi, jos joku toteaisi, että vaikutan ikäistäni vanhemmalta. Ikäkäsitykseen vaikuttaa kuitenkin niin moni seikka, kuten rauhallinen käyttäytyminen (tässä tapauksessa kirjoitustyylikin), pukeutumistyyli ja klassisuus vs. trendikkyys, elämäntilanne ja -tapa (olenhan naimisissa ja äiti) sekä tutkinto ja työ vs. opiskelu. Olen kai myös ehtinyt tehdä ikääni nähden aika paljon kuten asettua aloilleni ulkomaille.
Mun mielestä kuitenkin itsestäänselvää on, ettei kommentteja tyyliin "sä nyt vaan näytät 10-20 vuotta ikäistäsi vanhemmalta" lausuta positiivisessa merkitysessä, enkä usko, että kukaan oikeassa elämässä näin tahditon olisikaan. Näyttää ja vaikuttaa ovat ihan eri asia.
Miksi oikeastaan ikääntyminen herättää naisissa näin voimakkaita tunteita? Pelkäävätkö nykynaiset niin kauheasti vanhenemista, kokevatko nelikymppiset naiset parikymppiset uhkana? Miksi?
Miksi naiset haluaisivat näyttää nuoremmilta kuin mitä ovat? Miksi mun kuviteltiin loukkaantuvat ikäkommenteista, eikö niitä olisi voinut ottaa kohteliaisuutena? -En loukkaantunut, sillä en ottanut vakavasti anonyymeja, jotka eivät minua koskaan ole luonnossa nähneet ja jotka tuskin samaa silloin sanoisivat. Pahoitin lähinnä mieleni toisten tahdittomuuden vuoksi.
Miksi halutaan näyttää nuoremmilta, miksei naiset vaan haluaisi näyttää freesimmiltä, kauniimmilta, terveemmiltä, onnellisimmilta, hehkuvammilta ja raikkaimmilta? :)
Miksei haluta ennemmin korostaa iän mukana tuomaa itsevarmuutta, kokemusta ja tasapainoa?
Mietin myös suomalaisten ikäkäsitystä; onko mahdollista, että me pelkäämme ikääntymistä esimerkiksi keskieurooppalaisia enemmän? Onko mahdollista, että me näemme tulevaisuutemme keksi-ikäisissä naisissa jonain ihan muuna kuin vaikkapa nuoret naiset Italiassa ja Ranskassa näkevät?
....?
Onko kovassa Suomessa tärkeintä olla pätevä ja sulkeeko se pois ulkonäöstä välittämisen? Onko äitinä hyväksytympää kulkea tuulipuvussa? (On.)
Puuttuuko suomalaisnaisilta siis itsevarmuus -on niin paljon helpompaa olla huomaamaton "eikä nyt niin välittää turhamaisuuksista", vai onko sen puute maailmanlaajuinen ilmiö nuoruuden kadotessa?
Ihan faktaa on, että nykymaailmassa vanhenemista arvostetaan aika vähän eikä se ole mitenkään "muodikasta". Kuinka kauniita kuitenkin tosielämässä ovat naiset, joille on jo vähän ikää karttunut, oma tyyli ja itsevarmuus, jotka osoittavat kauneutta myös käyttäytymisellään ja jotka ovat pitäneet huolta itsestään?
Nämä naiset samalla osoittavat arvostavansa ikääntymistä ja itseään iästä huolimatta.
Ymmärrän nuorempia naisia kuitenkin siinä mielessä, että itsekin vielä viisi vuotta sitten kuvittelin lasten hankinnan tulevan kyseeseen sitten joskus, kun mulla ei enää oo muuta elämää :P
Lapset oli tosi kaukainen ja pelottava ajatus ja nyt, vain joitakin vuosia myöhemmin elän ihan varmasti elämäni onnelisimpia vuosia ja toivon, et aika vois pysähtyä tähän.
Enkä muuten oo rupsahtanut, löystynyt, väsynyt tai lihonut sitten yhtään! :D
Päinvastoin.
Ehkä haluan lähinnä rohkaista ajattelemaan kertyviä vuosia postiviisena prosessina, eikä vain kaukaisena pakollisena pahana, jonka myötä voi vähitellen heittää roskiin niin hyvinvoinnin kuin tyylinsäkin "kun se alamäki nyt kerran alkaa". Nou nou :)
Joka vuosihan merkitsee enemmän varmuutta, enemmän omaa tyyliä ja mahdollisesti enemmän varaa panostaa näihin! (jos lasketaan mukaan miinus virhekokeilut) ;)
Postauksen olen kuvittanut -kuten huomaatte mun ihan ykkös tyyli- ja kauneusihanteeni Elle Macphersonin kuvilla. Ehkä vähän huvittavaa laittaa tähän esimerkiksi "The Body", yksi maailman suosituimmista supermalleista, jolle ulkonäon vaaliminen on palkallista työtä ja siksi himpan helpompaa kuin mattimeikäläiselle, mutta se nyt vaan muistuttaa siitä, et kaikki on mahdollista (joskaan kaikkeen ei tarvi pyrkiä ;)). Ellehän on jo 46 -vuotias -ja äiti. Ja vaikka kuinka tyylikäs ja freesi!!
(Kaikki nää lainaamani kuvat on suunnillen kahden vuoden sisältä, viimeisimmät tältä syksyltä.)
Sitäpaitsi rakastan Ellen tyyliä. Hiuksia yli kaiken -kunhan saan kasvatukseni tohon pituuteen..... :)
Se käyttää ihanasti mustaa, farkkuja ja harmonisia luonnonsävyjä. Klassisia kokonaisuuksia, boheemia hippityyliä. Yksinkertaisesti täydellistä.
Ellen lähes tavaramerkkinä voisi pitää monissa kuvissa näkyviä fiksu metallikello-hippirannekoru -yhdistelmiä, joista olen ihan myyty. Harmi vaan mun ei-niin-glamourissa ammatissa vähän epäkäytännöllisiä...
Mut kertokaa te minua vanhemmat naiset hyväksikoettuja vinkkejä, mitä meidän nuorempien kannattaisi tehdä -ja mitä te teette kauneutenne eteen? :)
113 kommenttia:
morjens:)tämä olikin mukava kysymys...mä olen ollut just ja just 24-vuotias saadessani ekan lapsen 26v. saadessani toisen ja 31v ja 33v saadessani kolmannen ja neljännen lapsen. Tiedän että ekan jälkeen palautuminen on nopeampaa, toisen kanssa vähän hankalampaa ja seuraavat sitten jo vaativat workoutia synnytyksen jälkeen. Fakta on että mitä vanhempana ensimmäisen lapsensa duunaa niin sitä pahempaan kuntoon menee jo heti ekasta ja palautuminen on hankalaa....nainen muttuu huomaamattaan sen jälkeen kun synnyttää ja tyyli ja kaikki menee uusiksi mutta sitten kun lapset on vähän vanhempia niin kaipuu takaisin sinne omaan vanhaan tyyliin on voimakas. Silloin sanotaankin että järkkyä kukun kolmekymppiset mutsit vetelee kaupungilla napapaidassa ja minihameessa:) niinkuin se olisi jotenkin hyväksyttävämpää niille kolmekymppisislle joilla ei ole lapsia....mä tiedän näyttäväni paljon paremmalta kuin samanikäiset kanssasisareni, kolmenkympin tällä puolen kun tupakka ja biletys sekä huonosti nukutut yöt ja jatkuva meikkaus alkaa näkyä iholla..raskaus ei pilaa kroppaa tai naamataulua vaanhuonot elämäntottumukset...ja sä olet nuoren oloinen ja näköinen. Toivon että olet onnellinen omana itsenäsi etkä välitä bilevitkuttimien jorinoista:) susanna
Vanhempana kaakkana en osaa antaa mitaan kummempia neuvoja...ainakin paljon treenia, positiivista asennetta elamaan, terveellista ruokaa ja kokovartalon rasvausta:)Ei tupakkaa,alkoholia ja myöhaan valvomisia. Siinapa ne;)
Hyva kirjoitus muuten. Valilla aina huokaisen elettyja vuosikymmenia, ja unohdan ne. Mina en saa stressia viela kovin paljon iastani, kun KUULEMMA naytan paljon nuoremmalta kuin olen. Ensimmainen lapsi tuli maailmaan 32 veena, ja toinen 34 veena; palauduin hyvin, ja nykyaan olen jopa laihempi kuin ennen lapsia...tai siis sopusuhtaisempi:)
Ihana kirjoitus...
Itse olen päässyt vasta 24 vuoden ikään, mutta koin itseni viikonloppuna tosi vanhaksi vasta opiskeluaan aloittelevien ihmisten keskellä tupareissa, vaikka nämä tyypit itseasiassa olivat minua vain pari vuotta nuorempia. Itse haluaisin jo perheen ja asettua aloilleni sen sijaan että juhlisin aamuun asti pintaliitoklubeilla.
Ei se oli se ikä, vaan se mitä pään sisässä liikkuu :D
Sama juttu että elämäntapani, ei alkoholia, tupakkaa eikä ylipainoa tekevät kuulemma minut ikäistäni (vähän alle 40) nuoremman oloiseksi. Silti en pelkää vanhenemista muuten kuin sairauksien osalta, kasvot saavat näyttää juuri siltä millaiseksi mun elämäni ne muodostaa. Eli toivonkin että kaikki monen monituiset ihanat hetket ja asiat jättääkin useita naururyppyjä, eikä surutkaan voi tyystin huomaamatta ohi mennä.
Elle on vaatteidensa osalta ehdottomasti omiakin tyyli-ikoneitani, hänen botox-kokeilunsa vaan ovat vähän hölmöjä..ajottain naama on liikkumaton jolloin kontrasti auringon reippaasti rypistämään ja täplittämään ihoon esim. dekolteessa on liian suuri. ;-)
Sinä oot kyllä niin klassisen kaunottaren näköinen ja oloinen että älä huoli, näytät samalta varmasti vielä iän ollessa kolminumeroinen! ;D
t.Susse
oi siis mulla on ollut näppäimistössä jotain vikaa..jatkan siis tuota ekaa kommenttia...niistä hyvistä vinkeistä: älä jää koneelle siksi aikaa kun lapset nukkuu, ota kunnon yöunet, liiku paljon ulkona lasten kanssa ja relaa...mä olen siis 35 vuotias neljän lapsen äiti ja mun meikkaamattoman aamupärstäkertoimen löytää täältä
http://prinsessen.leonorasbox.com/page/2/
mun koko on S-koko ja tällä hetkellä vatsa on yhtä timmissä kunnossa kuin ennen raskauksia, tosin tähän vaikuttaa hyvät geenit myös..(raskauksien jälkeen olen aina ollut kokoa L suunnilleen puoli vuotta)
Ihanaa että sä osaat ottaa tollasetkin kommentit noin. Etkä esimerkiksi suuttumalla. Vaan tiedät itse millanen olet, sano kuka mitä tahansa. MÄ tahdon olla juuri tuollainen kun SÄ olet nyt :) sitten kun minä olen sinun ikäinen! Tyyli, asenne, itsevarmuus.. kaikki!!
- 19v. flikka
Ihana, kirottu ikäkysymys :). Täällä Uudessa-Seelannissa ihmiset näyttävät 5-10 vuotta ikäistään suomalaista vanhemmilta, johtuen vain ja ainoastaan auringosta ja rannalla vietetyistä vuosista. UV-säteily on täällä voimakkaampaa kuin missään muualla maailmassa ja jo vähän päälle parikymppisillä on syviä silmäryppyjä. Saan jatkuvasti kuulla näyttäväni 20-vuotiaalta ja ikää on siis melkein 27. Auringon välttäminen näyttäisi siis olevan kaiken aa ja oo, sekä tietysti muuten terveelliset elämäntavat.
Se onkin sitten eri kysymys, haluaako näyttää ikäistään nuoremmalta ja millä hinnalla. Kiiveille kun kertoo, että syy ikuiseen nuoruuteen on 6 kuukautta kestävä talvi, heidän leukansa loksahtavat auki ja kauhu näkyy silmissä. He eivät mistään hinnasta vaihtaisi pitkää kuumaa kesää henkeäsalpaavissa maisemissa siihen että olisi vähemmän ryppyjä. Toki aurinkorasva on keksitty ja aivan liian harva sitä täällä säännöllisesti käyttää, joten silläkin damagea saisi pienemmäksi.
En usko että tulen koskaan tekemään mitään dramaattista säilyäkseni tämän = ilmeisesti nuoren näköisenä. Ei se ole sen arvoista. Nyt kun ei ole terveenä ollut on tajunnut taas sen kuinka paljon tärkeämpää on olla terve kuin nuori ja/tai kaunis.
Minun mielestäni näytät raikkaalta ja nuorekkaalta, etkä todellakaan ikäistäsi vanhemmalta. :)
Itsekin saan usein tulkita rivien välistä olevani tylsä ja vanhanaikainen, kun olen juuri 21 vuotta täyttäneenä ollut puolitoista vuotta naimisissa, enkä todellakaan kaipaa minkäänlaista yöriekkumista tai irtosuhteita.
Päin vastoin, tahtoisin lapsia heti kun elämäntilanne sen sallii. Onneksi mieheni on samalla aaltopituudella. :)
Jatka samaa, hyvää työtä blogisi kirjoittamisessa! Juttujasi on ilo lukea. :)
Tosi mukava postaus ja oon samoilla linjoilla... Olen itse vasta 23, nuori neitonen siis. :) Mä olen tän ikäasian kokenut myös niin, että jos ikää ei vielä paljon ole, niin silloin ei sitten saa juurikaan arvostusta ts. kaikki laitetaan luokkaan ' kun ootte niin nuoria...'. Eikä se niin mee, vaan just siten kuten mun mielestä toitkin esiin, että elämä on kokonaisuus ja tapahtumat muokkaa meitä jokaista, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Toinen meistä on esimerkiksi äiti jo 16-vuotiaana, toinen ei tule äidiksi koskaan. Ja niin edelleen.
Hei, olen hiljattain löytänyt blogisi ja lueskelen sitä mielelläni, kiitos kun jaksat bloggailla. :) Sitten iästä....Kun ensimmäisiä kertoja luin blogiasi ajattelin että olet ehkä pari vuotta vanhempi kuin mitä olet, mutta se oli hyvin ylimalkainen päätelmä enkä tutkinut kuviasi tai tekstejäsi suurennuslasilla. Sitten kun bloggasit meikkijutun ja kasvoistasi lähikuvia tajusin että oletkin nuori näin nelikymppisen näkökulmasta. :) Ja toki teksteistäsikin joskus kuulen ikäsi mutta ei siinä ole mitään pahaa, sehän on aivan luonnollista ja kuuluu asiaan. Minusta on kuitenkin hauska lukea blogiasi ja kuulla hieman nuoremman ihmisen näkökulmaa tähän elämään enkä oikeastaan edes ajattele sitä ikäkysymyksenä koska sillä ei ole merkitystä, vain ajatuksilla on. (Olikohan tuossa nyt mitään tolkkua....) No, itse olen sujut ikäni kanssa ja oikeastaan tunnen olevani kauniimpi, tasapainoisempi, naisellisempi ja onnellisempi kuin koskaan ennen. :-) Vaikka käytän huomattavasti vähemmän rahaa vaatteisiin ja ihonhoitotuotteisiin kuin kymmenen vuotta sitten.
Kauneusvinkkejä en ole oikea ihminen antamaan mutta paras vinkkini on ehkä se että kannattaa jättää sokeri ja nopeat hiilarit ruokavaliostaan. Syödä enemmän kasviksia, vihanneksia, kiinnittää huomiota hyvien rasvojen saantiin ja suosia ennenkaikkea luomutuoteita. Toimii takuuvarmasti paremmin kuin yksikään ryppyvoide, sokerihan vanhentaa ihoa (ei, ei mulla ole esittää tästä mitään tieteellistä tutkimusta, luin sen vain yhdestä kirjasta :))). Suosittelen myös luomukosmetiikkaa, niistä on nykyään saatavissa ihania tuotteita ja sarjoja ja kannattaa muistaa että "less is more" ihonhoidossakin. Ennenkaikkea pitää rakastaa itseään, olla hyvä itselleen, oikeasti. Hyvä olo näkyy ulospäin ja huonoa oloa on vaikea peittää millään valokynällä tai meikillä.
Hyvää joulunodotusta sinne Norjan rannikolle toivottaa Mrs Xmas :)
Ihania Ellen kuvia! Mä olen myös suuri fani, läppäriltä löytyy sellainen stylekansio, Ellen kuvia. :)
Haluan pian samanlaisen kultaisen rannekellon ja hippirannejuttuja!
Moi, olen jonkin aikaa seuraillut blogiasi suht säännöllisesti. Tosin kommentteja en ole saanut aikaiseksi. Olen tykännyt blogistasi kovasti, kirjoitat hyvin ja kauniita kuvia sinusta ja ympäristöstäsi on kiva nähdä. Ikäasian negatiiviset kommentit yllättivät minut. Mielestäni ikään numeroina tuijotetaan liikaa ja mielestäni on myös muiden ihmisten huomioimista huolehtia itsestään.
Näytät hyvältä ja tyylisi on upea! Onnea odotuksen viime metreille!
-Susu
Eksyin blogiisi Mrs.V:n blogin kautta ja olen jonkun aikaa tätä lukenut. Sun asenne elämään ja kaikkeen muuhun on aivan mieletön ja susta huokuu onnellisuus ja tasapaino. Nyt oli pakko myös kommentoida tuohon ikäasiaan...
Et todellakaan näytä ikäistäsi vanhemmalta mutta nykyään kun lapset tehdään niin vanhoina niin ehkä siks ihmiset erehtyvät luulemaan niin. Itse täytän pian 30 vuotta ja lapsia on kaksi ensimmäisen sain 26v ja toisen 28v.
Olen omasta kaveripiiristä melkein ainoa naimisissa oleva ja äiti. Eli nuorena on lapset tehty... Näytän edelleen teini-ikäiseltä jos tummia silmänalusia ei lasketa mukaan. Treenata joutuu enemmän kuin ennen ja ihosta pitäisi huolehtia enemmän.
Mutta sun asenteella tuskin tarvitset mitään kikkakolmosia pysyäksesi nuorena. Yritä vaan nukkua riittävästi, mikä ei kyllä kahden lapsen kanssa oo niin helppoa ;)
Hauskaa joulun odotusta.
Olipa taas kahtijaottelu tuossa heti ekassa kommentissa! Lapsia saaneet on hyviä ja kauniita naisia, lapsettomat ei. Jotkut joutuu odottamaan lapsen saamista kolmekymppiseksi tai yli, koska eivät ole löytäneet sellaista miestä, jonka haluavat lastensa isäksi! Ja sitä aikaa voi käyttää muutenkin kuin bilettämällä ja tekemällä ylitöitä...
Ja vaikka olisi äiti, sitä voi meikata ja käydä ravintolassa silloin tällöin. Meikatakin voi monella tapaa, samaten kuin hoitaa ihoaan. Sisäinen ihonhoito on paljon tärkeämpää eli ravinto, liikunta, ulkoilma, uni, henkinen hyvinvointi ja hyvä mieli....
Minustakin näytät todellakin kadehdittavan(kin) hyvältä ja säteilevältä nuorelta äidiltä! :)
Mua luultiin nuorempana usein vanhemmaksi kuin olin. Kaipa se oli enimmäkseen sen syytä, että fyysisesti kehityin nopeasti ja olin myös hyvin rauhallinen käytökseltäni, en lapsenomaisen paikasta toiseen säntäilevä. Tarkoitan siis tässä sitä aikaa, kun olin n. 12-16-vuotias. Nyt olen 22-vuotias, enkä ole enää kuullut kommentteja siitä minkä ikäiseltä näytän.
Mun mielestä ikä ei oo niin merkityksellinen asia edes. Eri ihmisille eri ajankohta on se paras aika perustaa perhe, mennä naimisiin, ostaa asunto, ym... Mä oon itse tosiaan menossa ihan pian naimisiin ja lapsetkin on tervetulleita sen jälkeen. :) Enkä usko rupsahtavani sen myötä ellen täysin lopeta itsestäni huolehtimista (ja miksi lopettaisin?). Mä tunnen monia useita lapsia saaneita naisia, jotka on tosi nuorekkaita ja kauniita. Uskon elämäntavoilla olevan iso vaikutus. Esim. riittävä unen saanti, tupakoimattomuus, alkoholia kohtuudella tai ei ollenkaan, terveellinen ruokavalio ja sopivasti liikuntaa on varmasti terveyttä ja nuorekkuutta edistävä kombo.
Tosi hyvä kirjoitus :) Muakaan ei ikä ahdista yhtään. Täytin juuri 27 ja se on mielestäni oikein hyvä ikä minulle. Hyvin paljon siihen, miten ikänsä kokee vaikuttaa myös oma elämäntilanne ja omat saavutukset elämässä. Minulla on kolmekymppisiä sinkkuystäviä, jotka tekevät vielä graduaan. Heitä ikä tuntuu ahdistavan. Sen myötä nousee paljon hankalia kysymyksiä: olenko liian vanha valmistuessani? Vievätkö nuoremmat työpaikat? Jäänkö yksin? Kaikki kaverit tuntuvat vakiintuvat, miten minun käy?
Itse suhtaudun ikääni niin hyvin ehkä siksi että olen juuri sellaisessa tilanteessa kun haluankin olla. Tai no okei, voisi se gradu jo olla valmis ;) Mutta muuten, teen oman alani töitä, olen menossa kesällä naimisiin elämäni miehen kanssa (ei sillä että se tietenkään olisi mikään onnellisuuden mitta, moni ei edes halua mennä naimisiin), minulla on oma koiravauva enkä tällä hetkellä muuta kaipaakaan jne... Ja ehkä yksinkertaisesti myös siksi, että olen vuosi vuodelta onnellisempi, en kaipaa yhtään "nuoruuttani". Minusta tuntuu että sulla on vähän sama juttu, siksi säkin suhtaudut ikään niin rauhallisesti.
Siinä en kyllä ole samaa mieltä, että Suomessa oltaisiin jotenkin hysteerisempiä ikääntymisen kanssa kuin esim. etelä-Euroopassa. Espanjassa myydään Botoxia paikallisella Stockannilla (El Corte Inglés) ja lähes kaikki mieheni äidin ystävät ovat käyneet korjailemassa jotain paikkaa. Se liittyy tietysti kokonaisuutena kulttuuriin: Espanja on hyvin ulkonäkökeskeinen maa ja naisia arvostellaan jatkuvasti ulkonäön perusteella jopa töissä, niin surullista kuin se onkin. Nainen, joka päästää itsensä rupsahtamaan eikä pidä itsestään huolta (tällä saatetaa tarkoittaa sitä että ei mene kauneusleikkauksiin eikä käy joka viikko kampaajalla kuten suurin osa hieman vanhemmista espanjalaisnaisista), on heti ihmisten silmätikkuna "miksei sekin vähän hoida itseään, kauhea kun se on vanhentunut!"
Siinä kai tuli kaikki mitä halusinkin sanoa ;)
Hyvä kirjoitus,vaikka itse kahden lapsen äitinä ja sinua yli kymmenen vuotta vanhempana en ihan kaikkea kirjoittamaasi allekirjoitakaan. Sen verran kauneuden suhteen haluan myös kommentoida, että mitä vähemmän altistusta auringolle sitä nuorempana ja nuorekkaampana säilyy koko kehon ulkoinen olemus. Kauneutta on niin monenlaista -sisimmästä se todellinen kauneus kuitenkin löytyy niin kuin moni,sinä mukaan lukien mainitsikin. Tunnelmallista Joulunodototusta sinulle Johanna ja perheellesi!
Toinen jo nelikymppinen täällä, joka yhtyy yo. mrs Xmasin kirjoitukseen.
En vaihtaisi nykyistä olotilaani tai elämääni kaksikymppisen minäni kanssa. :) Elämä tuntuu paljon helpommalta ja nautittavammalta nyt kuin parikymmentä vuotta sitten, siis omani. ;) Ikääntyminen kuuluu elämään eikä se itseäni pelota. On myös onni kuulua ystäväpiiriin, jossa ihania, viisaita, mielenkiintoisia, viehättäviä, aikuisia naisia.
Pidän hyvinvoinnistani huolta sen verran että kuntoilen, ulkoilen, liikun sopivasti. Syön terveellisesti, käytän tarpeellisia lisäravinteita, hoidan ihoani ja vartaloani päivittäin pienillä toimenpiteillä. Keskityn elämästä ja tästä hetkestä nauttimiseen. Tuskin näytän kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmalta, en ole kovin trendikäs, mutta hyvin todennäköisesti olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi. Ikä saa mielestäni näkyäkin.
Johanna, sinä olet todella ajattoman kaunis (nuori) äiti, joka elämäntavoillaan ja -asenteellaan tuleekin säilymään ajattoman kauniina tästä eteenpäinkin. On normaalia, että parikymppinen ajattelee kolmi- tai nelikymppisen olevan ikäloppu ja elämän päättyvän viimeistään viidenkympin korvilla. Se on sitä nuoruuden ehdottomuutta. :) On hauska seurata nuoria naisia, jotka kauniina, itsevarmoina ja itsetietoisina, mutta vielä vähän epävarmoina hakevat omaa paikkaansa. Mutta olen onnellinen, että omat kasvukivut ja nuoruudenkolhut ovat jo takanapäin. Elämä menee eteenpäin.
Hyvää Joulun odotusta Norjaan!
Taas fiksu kirjoitus sinulta. En voi uskoa, että joku sanoisi sulle sun näyttävän esim. nelikymppiseltä vaikka varmasti oletkin keskiverto-28-vuotiasta vanhemman oloinen. Ulkonäöltäsi olet kuitenkin niin freesi, terveen näköinen ja kaunis, että monella parikymppisellä on varaa kadehtia. Ja ilmeisesti joitakin se kateus sitten vaivaakin... ;)
Ja tosiaan ihan oma juttunsa on se, miten Suomessa suhtaudutaan vanhemiseen verrattuna muihin maihin. Itsekin kun joutuu välissä patistamaan omaa äitiä vaateostoksille, kun esimerkiksi "toisessa kotimaassani" Kreikassa seitsemänkymppiset mummotkin ovat vielä erittäinkin kiinnostuneita ulkonäöstään. Voihan sitä pitää pinnallisenakin, mutta ei minusta naisen tarvitse unohtaa olevansa nainen sen jälkeen kun esim. saa lapsia tai täyttää 35.
Jos passissasi lukee, että olet esim. 40v (lue:tai vanhempi) niin ei se tarkoita että sinun pitäisi tuntea itsesi sen ikäiseksi, sillä ikä on se mikä vaan kertoo milloin olemme syntyneet ja määrittelee osittain elämäämme.
Olen itse juuri täyttänyt 18-vuotta, mutta minua on 13-vuotiaasta asti sanottu olevan vuoden tai pari vanhempi kuin oikeasti olinkaan. Ja ISO HUOM!! Äitini sai minut 42-vuotiaana ja ei ole koko elämänsä aikana käyttänyt minkäänlaisia kauneusvoiteita tms ja mielestäni on on säilyneempi kuin monet muut minun ikätovereiden äidit, jotka hädin tuskin ylittävät 40/50-ikävuotta.
Elämäntavoistahan se on kiinni, niin kuin moni muukin on kirjoittanut aikaisemmissa kommenteissakin.
Mitä ei kukaan voi tulla sanomaan sinulle, että olet A "vanha", koska olet jtn 40? tai B "nuori" jos olet alle 20-30... ikä on naisille arka asia ja suurin syy saattaa johtua mediasta ja HOLLYWOODISTA. On muotia mennä korjauttamaan kasvojansa ja käydä rasvaimussa.. mutta tekeekö psyykkiselle iälle jotain? Jotkut tuntevat itsensä varmaankin nuorekkaammaksi kun ovat leikelleet itseään, mutta hyvä olo lähtee sisältä päin - pitää vain oppia rakastamaan itseään -ensin. ;)
kiitos ihanasta blogista.
ps. kauneus on VAIN katsojan silmissä ;)
Minuakin (kuten rhinoa) ihmetyttää täällä kommenttiboksissa näkyvä vastakkainasettelu: sitä on joko terveitä elämäntapoja noudattava tasapainoinen äiti tai
bilettävä ja ikäkriiseilevä sinkku :D Niin, kaikki lapsettomathan eivät tosiaankaan vain biletä, ja ihan (vapaaehtoisestikin) lapseton voi bilettämisen sijaan viettää aikaa vaikka liikkuen tms..
Itse olen sinua nuorempi, 27-vuotias. Uskoisin, että vanheneminen pelottaa nuoria suomalaisnaisia - kuten kirjoitit -siksi, että täällä vanhenemiseen liittyy paljon negatiivisia mielikuvia. Suomalaiset naiset tuppaavat "mummoutumaan" aika nuorina; leikataan tukka lyhyeksi, lopetetaan meikkaaminen jne. Etelä-Euroopassa tosiaan kiinnitetään naisen ulkonäköön huomiota, mutta toisaalta siellä nainen saa olla naisellinen vähän vanhempanakin.
Joka tapauksessa, uskon että sinä olet oikein kaunis ja säteilevä vielä Ellen ikäisenäkin :) Hyvää joulunodotusta sinulle ja perheellesi!
Kiva postaus!
Itselläni ei ole vielä ollut ikäkriisiä ja olen 35-vuotias. Muutamalla ystävälläni on ollut todella vahvoja ikäkriisejä, lähinnä ulkonäön puolesta. En pysty samaistumaan heihin, ainakaan tässä iässä. Mielestäni jos keskittyy liikaa ulkoiseen, niitä kriisejä juuri tulee. Elämässä pitää olla sen verran paljon muutakin sisältöä, ettei ulkoiset asiat pilaa jotain tiettyä ikäkautta. Miten ihmeessä sellainen ihminen voi nauttia elämästään vanhempana jos ulkonäkö on kaikki kaikessa? (En tarkoita teitä täällä.)
Vinkkejä kun kyselit:
Uskoakseni se, etten ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja on ehkä kyllä säästänyt ihoani ainakin jonkin verran. Eräs "aurinko/rusketushullu" tuttavani oli aika uurteikas kasvoistaan jo kohtalaisen nuorena.
Mrs Xmas tarkentaa, (kuulosti jotenkin omiin korviini hassulta, ikäänkuin arvostelulta): kun sanoin että Johannan iän kuulee joskus hänen kirjoituksistaan niin lisään että niin varmasti myös minun minun teksteistäni kuulee minun ikäni, eikä kumpikaan kommentti ole negatiivisessa mielessä sanottu :)
hei, mä jätin sen ekan kommentin enkä tarkoittanut lainkaan että vain äidit ovat hyvännäköisiä vaan että äidiksi ryhtyminen ei automaattisesti tarkoita että olet ikätovereitasi nuutuneemman näköinen...olen kyllä huomannut että Johanna on huomattavasti freesimmän näköinen nuori nainen kuin moni muu hänen ikäisensä"tyylibloggailija"
Moikka...
mulla on vain päinvastaisia kokemuksia.Olen 27(ja puoli) vuotta "vanha" kolmen pienen lapsen äiti. Olen myös vaimo.
Lähes JOKA ikinen päivä saan kuulla näyttäväni 18-23vuotiaalta.
Ei se loukkaa tai en muutenkaan asiasta välitä, mutta olen miettinyt miksi MUILLE ihmisille toisen ulkonäkö on niin kiinnostavaa.
Näytät mielestäni upealta!ja luulin sinua nuoremmaksi kuin itse olen.Ja heti syyllistyn smaan itsekkin:D
Ihana juttu ja kuvia! Ikä on tosiaankin vain numeroita, eletty elämä ja elämäntilanne vaikuttaa niin paljon siihen minkä ikäiseksi itsensä kokee. Joskus nuorempana sitä ajatteli että 30 kymppinen on ikäloppu tylsä töissä käyvä perheenäit =) Nyt on vähän eri ääni kellossa, oikeastaan 50 kymppisenäkin sitä on vielä aika nuori varsinkin jos pitää itsestään huolta ja nauttii elämästä!
"Miksi halutaan näyttää nuoremmilta, miksei naiset vaan haluaisi näyttää freesimmiltä, kauniimmilta, terveemmiltä, onnellisimmilta, hehkuvammilta ja raikkaimmilta? :)"
Naulan kantaan, Johanna! Muutenkin todella hyvä ja tarpeellinen kirjoitus.
Itsehän olen vasta 23-vuotias, ja jopa minä olen tuntenut itseni vanhaksi joskus! Kuitenkin - vanheneminenhan on maailman luonnollisin asia enkä siitä ole mitään syytä stressata. Eikä viehättävyys ja hyvä ulkonäkö todellakaan ole iästä kiinni! Itse ihailen nykyisin usein itseäni reippaastikin vanhempia naisia, joilla on itsevarma ja kypsä tyyli. Enpä ole nuoruudestani huolimatta ikinä pitänyt itseäni erityisen puoleensavetävänä tyyppinä ulkoisesti, mutta odotan vanhenemisen tuovan mukanaan varmuutta ja vahvuutta, jotka jo sinänsä kaunistavat ihmistä. Ei kaikilla naisilla ole kukoistuskausi nuorena!
Kiitos taas kerran hienosta blogauksesta, ja kaunista joulunaikaa teille sinne Norjaan. :)
Johanna näyttää minustakin ihanan freesiltä nuorelta naiselta, ja hyvä postaus muutenkin. :-) Tässä keskustelussa nimenomaan kommenttiboksin puolella minua jäi häiritsemään pari asiaa.
Ensimmäiseksi kommentoinut sanoi, että Johanna on 'huomattavasti freesimmän näköinen nuori nainen kuin moni muu hänen ikäisensä "tyylibloggailija"'. Vaikka en itse kasvojani paljastakaan blogissani, jotenkin tuosta jäi paha mieli muiden bloggaajien puolesta. Miksi lytätä toisia bloggaajia jonkun toisen kustannuksella?
Toinen kohta, joka jäi häiritsemään, oli Rhinonkin mainitsema vastakkainasettelu. Eipä sitä aina voi itse päättää, tuleeko lapset nuorempana vai vanhempana. Aina ei kaikki mene yhtä suunnitellusti kuin Elloksen kuvastosta tilaaminen. Jos lapset saa syystä tai toisesta vanhempana, ei se silti tarkoita sitä, ettei huolehtisi itsestään (tai antaa kehon rupsahtaa). Ja kuten monet tuolla aikaisemmin mainitsivat, on paljon sellaisia lapsettomia ja sinkkuja, jotka elävät elämänsä terveellisesti. Silloinhan on enemmän aikaa vaikkapa urheiluun. :-)
Oma kikkani voisi olla vaikkapa liian stressin välttäminen. Olen huomannut, että kun olotilani on stressaantunut, heti puhkeaa ihottuma jne. Lisäksi ihon hoito on ollut minulle aina tärkeää, ja varmaan sen vuoksi minulla ei ole vielä nyt lähes 32-vuotiaanakaan yhtään ryppyjä kasvoissa.
Hyvin kirjoitettu! Mun mielestä olet kyllä tosi kaunis ja en ymmärrä mistä taas pitää hösätä! vaikka itse en ole vielä niin vanha tuntuu. että 20kriisissä on jo ihan tarpeeksi, toisaalta ei se elämä lopu siihen monet sanovat että vasta alkaa ja sille puolelle alan kallistua itsekkin (:
Sulla on ihana tyyli, ja mun mielestä sun kannattaisi olla ylpeä kun olet saanut aikaiseksi niin paljon. Olet ainakin munlle yksi esikuva millainen tuossakin iässä haluaisin vielä olla: kaunis, elämäniloinen, urheilullinen ja omata upean tyylin :)
Ompas täällä myrskyä vesilasissa. Minäkin yllätyin kun kuulin ensikerran ikäsi, oletin sen olevan pikkuisen enemmän. Samalla olen sitä mieltä että olet todella kaunis ja sinulla on kiva klassinen tyyli. Joskus olen sattumalta sinut Kotkan kadulla nähnytkin :)
Onko se niin kamalaa, jos näytät muiden silmissä vähän ikäistäsi vanhemmalta. Tärkeintähän on mitä itse koet ja tunnet.
Ehkä se on se oma tyyli ja itsevarmuus, jonka takia ihmiset luulee sua vanhemmaksi..? Ainakin itselläni on se käsitys (joka pitää paikkansa omalla kohdallani) että vanhempana sitä on itsevarmempi ja seesteinen.
Mitä tulee vinkkeihin, itse huomaan että stressi vetää suupielet alas ja rypyt vaikka ja minne, joten stressiä olis syytä varoa :) Vähän vaikeeta vaan välillä...
Ihmettelen ehkä vähän tuota kommenttia että Suomessa oltaisiin jotenkin ikäkeskeisiä. Itse en ole moista huomannut kuin ehkä teinien suusta.
Toimii ehkä toisin päin, että jos yli kolmekymmpinen tällää liikaa niin pidetään liian pinnallisena ja se nähdään negatiivisena asiana.
ihania pitkiä postauksia täynnä koko kommenttiboksi!
Jätän tämän kuitenkin toivottavasti vähän lyhyemmäksi ja sanon ytimekkäästi, että kirjaimellisesti olen kiroillen ja kieltä purren lukenut päivä toisensa jälkeen postauksiasi- tämä johtuu puhtaasti siitä, että olen iloinen(okei, hieman kateellinenkin...) kun noin ihania naisia vielä löytyy. Jatka samaan malliin, olet uskomaton!
"Onko äitinä hyväksytympää kulkea tuulipuvussa? (On.)"
Heh, mä tein hauskoja huomioita tästä asiasta just pari päivää sitten. Toimin lastenhoitajana välillä, ja olin sitten muksun kanssa puistossa. Lähtiessä kyllä mietin vähän, että kattooko ne mua ihan kieroon jos laitan farkut ja ihan tavallisen takin enkä tuulipukua. :D Perillä sitten huomasin että suurimmalla osallahan oli se tuulipuku tai jotakin vastaavaa.. Yksi äiti kuitenkin erottui joukosta: hänellä oli vintage(tyyliset) nahkasaappaat, farkut, pitkä trendikäs takki, ns imagolasit (ja tietty asiaankuuluen pipot sun muut mutta ne oli nyt sivuseikka). En oikein osannut päättää mitä mieltä olin. :) Se, että on lapsia ei todellakaan tarkoita että pitäisi kulkea jossain rytkyissä, mutta itse ehkä henk.koht. valitsisin hippasen rennompaa ja käytännöllisempää puistoon, vaikka en kuitenkaan ihan sitä tuulipukua..
(Ja tämän kommentin pointti oli?!? :D Unohdin sen kirjoittaessani.)
Ikää ajatellessa ihmiset ajattelevat aina numeroita, vaikka niitä numeroita tärkeämpiä asioita on niin paljon; elämänasenne, itsevarmuus, kokemus, itsestään huolehtiminen...
Olen itse 44 ja mua luullaan melkein poikkeuksetta 6-8 vuotta nuoremmaksi. Kolme tenavaa olen pusertanut maailmaan, ja nuorin on vasta 3½-vuotias. Minusta on ihanaa olla tässä iässä, nuoruuden angstit ja hötkyilyt ja epävarmuudet takanapäin, tosta iltatähdestäkin olen nauttinut niin paljon ja niin eri tavalla kuin kahdesta ekasta, vaikka tottakai he yhtä rakkaita ovatkin. On vaan ihanaa olla niin sinut itsensä kanssa! Sehän on selvää, että ikä ja eletty elämä jättävät jälkensä kroppaan, mutta voi, meillä naisilla on niin loputon määrä huijata aikaa ja luoda vaikka optisia harhoja :-D
Elämä yli nelikymppisenä on ainakin omalla kohdallani tähänastisen elämäni parasta aikaa!
Tuo ikäkysymys on viime aikoina mietityttänyt minuakin. Muutama päivä sitten hämmästelin ääneen, kuinka paljon nuoremmaksi olin erästä ihmistä luullut! Illalla mietin itsekseni, että jos olisin luullut ihmistä vanhemmaksi kuin hän oli, en varmasti olisi kertonut sitä hänelle.
Tämän saman epäkohdan olen kokenut laihuudesta /lihavuudesta keskusteltaessa. Ihmisille on ihan ok tulla kertomaan kuinka laiha olen, mutta silloin kun painoin 20 kiloa enemmän, ei kukaan maininnut painostani mitään minulle suoraan.
Kirjoitit, että et ottanut vakavasti anonyymejä, ja pahoitit mielesi lähinnä tahdittomuuden vuoksi. Olisitko kokenut anonyymit tahdittomiksi, jos he kaikki olisivat kertoneet sinun näyttävän ikäistäsi nuoremmalta? Miksi meistä on tahditonta kertoa, että ihminen näyttää vanhemmalta kuin on, vaikka se olisi kertojan mielestä totuus? Eihän nuoremman näköiseksi kutsuminenkaan ole tahditonta.
Iän ja painon lisäksi on vielä ainakin yksi asia, joka kummastuttaa. Äiti-ihmiset (en tarkoita sinua) saavat arvostella sumeilematta naisia, jotka syystä tai toisesta ovat lapsettomia. Juuri eilen kuulin taas ties monennenko kerran, kuinka vasta äitiys tekee ihmisestä paremman, empaattisemman, ymmärtäväisemmän jne. Itse olen tahtomattani lapseton ja ammatiltani vielä lastentarhanopettaja. Lapsettomuus on muutenkin kipeä asia, joten eipä ole kiva jatkuvasti kuulla, kuinka paljon parempi opettaja ja ihminen olisin, jos minulla olisi lapsia. Äiti-ystäväni siis saavat arvostella minua, mutta entä jos minä arvostelisin heitä äitinä? Eihän lapseton voi tietää mitään lasten kasvatuksesta, vaikka ammattikasvattaja olisikin...
Kirjoitukseni ei nyt kyllä liipannut edes läheltä kysymystäsi kauneusvinkeistä, mutta kaikesta huolimatta sinulla on ihana blogi, joka on täynnä elämää!
Olen itse 44-vuotias. En mieti ikääni ikinä, ellei joku muu ota ikäkysymystä puheeksi. En miettinyt ikääni alle 30-vuotiaana sitäkään vertaa. Silloin tosin tiesin suoralta kädeltä vastauksen, jos minulta kysyttiin ikääni. Nykyisin pitää jo laskea.
Minusta on jotenkin sääli nuoria nykynaisia, joihin tuntuu kohdistuvan niin paljon ulkonäköpaineita joka suunnalta.
Elle on kyllä upea ilmestys, mutta, hei sillä on myös pituutta 184 cm muistaakseni. Se on ihan marsista koko nainen.
Jos nuorekkaan ihon haluaa säilyttää, kannattaa välttää liiallista aurinkoa ja tupakkaa. Kahvikaan ei hyvää tee.
Perintötekijöilläkin lienee osuutensa.
esikoiseni sain 24v,ja kuopuksen 28v,olemme suht nuoria vanhempia.olemme ollet yhdessä 15v,lapset olivat vain luonnollinen "jatkumo"..
koulun vanheimpanillassa huomaan ajattelevani että pitäisiköhän pukeutumistyyliä muuttaa aikuismaisempaan suuntaan,koska tunnen siellä aina itseni niin nuoreksi!
mutta 34vuotiaana haluan vielä pukeutua nuorekkaasti,välillä on kriisejä että missä menee teinin ja aikuisen raja!!
aikalailla samanlainen on tyylini kuin sinullakin..tosin ostan edelleen kaikki halpisketjuista,kun taas sinulla on laadukkaampaa merkkivaatettakin.tuntuu vaan pahalta laittaa montaa kymppiä vaatekappaleisiin!!ja kun nykyään kirpparilta tekee niin hyviä löytöjä,niin kaupoissa hinnat tuntuvat sitten korkeilta!! :)
seuraan muotia,onneksi tässä iässä jo tietää mitä valitsee päällensä!
mutta kyllä välillä tunnen itseni jopa pinnalliseksi,kun eivät monetkaan ystävistäni enää (äidiksi tulleina) ulkonäöstään,ja vaatteistaan perusta!
ja nuorena sitä lasten kanssa jaksaa...nykyäänkin jo olen väsyneempi,vaan niinhän se on että sitä sopeutuu kaikkeen!!!
pieni p
Mielestäni olet säkenöivä, positiivinen, iloinen, raikas ja kaunis nainen!
Olen lukenut blogiasi nyt ehkä parin viikon ajan, jäin koukkuun ensi lukemasta. En kertaakaan ole miettinyt että minkä ikäinen olet, sillä mun mielestä se on vaan niin pieni detalji, pelkkä numero. Mun mieleen on sen sijaan vaan jäänyt säkenöivä ja inspiroiva nätti nuori nainen jolla on asenne kohdallaan. Haluan olla kuin sinä kun saan lapsia! Ja saat mut melkein toivomaan lapsia ja omaa taloa.. Hihi :)
Tack för denhär bloggen, den är härlig!
Anna-18v.
P.s. niin totta että naiset luulevat että on jotenkin hyväksyttävämpää olla roisoisen näköinen äitinä sen sijaan että olisi aiklaa panostaa omaan ulkonäköön. Come oon!! (ei meikkiä tarvi olla kilomäärä mutta kun viihtyy omassa vaatteissa ja haluaa panostaa omaan ulkonäköön niin siitä se säkenöivä nainen tulee esiin! Ihan sama mitkä ne vaatteet sitten on, kunhan näytät että viihdyt niissä. Sinä olet siitä oiva esimerkki että vähän ulkonäköä ja paljon asennette ja luonetta tuo esiin säkenöivän kauniin in and out)
Hej!!
Ja kiitos ihanasta blogista, löysin tämän vasta ihan muutamia viikkoja sitten ja olen jo aivan koukussa. Osaat kirjoittaa persoonallisella ja hauskalla tavalla, ja on kiva lukea mitä elämääsi kuuluu siellä Norjassa!
Halusin vain kommentoida tähän ikäjuttuun sen verran, että itsehän olen juuri 23-vuotta täyttänyt, kohta yliopistosta valmistuva tyttönen pääkaupungista ja olen ollut sinkkuna muutaman vuoden. Elän elämääni, käyn koulua, harrastan, näen kavereita, vietän koti-iltoja, käyn juhlimasssa jne. Ja minusta tuntuu, että elän ihan samanlaista ja samanhenkistä elämää kuin sinä. Tykkään laittaa kotia, leipoa, istuskella iltaa ystävien kanssa, käydä sauvakävelyillä jne. Eli tarkoitukseni on sanoa, että ikä ei tarkoita yhtään mitään, eikä iän perusteella voi ikinä vetää mitään johtopäätöksiä ihmisistä, eikä tarvitsekaan. Eikä välttämättä elämantilanteenkaan perusteella. Aivan hyvin nuori sinkku voi nauttia tismalleen samoista asioista kuin 30 vuotta naimisissa ollut. Olennaista on se millainen ihminen on ja toivon mukaan löytää samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen, miehiä, naisia, eri ikäisiä.
Eli siis ihan samoilla linjoilla olen kanssasi; ikä on vain numero eikä sillä ole yhtään mitään väliä, eikä sen perusteella pitäisi ikinä arvioida ihmisiä! Olennaista ovat persoona ja elämänkokemus.
Mukavaa joulunodotusta ja mammalomaa sinne Norjaan! Ja pitää vielä kehua ihania kuviasi, etenkin ulkoilusta ja norjalaisesta elämänmenosta ylipäätään.
Tacktack! :)
Hyvä kirjoitus ja kiinnostavaa pohdintaa.
Itse en ole kokenut mitään mullistavaa ikäkriisiä ulkonäkööni liittyen, vaikka kilojakin on vuosien ja kahden lapsen myötä tullut lisää. Minua luullaan usein paljon nuoremmaksi kuin olen (olen siis 31v) ja kesällä kysyttiin vielä henkkareitakin, kun menin kesäterassille. ;D Ennemmin ikäkriisiä voi tulla siitä, että alkaa miettiä mitä todella elämältään haluaa esim. työn ja uran suhteen.
Mielestäni Suomessa ei olla hirveän ulkonäkökeskeisiä, vaan ennemmin katsotaan pahasti omaan ulkonäköön panostavia äitejä. Jotku tuntuvat ajattelevan "tuulipukuäitien" olevan parempia äitejä ja "trendikkäät äidit" eivät ole yhtä uskottavia.
Pääasia, että on itse tyytyväinen ulkonäköönsä ja olotilaansa. :)
Moi tähän asiaan! Joudun pätkimään viestini sillä kirjoitin niin pitkään, sori! Olin vain itse ajatellut saman aihepiirin ajatuksia postauksena, joten halusin kertoa omia mielipiteitä. Toiv. en tuki sun kommenttiboxia.
Eka osa:
Mä en ole lukenut alkuperäistä postausta, mutta ilmeisesti sua on siis luultu ikäistäsi vanhemmaksi? Siis oliko jopa niin että olit saanut kommenttia, joissa sinun oletettiin olevan 10 vuotta vanhempi mitä olet. Tsekkaan sen postin kun olen kirjoittanut tämän viestini - olisi varmaan pitänyt tehdä toisinpäin =)
Oikeastaan en oikein tiedä mitä kommentoisin, kun tuntuu että pitäisi päästä oikein pöydän ääreen keskustelemaan aiheesta. Olen ollut aikeissa kirjoittaa hieman samasta asiasta, ja naisen suhtautumisesta ulkonäköön muutenkin. Myös siitä, miksi ihmeessä toinen nainen on usein toiselle susi? Ei minulta ainakaan vie mitään pois se, että sä olet hemmetin hyvännäköinen daami.
Aloitetaan siitä, että sinä olet klassisen kaunis, itsestään hyvää huolta pitävä, siististi, kauniisti, ja enemmän ajattomasti kuin klassisesti pukeutuva ja kaikinpuolin hyvännäköinen nainen. Sen lisäksi susta kyllä näkee jonkinlaisen sisäisen onnen ja seesteisyyden. Sen takia juuri näytätkin pirun hyvältä. Joku kommentoi että näytät paremmalta kuin moni nuorempi tyylibloggaaja. Olen täsmälleen samaa mieltä! Olet löytänyt sun oman tyylin, sun tyyli on varma, ja "se jokin" sisäinen tasapaino sun sisällä saa sut näyttämään niin monin kerroin paremmalta, virkeämmältä, hehkemältä ja fressimmältä kuin just moni nuorempi muotibloggaaja, joka näprää meikkien ja päivän asujen kanssa. Mä itse ihailen sussa nimenomaan sitä miten ELÄMÄNTAPANASI on pitää itsestäsi hyvää huolta ja näytät joka päivä hyvältä. Itselläni kuin on totaalisia rönttötönttö päiviäkin. Olen kertonut, saatan kulkea paita väärin- ja nurinpäin. No näytän silti mielestäni ihan kivalta joten se ei iso haitta =D Yksi asia, mikä nyt varmaan sitten saattaakin herättää mielipiteitä on mielipiteeni siitä, että hoikkuus mielestäni nuorentaa ja saa naisen näyttämään fressiltä. En todellakaan vedä tähän mitään rajaa tyyliin pulleammat eivät voi näyttää samalta, mutta vähän uskaltaisin yleistää. Olen senkin itse myöntänyt. Itse ihailen hoikkuutta. Nimenomaan hoikkuutta - en laihuutta. Ja sähän olet hoikka ja sulla on hyvä kroppa. Hyvällä kropalla tarkoitan yleensä sopusuhtaista vartaloa, mutta sinun kohdallasi tarkoitan lisäksi myös omaa ihannettani. Sun kasvoista, vartalosta ja olemuksesta näkee että sä elät terveellisesti = sä näytät hyvältä.
Toka osa =) :
Tuntuu että en pääse tekstissäni eteenpäin...
Olen sua niin vähän vanhempi, ettei mulla ole todellakaan mitään kokemuksen kautta opittuja niksejä jakaa. Itse poltan, ja voisin vaikka vannoa, että kun olin pari vuotta polttamatta iho näytti fressimmältä. Alkoholia käytän tosi harvoin. Itse olen aika ulkonäkökeskeinen ihminen. Kumpa tätä asiaa ei ymmärrettäisi väärin! Se ei tarkoita sitä, että mä haluan muovia kropan täyteen ja liikkumattoman otsan, enkä voi lähteä kaupungille ilman meikkiä. Ihan sama, kunhan näytän hyvältä. Mulle ulkonäkö vaan on tärkeä, mutta huom. MUN ulkonäkö, ei muiden! Näen sitäpaitsi kauneutta kaikkialla. Mä vaan haluan itseni kohdalla että näytän kivalta, ja täällä Suomessahan ei varmasti saa edes sanoa, että näyttää omasta mielestä ok:lta, vaan kehuihinkin tulisi varmasti vastata vaan, että "Älä ny viitti". Olen tosi paljon ilman meikkiä, mutta myös meikillä, ja mulle on oikeastaan aika sama kuinka päin olen, kunhan olen huoliteltu ja siisti, ja näytän siltä että olen oikeassa paikassa.
Varmaan botoxia menee jossain vaiheessa otsaryppyyn ja ylähuuleen, mutta herranjumala maltilla. Sitäpaitsi mun mielestä ilmerypyt ja ikä esim naisen silmissä, kuten miehenkin, on todella sensuellia ja karismaattista. Vaikka itse botoxklikalla tulenkin varmaan joskus vierailemaan, niin olen ihan samaa mieltä siinä, että kumpa naiset keskittyisivät siihen että tavoittelisivat fressiýttä, terveyttä, hehkeyttä, oman tyylinsä löytäneistä jne. sen sijaan että tavoiteteltaisiin ikuista nuoruutta. Siihen en ota kantaa, ovatko seuraavat naiset käyneet kirurgilla vai eivät, mutta esim. nämä ovat minusta ikääntyneet todella tyylikkäästi ja ovat upeita fressejä elämäniloisen ja terveen näköisiä naisia: Meryl Streep (s. -49), Ellen Degeneres (s. -58), Julianne Moore (s. -60), Helen Mirren (s -45) Sela Ward (s. -56), Oprah (s. -54) Blythe Danner (s. -43) Brooke Shields (s. -65) ja onhan meillä Suomessa upeita naisia, Karpela, Anne Hedman, Kaari Utrio, Katri Helena jne. Noniin taisin vähän innostua, eikä tässä edes vielä ollut kaikki =)
Joudun taas jakamaan pitkän viesini. Apua, onpa minulla asiaa.
Noniin, sori mä jatkan vielä. Toivottavasti sua ei haittaa että käytän sun kommenttiboxia nyt kunnon keskustelupaikkana, tää vaan osui hyvään ajankohtaan, kun kuten sanoin olin miettinyt tätä ja muita naisen ulkonäköön ja naiseuteen liittyviä asioita postauksen merkeissä.
Ensinnäkin teksissäni oli ajatusvirhe. Siellä luki että pukeudut enemmän ajattomasti kuin klassisesti. Tarkoitus oli että siellä lukee että pukeudut ajattomasti ja klassisesti, et niin trendikkäästi.
Muutaman muun lisäksi minullakin pisti hieman silmään täällä boxissa esiin tullut kaksinjako, jota nyt minä ITSE kärjistän: kolmekymppiset perheelliset ovat seesteisiä, itsensä löytäneitä ja kauniita, kun taas samanikäiset sinkut ovat ikäkriiseileviä tupakoitsevia drinksuttelijoita. Tai not =) Joku huomattavasti nuorempi kirjoitti täällä hyvin perustellen, että kyllä sitä 18-vuotias voi elää samanlaista elämää kuin kolmekymppinen. Toki, kaikkihan on siitä kiinni miten kypsä on sisäisesti. Itse kolmekymppisenä olen nähnyt ympärilläni niin monta täysin erilaisessa elämäntilanteessa ikäkriiseilevää tai kriiselemätöntä naista, myös miestä, ettei se kyllä perheestä tai urasta vain ole kiinni. Ei todellakaan.
Haluan myös korjata omia sanojani jonkin verran, sillä en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Minä nimittäin allekirjoitin jonkun toisen mielipiteen siitä että sinä näytät fressimmältä kuin moni nuorempi muotibloggaaja. Joku toinen kirjoitti, että se oli ehkä turhaa ja saattaa pahoittaa jonkun muotibloggaajan mielen. Haluankin tehdä selväksi ettei mielessäni ollut ketään tiettyä tyyppiä, sillä vierailen sellaisissa blogeissa niin harvoin. Sen verran olen kuitenkin nähnyt, että sanojani en silti todellakaan syö. Haluan vaan painottaa, etten todellakaan tarkoittanut ketään kenen muotiblogissa vierailen säännöllisesti ja kenen kanssa olen tutustunut. Se olisi tosi tylyä ja kaksinaamaista, jotain mitä en voi sietää, joten toivottavasti kukaan ei väärin ymmärtänyt. Oikeastaan voidaan unohtaa koko muotibloggaaja sana, ja kohdistaa katseet muuten saman ikäiseen ja tyyliseen naisryhmään. Tämä on rehellinen mielipiteeni. Mutta jos tämä jonkun silmiin osuu ja ottaa nokkiinsa tästä, niin muista että kärjistän nyt mielipidettäni. Uskon edelleen että asialla on paljon tekemistä oman itsensä löytämisen kanssa, oman tyylin hahmottamisen kanssa ja jotenkin minulla on myös sellainen kutina että vanhemmiten se huomionhakuisuus (joka ei sinänsä ole paha, mutta saa vaan ihmisen näyttämään usein ulkoisesti ei niin viehättävältä kuin voisi olla) hieman väistyy ja korvaantuu juuri sillä itsevarmuudella.
Minusta yleensä ottaen ikää on nykyään vaikea arvioida. Nelikymppiset ovat uudet kolmikymppiset jne. Kumpa nuoruutta vaan ei palvottaisi hysteerisesti, vaan kuten säkin sanoit, fiksusti. Iän tuomat merkit ovat kauniita, samoin saattaa olla esimerkiksi arpi joka kertoo jotain elämäntarinaa. Mutta se minkä tiedän varmaksi on, että muodista ja kauneudesta kiinnostuneet nuoret tytöt n. 13-vuotiaasta lähtien, teini-ikäiset, sekä parikymppiset nuoret naiset näyttävät tänä päivänä huomattavasti vanhemmilta, miltä me kolmekymppiset näytimme ollessamme heidän iässään. En tiedä onko se hyvä vai huono. Kuka tietää?
En muuten varmaan yhtään osaa vastailla Johanna sun kysymyksiisi, ja puhunkin asian ympäriltä niin paljon, että punaiset langat ja sun kirjoituksen pointti on hukassa, anteeksi vielä kerran. Kunhan innostuin keskustelemaan aiheesta. Yritän kyllä pysyä edes jonkinlaisen karsinan sisällä =)
Toka osa, ja vimppa, lupaan! Menen jatkamaan omaan blogiini täst edes =D
Juu, ja äitinä on helpompi olla tuulipukuisena =) Tämä taitaa olla ainakin täällä Suomessa tosiaan jossain määrin totta. Olen miettinyt tätä erään ikäiseni tuoreen äidin kanssa paljon. Hän pukeutuu aina nätisti, hän meikkaa ja laittaa hiukset joka päivä. Ja samaan aikaan hän onnistuu kuin onnistuukin olemaan todella kaunis sieluinen ja mahtava äiti. Mutta miksi se on monen muun äidin - äidin, joka on antanut itsensä repsahtaa, tai repsahtanut väsymyksestä/jostain muusta syystä - ymmärtää ja ennenkaikkea hyväksyä? Tulee kommenttia: "No kyllä sunkin rinnat jossian vaiheessa roikahtaa" "Odota vaan, niin ei paljon pakkelit enää kiinnosta! jne. Miksi näin? Koska kyllä: nainen voi näyttää samalla todella hyvältä meikeissään ja olla aivan ihana vanhempi lapselleen. Siis jopa miespuoliset ystävämme, jotka ovat itse tahoillaan naimisissa/vakiintuneet ja joilla on lapsia, ovat ihmetelleet ko. ystävän hyvää ulkonäköä. Ja tämä on mennyt todella pitkälle, ja hieman myös rumaksi ajatellen heidän omia vaimojaan/tyttöystäviään. Eikä tämä ko. ystäväni todellakaan ole ainut itsestään huoltapitävä ja meikkaava äiti ystäväpiirissämme. Tämä on ihan hassu juttu minusta koko juttu. Ihmiset ovat erilaisia. Ei äidiksi tuleminen tarkoita sen enempää sitä, että muutut automaattisesti kaiken tietäväksi kaunottareksi kuin erakoksi verkkaripirkoksikaan.
Tiedän että annan itsestäni ristiriitaisen kuvan, kun sanon että olen ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta se kenen ulkonäkö on minulle tärkeää on minun ulkonäkö, ei muiden, ja silti blogini on hyvin pinnallinen naiskauneutta esiin tuova, ja tutkiva, arvostelevakin blogi. No, joku voi siihen tarttua ja yrittää siitä jotain vääntää, enkä minä toisaalta aio täällä jeesustellakaan, ja sanoa, etten arvostelisi jos näen vaikka punaisella matolla kökön kampauksen, mutta eniten kyse on siitä, että näen kauneutta joka puolella koko ajan, ja rakastan kauneutta. Inspiroidun ja ilahdun siitä.
Nyt kun eepokseni on valmistumassa, ajattelen, että olisin kyllä voinut mennä omaan blogiini kirjoittamaan nämä jutut. Kirjoitin varmasti kaksikymmentä kertaa pidemmän tekstin mitä oli sinun alkuperäinen blogiteksti aiheesta, ei jestus =D
Ikä se taitaa kuitenkin vain oikeasti olla se numero. Minulla on itsellänin muutama huomattavasti itseääni nuorempi lähiystävä, olen seurustellut itseäni reilu 15 vuotta vanhemman miehen kanssa ja vanhin ystäväni (ei mitään sukulaisyhteyksiä, vaan meillä vaan klikkasi kun tapasimme ja ystävyistyimme) oli 75 vuotias, kunnes hän menehtyi pari vuotta sitten. Ja kolmeen vuosikymmeneen on minulla mahtunut valtava määrä elämää.
Hei, en osaa lopettaa: Elle näyttää tosi hyvältä! Etenkin kuteet. Pukeudun itse juuri noin simppelisti.
Hyviä unia Daamit!
Ps. Ainiin, minä muuten olen armoton auringonpalvoja, josta varmasti saan jossain vaiheessa maksaa ryppyjen muodossa. ON niitä jo nytkin otsassa kolme. Vasta viimevuosina olen ruvennut kiinnittämään huomiota myös asian terveyshaittoihin. Tupakasta aion vielä luopua, mutta aurinko saa pysyä paheenani. Riippuvuudet Hollywood juoruihuin, lakritsajäätelöön ja aurinkoon... Ne kai sitten tärvelevät ulkonäköni tulevaisuudessa =)
Pakko sanoa että mä oletin sun olevan ehkä kolmekymppinen, vähän vanhempi, mutta ihan vain sen vuoksi että sinulla tuntuu olevan niin vakiintunut ja seesteinen elämä, rento ote elämään ja kypsyyttä joka tulee iän myötä :) Näköisyydestä en osaa sanoa yhtään mitään, musta on tosi vaikea arvioida toisen ikää ulkonäön perusteella.
Ihana ja fiksu kirjoitus! Itse olen 27-vuotias, opiskelija, sinkku ja mm. lyhyyteni (olen 155 cm pitkä) takia muutenkin hyvin nuoren oloinen. Vois tietysti kuvitella, että olen imarreltu, kun joku kuvittelee minun olevan n. 20-vuotias, mutta enpä kuitenkaan ole. Mun mielestä ihaninta olisi näyttää sen verran fiksulta ja kypsältä, että mua osattaisiin jo pitää kunnolla aikuisena ja juuri 27-vuotiaana.
Ei vaadita edes supertarkkoja silmiä nähdäkseen alkavat juonteet mun otsalla ja silmien ympärillä. Mä olen iloinen ja onnellinen noista elämän pienistä merkeistä. Tietysti mun on ehkä helppo suhtautua vanhenemiseen rauhallisesti, koska molempien vanhempieni suvuissa naiset ovat eläneet yli 80-vuotiaiksi jo useamman sukupolven ajan.
Mua jotenkin surettaa, että nykyään niin monet pelkäävät vanhenemista. Olen nähnyt jumppasaleilla itseään rääkkääviä 30-40-vuotiaita, jotka yrittävät epätoivoisesti tavoitella 20-vuotiaan kroppaa. Miksei voi näyttää ylpeasti 35-vuotiaalta tai 42-vuotiaalta? Miksi pitää turvautua kaiken maailman poppakonsteihin näyttääkseen nuoremmalta? Arvokkaasti vanhenneet naiset ovat musta ihan mielettömän kauniita. Esim. yllä mainittu Meryl Streep on todella upea ilmestys kaikkine juonteineen, ryppyineen ja iän tuomien kilojen kanssa. Toivottavasti itse osaan vanhentua yhtä arvokkaasti, enkä esim. joskus nelikymppisenä alakin yllättäen tavoitella takaisin nuoruuttani älyttömillä kosmeettisilla toimenpiteillä :)
Kun mä tapaan uuden ihmisen, en ensimmäiseksi ajattele hänen ikäänsä. Enemmän mietin, vaikuttaako hän kypsältä, älykkäältä, lapselliselta, tyylikkäältä... No, kai tuokin on jonkinlaista iän ajattelua, mutta tarkoitan sanoa, etten koskaan tee oletuksia ihmisestä pelkän numerollisen iän kautta. Papereissa lukeva ikä kun valehtelee niin usein. Olen tänäänkin tavannut tosi fiksuja ja kypsiä 20-vuotiaita ja toisaalta todella lapsellisesti käyttäytyviä nelikymppisiä, jotka nimenomaan käytöksellään halusivat osoittaa olevansa nuorekkaita. Valitettavasti vaan se tekonuorekkuus nimenomaan kääntyi näitä naisia vastaan, kun kaikki aivan erityisesti tarkkailivat heidän vanhemman olemuksen ja "nuorekkaiden" tekojen ristiriitaa. Joskus vaan on nuorekkaampaa käyttäytyä kuin omanikäiset tai jopa vanhemmat kuin yrittää esittää nuorta ;)
Pakko sanoa, mutta kyllä 30-40- vuotias voi ilman rääkkiä saada "20- vuotiaan" vartalon, jos sattuu tykkäämään liikunnasta ja elämäntavat ovat vakiintuneet sellaisiksi, ettei se ole rääkkäämistä, ettei jatkuvasti "mässää". Itselle liikunta on henkireikä ja harrastan sitä ennen kaikkea henkisen hyvinvoinnin takia.
Ehkä sitten parin vuoden päästä alan ihmisten silmissä näyttää siltä, että etsin kadotettua nuoruutta tällä liikuntaharrastuksella, mutta sittenpä näytän ;p Ehkä ihmisten, joille liikunta on pakko, on vaikea käsittää, että joku vapaaehtoisesti lähtee vaikkapa perjantai-iltana kylmään ja koleaan joulukuun iltaan juoksemaan, mutta minä lähden ja ihan oman nautintoni takia...
Tervehdys Tampereelta!
En tiedä, minkälaisia kommentteja sait postauksen johdosta, mutta mietin tässä vastauksia kysymykseesi. Olen itse juuri täyttänyt 38 ja onnellisempi kuin koskaan. Ainokaisen lapseni olen saanut 11 ja puoli vuotta sitten ja nyt olisin valmis vielä saamaan toisen nykyisen mieheni kanssa. Itsevarmuus on kasvanut vuosien varrella. Toki epävarmuutta esiintyy, mutta se ei heijastu mitenkään nuorempien.. niin , nuoruudesta, vaan omasta itsestä. Kokemuksesta tiedän, että harva nelikymppinen haikailee olevansa jälleen kaksikymppinen, onhan elämä niin paljon mielenkiintoisempaa nyt. Perhe on, työ mielenkiintoista, voi kuitenkin vielä opiskella lisää (itse valmistun seuraavaksi tradenomiksi ja haaveilen jo ihan toisesta ammatista)ja voi vielä vielä kasvattaa perhettäkin, jos Luoja suo.
Sairauden pelkohan se vanhenemisessa pahinta on, ei ne rypyt ja mahdolliset pari ylimääräistä kiloa. Nyt naiset, nuoret ja vähän vanhemmat, naisten välistä solidaarisuutta kehiin. Muistattehan, että helvetissä on paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan :)
Ihanata Joulun (ja lumen) odotusta kaikille!
-Johanna
No ei ole ikä mikään ongelma vaikka 38 vuotta tuli juuri täyteen. En todellakaan haluaisi olla yhtään nuorempi vaan nautin täysillä näiden vuosien tuomasta itsevarmuudesta ja itsetuntemuksesta. Se on sanottava, itsekin ulkomailla asuneena, että ei ole yksinomaan suomalaisten ongelma. Ihan turha tästä(kin) on suomalaisten "syntiä" tehdä.
tuutikki
Ikä on tosiaan vaan numeroita ja meidän pitää olla kiitollisia siitä, että vanhenemme :)
Miulla ei ole mitään kauneus vinkkejä annettavaksi sillä pidät huolta kauneudestasi niin kuin pitääkin :)
Outi
Muistan hyvin kirjoituksesi, musta 28v on vanha toisen lapsen äidiksi, vaikkei tilastollisesti olisikaan. Mut ihan passeli äidiksi tuloikä se silti on. Ellen kuvat on 90% käsiteltyjä ja ties mitä kauneuskäsittelyjä se on ottanut, eikä sillä ettei nitä saisi ottaa/teettää, kukin kukkaron ja kauneuskäsityksensä mukaan. Kuten huomaat, kuulun joukkoon, jota muoti ei vois vähempää kiinnostaa, paljon tärkeämpää, että vaate ei hierrä, purista tai tunnu pahalta päällä. Enkä jaksa meikatakaan kuin kerran kuussa, miksi aina pitäisi näyttää niin kauniilta kuin pystyy, miksei voi vain olla oma itsensä ?
Viimeiseen kysymykseen ; käyn parturissa kauneuteni eteen, en mitään muuta.
Asioilla on kaksi puolta, vaikken itse pysty/halua panostaa kauneuteeni, on kauniita ihmisiä ilo katsella, joten kiitos kauniista kuvista blogissasi. Jos olisin veikannut ikääsi, ehkä se olisi 35v, johtuu asiallisesta tyylistäsi, oisko tätimäinen oikea sana kuvaamaan sitä.
Tätimäinen on aika veikeä sana ihmiseltä jota ei kiinnosta muoti tai itsensä ehostaminen ;)
Hei,
sain ekan lapseni 31 v. ja toisen vuosi sitten olessani 36 v. Raskauden aikana paino nousi 30 kg mutta molemmilla kerroilla on lähtenyt enemmän kiloja kuin mitä tuli. Tällä hetkellä painan 55 kg ja olen 168 pitkä. Kilot ovat lähteneet aivan itsestään (oikeesti), saattaa olla että imettäminen on vaikuttanut asiaan.
Sain tokan lapsen Saksassa, missä ei ole ollenkaan kummallista että lapset saadaan vanhempina. Kotikaupungissani joka 3. ensisynnyttäjä on yli 35 vuotias.
En kokenut ollenkaan olevani liian vanha saadessani esikoistani enkä myöskään tätä kakkosta :-)
Hyviä vointeja!
Tiina
Kukaan ei voi valita ikäänsä.
Omaan elämäänsä jokainen kuitenkin voi vaikuttaa. Mielestäni jokaisen pitäisi pyrkiä elämään tässä hetkessä, nauttimaan ja huomaamaan ne pienet ilot ja onnet siellä omassa arjessa.
Elämään niin, että aina (tai ainakin useimmiten ;))voi todeta elävänsä elämänsä parasta aikaa nuorena, keski-ikäisenä, sinkkuna, äitinä tai eläkeläisenä.
Hehee, repesin kyllä täysin tuolle kommentille, että Johanna olisi tätimäinen :D. On kyllä niin kaukana totuudesta ainakin omasta mielestäni kuin olla ja voi!
Ja eihän muoti / muodikkuus tarkoita automaattisesti sitä, että vaate "hiertäisi, puristaisi tai tuntuisi pahalta päällä". Lähinnä tuollainen kuulostaa tekosyyltä sille, ettei välitä, miltä näyttää. On helppo tuomita tyylikkäät vaatteet epämukaviksi edes kokeilematta niitä ;).
Mitenhän vanha sinä anonyymi olet, jonka mielestä 28v on vanha toisen lapsen äidiksi?
Voi vitsi vastasin kaikille eilen illalla, mut enpä löydä kys. kommenttia mistään....?? >(
Äsh.
Laitan nyt siis tod.näk. aika paljon suppeamman vastauksen..
Susanna: Just tota tarkoitin nuorelta näyttämisen tavoittelussa, et täytyyks palata sinne "napapaitatasolle" vähän kärjistettynä... :) Eiks vois ihan vaan tavotella näyttävänsä hyvälle...?
Ebrufin: Näinhän se on, ne elintavat..
Noora: IHan totta, itsensä voi tuntea vanhaksi aika nuorena, toi seura juurikin tekee aika paljon! :)
Susse: Oi kiitos <3 :D En oo tainut nähdä Ellen kokeiluja ja hyvä niin ;) Joissain kuvissa se kyllä näyttää jo parikymppistä vanhemmlata, mikä on tietty ihanaa.
19v flikka: Hih kiitos :) Täytyy muistaa et tää on vaan blogimaailma, täällä voi ihmiset sanoo ihan mitä vaan kun kerran itseni olen tänne vapaasti laittanut... :S
Mut kiitos paljon :)
Athelas: Tottakai, terveys tulee kaiken edelle. Mut mielenkiintoista tietoa sieltä maailma toiselta puolelta. Ymmärrän oikeestaan oikein hyvin, ettei ihmiset oo valmiita vaihtamaan ilmastoa nuorempaan ulkonäköön ;)
Turre: Kiitos paljon :) joo kai me jonkun mielestä ollaan tylsiä jotka viihtyy rauhallisten harrasteiden parissa, mut tyylinsä kullakin.. Ja hienoa et ootte tehneet valintanne valtavirrasta poiketen :)
Laakson neiti: Toi on tuttua, et iän perusteella ajatellaan, ettei se mitään tiedä ja sit yllätytään et "olitpas fiksu ikaisekses" :D Siis ikäkäsitykseen vaikuttaa tottakai myös persoonallisuus!
Mrs Xms: Kiitti hyvästä kommentista. Huomaan itsekin vuosi vuodelta käyttäväni vähemmän kosmetiikkaa, ostavani ainoastaan ne tietyt joita tarvin eikä kokeiluihin mene rahaa. Toki vieläkin muutama ylim. rasvapurkki kaapista löytyy, ehkä tässä vuosien saatossa häviävät... ;) Samoin!
COCO: Älä, ne on niin ihania!! Itekin voisin nyt kun äitiysloma alkaa eikä töistä tarvi välittää ottaa taas jotain käyttöön... :)
Susu: kiitti paljon kommentista :) Niin minutkin ;) Kiitos ja hyvää joulun odotusta!
Hotmama: Kiitti paljon, kiva kommentti :) :) Treeni tuntuu auttavan vähän kaikkeen :) hyvää joulun odotusta sinnekin!
Rhino: hih me perheenäidit joudutaan välillä puolustautumaan et ihan kauniita ha mielenkiintoisia mekin ollaan ;) Tulee aina olemaan vähän vastakkaisnasettelua lapsettomien ja lapsellisten välillä :)
Elean: Niinhän se on et ihmiset on kovin erilaisia iästä huolimatta. Ei kaikki oo samassa tilanteessa esim. kaksvitosina :) Onnea teille :)
Lilja: Tota juuri pohdinkin ja tarkoitin pohdinnallani suomalaisten ikäkäsitteestä.. vaikkapa nyt Espanjassa keski-ikäiset naiset näyttävät aika erilaista tyylimallia nuorille naisille, jolloin ikääntyminen ehkä pelottaa vähän eri tavalla. On suuremmat paineet näyttää hyvältä. Suomessa kun ehkä pelätään et sit on lakattava näyttämästä hyvältä, you know? :)
Kiitos hyvästä kommentista, sain juuri sitä tietoa mitä hainkin :)
Anonyymi: Kiitos samoin! Joo en tiedä kuinka paljon tästä löytyy mielipiteitä, on niin paljon kyseenalaistamista. En tiedä aiheesta kovinkaan paljoa :) Mut kauneus tulee ehdottomasti sisäisistä asioista!
Anonyymi: Kiitos hyvästä ja fiksusta kommentista :) Kuulostaa ehdottoman hyviltä sun elintavat ja asenne näin lyhyesti sanottuna. Samoin :)
Ioanna: Kiitti paljon :) Juuri tätä mietin itsekin, miten se tyylikkyys on suomalaisille vanhentuessaan niin vaivaannuttavaa ja pinnallista, kun taas monissa muissa maissa ihan yhtä tärkeää. Kärjistettynä ja yleistettynä ;)
Sofia: Kiitos, niinhän se kauneus on vain katsojan silmässä ja media on vaikuttanut ihan kauheasti meidän kaikkien kauneusnäkemykseen. Ihanaa et sulla on tollanen suhde äitiisi, varmaan hyvä roolimalli :)
Anonyymi: Kiitos samoin! Suomessa oon ihan varmaan syvällä sellainen vaatimattomuus ettei "kehdata" vähän vanhempana poiketa siitä aikuisen naisen univormusta ja harmaasta meikittomyydestä -enkä sano etteikö suomalainenkin vaatimaton nainen olisi kaunis, mutta kyllä se nuorten naisten asenteisiin vaikuttaa.
Anonyymi: Tää oli äärimmäisen fiksu huomio: luulen myös, et sisällöltään rikas elämä pitää ulkonäkökriisit poissa. Ulkonäköön kannattaa säilyttää vähän kaukainen ja järkevä suhde ettei mee liian tärkeäksi..! :)
Ehkä tuo ikäkysymys on sinulle kuitenkin jonkinlainen issue kun tämän postauksenkin kirjoitit?
Anyways, nyky-yhteiskunta lataa kovat odotukset äideille/naisille. Pitää olla nuori, timmi, hyväihoinen, selluliititon, terveellisesti syövä, urheilullinen, kaunis, tukka hyvin, koti sisustuslehden sivuilta, fiksu, ura kunnossa, parisuhde kukoistamassa, lapset kilttejä ja hyvinkasvatettuja jne. JOS kaikki indikaatiot ei täyty, olet luuseri, laiska, kateellinen niillä joilla kaikki on kunnossa jnejne.
Ei siis ihme, että monella pakkaa olemaan mielialaongelmia. En sano, että se johtuisi juuri tästä, mutta on osatekijänä.
Itse olen tavallinen suurperheen äiti, jolle muutama kilo on jäänyt lapsista, mutta joista en juuri kanna huolta. Ikä ei ole iso juttu. Tai vanheneminen. Arvostan enemmän kaikkea muuta kuin ulkoisia asioita :)
t.RL
Mrs Xmas: Hih :) Kiva et iän välillä kuulee/näkee ettei kaikki luule minua keski-ikäiseks ;)
Anonyymi (Susanna): Joo nää äitiysasiat on herkkiä ja aina tulee olemaan vastakkainasettelua lapsettomien ja lapsellisten kanssa... Mut kiitti :)
Ballohedi: Kiitti! Ihanaa et joku sanoo noinkin päin :D Kiva kommentti, ikä on kiinnostava aihe..
Maria: Joo muistan miten opiskeluaikoina kolmekymppiset tuntui tosi tylsiltä ja vanhoilta hehe ;) Nyt alkaa ikäkäsitys olemaan aikas erilainen..
Lux: Hyvä kommentti, monet naiset tosiaan vain kaunistuvat ja kaunistuvat vuosien myötä! Samoin :)
Bisquits: Joo.. :( Meillä perheenäideillä on kai aina vähän tarpeena puolustella et mekin ollaan vielä ihan hehkeitä naisia ;) Mut toi sun ellos-juttu sai hymyilemään, vaikka lapsiasiat ovat vielä ikääkin paljon herkempiä, niistä puhuttaessa kannattaisi olla varovainen. Terv. eräs joka myöskin saa heti iho-oireita stressistä/univeloista.
Haidi: Oi kiitti <3 Ihanaa kuulla. Elämä muuttuu koko ajan, mut usko pois, et vähintään yhtä mukavasti kuin tähänkin asti :D
Nenna: Ei se oo lainkaan kamalaa :) siksi pohdinkin miksi ikääntyminen koetaan niin negatiivisena asiana. Kiitos kommentista :)
Välitilassa: Stressi on aika kamalaa, mulla onneksi sitä on vähän, mut huonoja öitä tod. näk. tulossa enemmänkin ;) Niillä on vähän sama vaikutus ;)
Anonyymi: Samaa mieltä, miksi sitten yli kolmikymppisten "meikkaamista" ym. katsotaan pahalla, eiks se tyylikkyys kuuluisi just etenkin vanhemmille ikävuosille..?
Anonyymi: Oih kiitos sulle! :) Tällaiset kommentit aintaa todellakin energiaa :DD
Anonyymi: Ymmärrän ;) Ja itsekin kyllä leikkipuistoon laitan yleensä goretexiä jollei muualle olla menossa. Pääasia tietty et on mukava olla eikä palele jne. Mut tässäkin rajansa kaikella -sitäpaitsi leikkipuistovetimissäkin voi näyttää hyvälle!! Mun tyylikkyyteen ei tod. kuulu olennaisena osana mikään jakkupuku.
Skirty: Ihanaa kuulla :) Tähän luotan itsekin :) Myös iltatähti kuulostaa ihanalta <3
Sanna: Niinpä :) Tahdittomaksi katsoisin ehkä anonyymien tosi reippaat ylilyönnit (siis nää 10 vuotta näkemättä minua) SILLÄ perinteisesti naista vanhemmaksi kutsuminen herättää negatiivisia mielikuvia ja pakostakin ajattelen, että kommentin jättäjä haluaa kommentoida ulkonäköäni negatiiviseen suuntaan. Toki jos joku sanois negatiiviseen tyyliin toiseen suuntaan vaikka et näytän ihan teiniltä, pitäisin sitäkin vähän tahdittomana. Lihavuusjuttu on tosiaan vähän sama. EI vaan oo pakko kommentoida toisen ulkonäköa mitenkään, jos sen voi olettaa kuulostavan negatiiviselta tai pahoittavan toisen mieltä. Mun mielestä.
Ja toi lapsiasia on tosi ikävää, moni äiti luulee jotenkin jotenkin muuttuneensa ihan pyhimykseksi lastensa myötä, mut varmaan samalla myös pelkää lapsettomien tuomioita ja siksi pönkittää itsetuntoaan tollasilla ajattelemattomilla kommenteilla :) Onneks meitä on realistisiakin äitejä :D
Ja kiitos :) :)
Anonyymi: Hih joo Elle ei oo ihan tavallinen nainen :D Ehkä vähä liian pitkä...? Mut ihana tyyli sillä on.
Pieni P: Älä suotta tunne itseäsi pinnalliseksi, pukeudu niin kuin sulla on hyvä olla... :) Kaikki ihailee kuitenkin huoliteltuja ihmisiä vaikka joskus helpoimmalta tuntuis mennä mahdollisimman harmaana... Harmi vaan.
Anna: Kiitti aivan ihanasta kommentista! Hyvä huomio; meikkiä ja pynttäystä ei tosiaan tarvi paljoa jotta näyttäis hyvältä. päinvastoin. Mut huoliteltu kannattaa olla ja sisältäpäin säkenöivä niin näyttää aina hyvältä!
Parisienne: Kiitti kommentista, ihanaa kuulla!! Yleistykset on niin helppoja ja tässäkin postauksessa sekä kommenttiboksissa paljon viljeltyjä, mut kuten sanoit, on paljon persoonallisuudesta kiinni miten elämäänsä elää. Sulla kuulostaa olevan tosi terveelliset ja pitkälle vievät elintavat, onniittelut siitä :D
Suvi m: Ei todellakaan Suomessa olla ulkonäkökeskeisiä, harmittaa vaan joskus juuri se kyräily mitä syntyy, jos joku toinen on paremman näköinen ;) Kaikkien pitäis olla samassa tuulipuvussa ja saman kokoisia niin ei syntyis kateutta. No ei vais, vähän tylysti sanottu :) Minua on aina piedtty ikäistäni vanhempana, ei montaa kertaa oo henkkareita kysytty sen jälkeen kun olen 18 täyttänyt... niin se vaan on :)
Linnea: Oi oot aina yhtä ihana! <3 Odotan innolla et kirjotat tästä aiheesta, osaat sanoa asiat niin tyylillä ja kuitenkin suoraan. Meidän pitäis tosiaan istua johonkin pöydän ääreen ja päästä keskustelemaan, sun kanssa tulis varmaan niin mielenkiintoista juttua aikaan. Kiitos ihanista kommenteista, luin pariinkin kertaan ;)
Sitäpaitsi ymmärrän sun jutuista jo puolestakin sanasta mitä tarkoitat, eli ei mitään syytä joutua selittelemään ja puolustautumaan :D
Suklaasydän: Kuten moni muukin :) Mut kiitos kauniista muotoilusta, noin voi juurikin jättää asiallista palautetta :)
Lotu: Joo niinhän sitä ihmistä ensin ajattelee kaikkien muiden ominaisuuksien perusteella, ei sen iän. Itseensä ja ikäänsä tyytyväinen ihminen on aina kaunis :)
JA toi sun kommentin loppuosa oli hyvä; tosiaan ylilyövä nuorekkuutta tavoitteleva käytös voi usein viedä tyylikkyydeltä pohjan, hillitysti omana itsenään käyttäytyvä nainen on viehättävämpi.
Anonyymi:Samoilla linjoilla :) Liikunta tulee tod.näk. aina olemaan munkin henkireikäni, energiantuojani ja ilonaiheeni. Ei mikään nuoruudentavoittelemisen väline, vaan HYVÄNOLON! Tismalleen.
Johanna: Ihanaa kuulla, uskon myös, et elämä senkun paranee :) Ja kannatan tota solidaarisuutta, toisen mielen kohentaminen ei oo itseltä mitenkään pois, negatiivisuudella vaikuttaa sen sijaan huomaamattaan myös omaan elämäänsä!
Samoin sulle!
Tuutikki: Hienoa kuulla! Nää on niin yleistyksiä, lähinnä pohdin tota suomalaisten ikäkäsitystä, Toki Suomessa on ihan valtavasti kaikenikäisiä kauniita naisia!!
Outi: oi kiitos toi oli tosi kivasti sanottu <3
Anonyymi: Tottakai tärkeintä on olla oma itsensä :) Mulle ehkä meikkaus kuuluu juuri siihen, mut en todellakaan pynttää itseäni joka päivä täyteen loistoon :D Mullekin mukavuus on vaatteissa tärkeää ja tulee jopa ennen kaikkea. Mukavuushan se on sitä luksusta! :)
Tätimäinen, no jaah... Mulla on sit vaan erilainen käsitys tätimäisyydestä..
Tää ikäkysymys on kyllä aina yhtä puhutteleva:) Täällä on otettu kantaa niin moneen asiaan, ettei jaksa kaikkea alkaa vatvomaan. Mutta pakko sanoa, että munkin mielestä 28v. on "vanha" toisen lapsen saaja. Mutta se johtuukin ainoastaan siitä, että mä olen aina halunnut lapset nuorina. Enkä tällä tarkota, että on mitään väärää saada lapset vanhempina, sehän on täysin elämäntilanteesta riippuvaista. Mutta molemmissa on puolensa. Nuorempana palautuu paljon helpommin, en vois koskaan kuvitellakaan saavani vapaasta tahdosta lasta yli 40-vuotiaana. Mutta toki monilla on tarve "elää" ja toteuttaa itseään mahd. pitkään ja usein lapsia ei tähän voi yhdistää, tää ainakin tuntuu olevan vallitseva käsitys. Mulle vaan ei bilettäminen ja reissailu ole ollut kovin tärkeää, paljon mieluummin koen kivat hetket perheen kanssa. Mutta mielipideasioista ei voi kiistellä, ja voin puhua vaan omasta puolestani kun suosittelen hankkimaan lapset nuorena, mikäli se siis on mahdollista.
21v. ensisynnyttäjä
Tasan ei käy onnenlahjat, voisi olla osuva ilmaus tähän yhteyteen... Olenkohan ainoa blogimaailmassa, jolla ON ikäkriisi ja ryppyjä ja jolta eivät raskaudenaikaiset kilot ole karisseet tuosta noin vaan - siihen on vaadittu hurjasti tahdonvoimaa ja kieltäymyksiä, jumppaa ja raejuustoa. Minulle ei siis tulisi mieleenkään kuvata itseäni blogiini - sitä blogia en nimittäin kestäisi ITSE nähdä :D Niin blogimaailma kuin maailma yleisestikin on julma paikka, enkä ehdointahdoin halua asettaa itseäni arvosteltavaksi. Siinä siis hatunnosto Johanna sinulle! Vaatii paljon itsevarmuutta antaa toisille avoin mahdollisuus arvostella - toisaalta sitä saa mitä tilaa, eli silloin täytyy olla valmis myös vastaanottamaan erilaisia kommentteja. Täysin eri asia sitten onkin, millä tyylillä kommentit esitetään!
Mitä tulee ikään ja kauneuteen, lienee kaikki katsojan silmissä. Näkevätkö toiset Johannan ikäistään vanhempana koska käyttää Mulberryn huivia? Vai onko se kenties juurikin trendikästä myös nuorten keskuudessa? Entä näyttääkö keski-ikäinen ikäistään nuoremmalta käyttäessään Onlyn pillifarkkuja? Mene ja tiedä. Monet ovat minullekin viime aikoina ikäkriisissä rypiessäni kommentoineet, että ikä on vain asenne. Niin varmaan onkin - ja luojalle kiitos, sitä onneksi TUNTEE olonsa suht nuoreksi, oli lukema mikä hyvänsä. Mutta eri asia lieneekin miltä näyttää - ja siitä mulla enemmänkin kriisiä pukkaa... Jostain luin taannoin, että nainen alkaa selkeästi vanheta täytettyään 35 vuotta - ja tismalleen siltä itsestäni tuntuu. Yhtäkkiä olen huomannut omistavani silmäryppyjä, silmäpusseista puhumattakaan, ja muutenkin tuntuu että ihan sama miten ihoaan huoltaa, veltostuu se auttamatta... Niin ikään on entistä kovemman työn takana pitää kroppansa kuosissa, edes jonkinlaisessa. Mutta kaikki on toki yksilöllistä - toisille on suotu ikääntymisen suhteen paremmat geenit kuin toisille. Siksi ei voikaan mielestäni yleistää, että hyvät elämäntavat, nukkuminen ja kuntoilu pitäisivät nuorekkaana. Toki henkisesti näin onkin, mutta ei kaikkien kohdalla ulkoisesti. Sillä vaikka kuinka hitosti jumppaan ja juoksen, hoidan ihoani ja elän (liiallista valvomista ja auringonottoa lukuunottamatta) terveellistä elämää - silti kiloja kertyy ja ryppyjä tulee. Kysymys lieneekin siitä miten asian osaa hyväksyä.. Mulla hyväksyminen on vielä vaiheessa :) Vaikka järki sanookin, etten voi esim. jumppatunneilla mitenkään verrata itseäni nuoriin sorjavartisiin teinityttöihin, huomaan silti kadehtivani juuri näiden tyttösten kroppaa ja sileää ihoa - ja hipsiväni itse ihan suosista takariviin... Itse olen aina ollut suht vankkarakenteinen ja minulle tulee lisäkilo jo pelkästä herkkujen ajattelemisestakin, siksi syyllistyn liian usein myös katkeruuteen ja kateuteen. Enkä todellakaan ole raskauden jälkeen palautunut entisiin mittoihini tuosta vaan - siihen on tarvittu sitkeyttä ja määrätietoisuutta. Tätä korostan siksi, että kommentteja lukiessani tuntui, kuin kellään muulla ei olisi vastaavanlaisia ongelmia. Samoin on todettava, että minulle ei ole varmaankaan ikinä sanottu, että näyttäisin ikäistäni nuoremmalta - ei tosin että näyttäisin vanhemmaltakaan :) Näytänkö siis juuri ikäiseltäni, ilmeisesti. Tosin miltäköhän 37-vuotiaan sitten pitäisi näyttää :)
Jatkuu kohta......
... jatkuu :)
Mitä tulee äitiyteen ja ikäkysymykseen, moni täällä jo onkin onneksi! maininnut ettei lastensaaminen aina ole itsestäänselvyys! Meillä siihen(kin) vaadittiin paljon sitkeyttä ja pettymyksiä, ja monta vuotta. Siksi yritänkin aina muistuttaa itseäni, että on olemassa hyvä syy raskausarpiini, löysään vatsanahkaan ja silmäpusseihin - onhan mulla ihanat kaksostytöt! Silti haluaisin mielelläni näyttää nuorekkaalta (ei siis välttämättä nuorelta) ja hyvinvoivalta - sitä tavoittelen. Kyse on siis ennenkaikkea olotilasta, ei iästä. Ja onneksi ikä tuo mukanaan ryppyjen lisäksi myös elämänkokemusta ja viisautta, ainakin niin sopii toivoa tässä iässä ;) Mitä tulee ikään ja kriiseihin, vielä ulkonäköäkin enemmän kriisiä tuntuu ainakin minulla pukkaavan siitä, mitä olen kenties jättänyt elämässäni tekemättä, olenko tehnyt vääriä valintoja, kannattaako tässä iässä enää tehdä mitään radikaaleja elämänmuutoksia jne...
No se siitä, niitä kauneusvinkkejä kaipailee täällä eräs 37-vuotias silmäryppyineen ja kuntoiluintoineen! Kiitos Johannalle loistavista tyylivinkeistä ja muutenkin elämänmyönteisestä blogista - jota lukiessa mulle tosin tulee usein olo, että ollapa vielä nuori ja nätti, huoh :))
Kauneusvinkki: heitä silmänympärysvoiteella vesilintua ja rakasta itseäsi :)) Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mun mielestä Johannan kauneus ei ole siinä että hän on nuori ja nätti vaan siinä miten hän suhtautuu elämään, näistä bloggauksista sen näkee ja kuulee. Kysymys on minusta siis ennenkaikkea asenteesta. Toki ymmärrän että on helpompi olla positiivinen ja ihana jos BMI on lähempänä 20 kuin 30. Sellaista se on, naisen elämä. :)
Hih, minäkin olen mielelläni tätimäinen, jos se tarkoittaa Johannan tyyliä. ;)
Täällä on mielenkiintoisia näkemyksiä ja väkisinkin tällaiseen keskusteluun tulee vastakkainasetteluja 20- vs. 30- vs. 40-vuotiaat ja äidit vs. sinkut vs. jotain siltä väliltä. Eiköhän olisi aika ajatella ihmisiä yksilöinä, eikä ikänsä tai asemansa puolesta johonkin lohkoon sijoittuvana. Kohtaloita on niin monenlaisia ja kaikenlainen määrittely "nuori äiti", "bilettävä sinkku" jne. on aika vaarallista maaperää. Koskaan kun ei voi tietää ihmisen taustoista ja syvemmistä tunteista ja toiveista ellei kyseessä ole todella läheinen ihminen.
Sinkkukin voi olla kasvatuksellisesti fiksu ja hyvä ystävä sekä vanhemmille että lapselle: perhetuttuihimme kuului lapsettomuudesta kärsivä nainen ja hän oli aivan ihana. Aivan odotin pariskunnan vierailuja vanhempieni luo, kun tuo nainen otti ihan eri tavalla huomioon meidät lapsetkin kuin esim. vanhempien perheelliset ystävät.
Minusta et ole nuori, etkä vanha toisen lapsen äidiksi, vaan juuri sopivan ikäinen! :) Ajatus tulee tietty vain omista lähtökohdistani, koska olisin itse toivonut lapsia suunnilleen samanikäisenä. Nyt minusta tulee omien "oppieni" mukaan vanha äiti, jos yleensä pääsen äidiksi ollenkaan... Mutta äiti kuin äiti - ihana asia ikään katsomatta. :)
Mitä tulee tuohon jossain kommentissa sivuttuun iän ja hoikkuuden arvosteluun/arvailuun, niin itse koen epämiellyttävänä sen molempiin suuntiin. Ei ole mukavaa kolmekymppisenä uraansa tekevänä naisena tulla kohdelluksi nuorena tytönheitukkana työtilanteissa vain sen takia, että sattuu näyttämään joidenkin standardien mukaan ikäänsä nuoremmalta. Samoin urheilevana ja itsestään huolta pitävänä on ärsyttävää ja rasittavaa kuunnella "syöt kai vain tomaatin päivässä" -arvioita painostaan. Mutta vain ärsyttävää onneksi; vielä tällaiset arviot eivät ole sisintäni loukannut, mutta toisia samankaltaiset kommentit suuntaan tai toiseen saattavat loukata syvästi. Siksi kannattaisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin päästelee suustansa arvioita toisen iästä, ulkonäöstä, äitiydestä jne.
Vinkkejä kauneuden eteen: positiivisuus ja eteenpäin katsova asenne. Tiedän tämän siksi, että olen itse enemmän pessimisti ja realisti ja välillä liikaakin pahimpaan varautuva - ja se näkyy naamasta. ;D
Pakko nyt vielä kommentoida tuota ensisynnyttäjien ikää, jos 28v on "vanha". Joo, kannattaahan lapset tehdä fysiikan kannalta nuorena, mutta eipä se niin vain käy.
Itselläni ei parikymppisenä ollut tuttavapiirissä vielä ketään, joka olisi tuon ikäisenä ollut niin sitoutunut johonkin mieheen, että olisi hänen kanssaan lapsia uskaltanut tai halunnut tehdä. Ja useimmitenhan ne lapset tulevat kuvioihin vasta sitten, kun parisuhde on tarpeeksi vakaalla pohjalla. Avioliittoahan se ei välttämättä tarkoita, mutta kyllä varmasti useimmat haluavat edes olla varmoja siitä, että juuri sen hetkisen kumppanin kanssa haluaa koko elämänsä jakaa ja lapsesta vastuun ottaa.
Ja todettakoon nyt vielä, että kaveripiirissäni ei oltu "hulluja bilettäjiä", vaan yksinkertaisesti kukaan ei ollut vielä seurustellut niin kauaa puoliskonsa kanssa, että olisi ollut järkevää lapsia miettiä.
Minun mielestäni siis parikymppinen on hurjan nuori (ensi)synnyttäjä. En itse tiedä KETÄÄN, kuka olisi tuon ikäisenä ollut jo sellaisessa parisuhteessa, että siihen olisivat lapset luontevasti kuuluneet. Kaikki kun eivät tapaa elämänsä rakkautta 15-vuotiaana. Minun elämänkokemuksellani noin nuori synnyttäjä onkin kummallinen poikkeus, eikä 28v suinkaan vanha.
-yksi ylempi anonyymi
Anonyymi: minuakin kävi hymyilyttämään tuo tätimäinen :)
Tiina: Tärkeintä on hankkia niitä lapsia silloin kun se oikealta tuntuu, ei iän tai muiden mukaan. Vieläpä tärkeämpää on tosiaan muistaa, ettei kaikille niita vaan "hankita", tulevat jos onni käy :) Me ollaan sit aika saman kokoisia :) ei nyt mut niinku normaalikoossa minä :D
Anonyymi: Näin on, elämä on parasta, jos siitä osaa nauttia hetkessä :)
Anonyymi: Oon niin samaa mieltä, mukavuus on vaatteissa ihan supertärkeää, kuten sanoinkin, luksusta. Ei kannata ostaakaan mitää, mikä ei oo mukava päällä.
RL: En oo oikeeastaan koskaan kauheasti miettinyt ikäasioita. Ei sillä mulle niin suurta merkitystä ole. Enkä mieti vieläkään, mutta se taannoinen postaukseni havahdutti minua siitä, miten paljon naiset yleensä ajattelee ja arvioi ikää. Odotan ihan rauhassa ajan kulua :)
Todettakoon vielä, ettei munkaan elämäni niin ulkonaon ympärillä pyöri kuin mitä blogin joistain postauksista voisi kuvitella ;) Ei tässä mun arjessa ehdi siihen niin kauheasti paneutumaan, siksi on hyvä olla ulkonäön perusasiat kunnossa! :)
nelei: Ymmärrän. Sitäpaitsi toisille sopii tulla äidiksi nuorena, toiselle vanhana. Jokaisen oma asia :)
Marja: :D :D Ihan paras ja niin rehellinen kommentti! Sun kuvan perusteella ainakin oot valtavan kaunis ja kuten täällä monet on todennut, ne pienet rypyt vaan kaunistuttaa ;) Lisäkiloista voin sanoa sen verran, koska itseänikin ne ahdistaisivat, että mun mielestä kuitenkin toiset naiset pyöreinäkin ovat aivan ihanan kauniita. Mullekin varmaan vaan sopis pieni pyöreys, mutta se saa olon epämukavaksi. Jos siis et tunne itseäsi hassuksi parissa lisäkilossa, muista käyttää ne iloksesi ja korosta naisellisia muotoja, sekin on superkaunista!! :) Mut ennenkaikkea älä höpsi, oot varmasti upean näköinen ja kiitos vielä ihanasta kommentista :D
Anonyymi: Kiitos, osuit asian ytimeen ja juuri tota kai toivonkin teille lukijoille välittyvän. EN niinkään välitä laittaa supertarkkoja kuvia itsestäni, vaan lähinnä niitä asujen tunnelmia. Ja juurikin asenetta ja oloa.. Kiitos!
Sophia: Ihan totta, toivottavasti me muistetaan tän myötä taas olla vähän hienotunteisimpia näissä herkissä asioissa. Ei oo kivaa tuottaa pahaa mieltä kanssasisarille. Hyva myös toi sun kertomus lapsettomasta naisesta. Monilla on hyvät tavat ja elämäntavat, vaikkei lapsia oliskaan -ihanks totta :D :D Tärkeää muistaa, että ollaan kuitenkin yksilöitä kaikki :)
Joo ja toi, miten liikunnallisuus liitetään heti vain pinnalliseen hoikkuuden ja ulkonäön tavoitteluun... voi huokaus. Harrastushan se on siinä missä muutkin.
Anonyymi: Niinpä, tuntuu et nykyään muutenkin elämä on usein mallillaan vähän vanhempana ja harva on valmis vanhemmaksi niin nuorena kuin ennen. Miehen valintakin on tärkea pointti; itse seurustelin yli viisi vuotta ennen Asgeiria, mutta lapset ei tullut mieleenkään. Vain pari vuotta ton eron jälkeen ja suhtkoht tuoreessa suhteessa olin ihan valmis äiti... Monimutkaisia asioita nämä.
Oletko ajatellut, kuinka suuri paine tulee vaikkapa miesten miellyttämisestä?
Monen alitajunnassa oman kumppanin mielipide voi merkata enemmän kuin kaverin, mutta eniten pitäisi arvostaa omaa käsitystä kehostaan ja olostaan. Jos tuntuu pahalta, siihen voi tottua, mutta ennemmin kannattais varmaan muuttaa joitain elintapoja kuin tyytyä pahaan oloon ja mieleen.
Miehet ovat epävarmoja siinä missä naisetkin, silti he harvemmin käyvät toistensa kimppuun(ainakaan verbaalisesti). Vastakkainasettelua yhtä kaikki. Ei liikunnalla ja terveydellä saa onnea automaattisesti, toisaalta elämä on syklistä ja joskus tulee huolehdittua itsestä(meikkaamalla, liikkumalla, shoppailemalla - mitä kukakin sillä tarkoittaa)enemmän kuin toisena vuonna. Turha potea huonoa omaatuntoa siitä, että toinen ehtii tuota ja toinen tuota: tiedämme, ettemme ehdi tai voi saada kaikkea haluamaamme. Priorisoinnista siinä on kyse.
Olen 24-vuotias, näytän kenties nuoremmalta, mutta en tavoittele sitä ainakaan nyt. Haluan vaalia kroppaani, ainoaani, jatkossa paremmin kuin olen tähän asti. En ihmettele sitä, että moni näyttää lasten jälkeen kukoistavammalta kuin ennen. Ainahan iloiset tapahtumat kohottavat meitä! En kuvittele, että oman tyylin löytäminen tarkoittaa siihen jämähtämistä. Nuorilla ja vanhoilla maun on lupa muuttua. Mitä siitä jos joku paheksuu, emmehän me välitä muiden mielipiteistä?!
Hoikkuus, sileä iho ja paksut hiukset nuorentavat, hymy, jäntevyys etc. Mutta laihuus, tiukka ilme ja ylettömän tärkeä olemus vanhentavat. Varoitus tiukkapipoille! ;)
Heippa! Täällä yksi ikääntyvä 44-vuotias! ;-)
Kaiken lisäksi tulin äidiksi vasta melkein 36-vuotiaana ja kuopukseni syntyi vuotta myöhemmin. Enkä koskaan ole kokenut itseäni mitenkään vanhaksi äidiksi. Samanlaisia pallopäitä ne muut vanhemmat näyttivät olevan koulun vanhempainillassa. :-D
Eikö olekin kumma, että kun vähän vanhemman naisen ulkonäköä kehutaan, niin pitää aina mainita, että eipä uskoisi sen-ja-sen ikäiseksi?
Miksi kauniin naisen pitäisi muka jotenkin näyttää ikäistään nuoremmalta? Eikö voi olla ihan rehellisesti oman ikäisensä näköinen ja silti ihan kaunis?
Ja mitä kehumista siinä on, jos luullaan nuoremmaksi? Esim. minä olen aivan toivoton arvioimaan ihmisten ikiä, arvioin usein kevyesti 15 vuotta pieleen. *hih*
mun mielestäni ei ole mikään kehu jos alle 25v luullaan nuoremmaksi...sehän tarkoittaa että näytät/käyttäydyt kuin kypsymätön kakara.
miestä ei tarvitse sen enempiä yrittää paineella miellyttää ulkonäöllisesti jos suhde on normaali. Tietysti jos suhteessa on joku pielessä ja tuntuu ettei sitä huomiota saa niin pitää yrittää...
Jonkun verran miesten juttuja olen kuunnellut ja se on käynyt selväksi että kauniilla mutta tyhjäpäisellä naisella ei oo mitään virkaa pitkässä juoksussa...jokainen nainen alkaa miehensä silmissä näyttää arkipäiväiseltä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen (vaikka kuinka vakuuttaisi että kyllä sä olet upea) siinä ei auta uus alusvaatesetti mutta jo soot älykäs, sympaattinen ja rehellinen tunteissasi niin mies on varmassa tallessa, siellä sun kainalossa:)
ja parhaathan aina menee ensin päältä ja ne muut sitten yrittää saada sen minkä pystyy:))))
Pyrkivät varmaan kateudessaan loukkaamaan sinua...et missään nimessä näytä 38-48-vuotiaalta, kuten itsekin tiedät. Olet saanut elämässäsi paljon aikaan ja nautit elämästä, olet kaunis ja sirpsakka nuori nainen. Joskus olen kuullut, että ruskeat meikkisävyt saattavat "vanhentaa", mielestäni eivät kylläkään sinua.
Anonyymi: Oon joskus miettinyt, miten kamalaa olis suhteessa miehen kanssa, joka arvostelis ulkonäköa. Kommentoisi lihavuutta tms. Uskon, että joillekin naisille tästä voi tulla ihan kauheat paineet ja itsetunto romuttua ihan täysin :( Näilläkin miehillä taustalla varmaan joku epävarmuus.
Anne: Niinpä.... En sanoisi etteiko parikymppiset ois tosi kauniita, mut jotkut on vielä kauniimpia nelikymppisinä. Silti kohteliaisuutena pidetään nuoremmalta näyttämistä. Hmm. Nää on jotain vanhoja jäänteitä, nykynaisilla on niin monet konstit käytössä ;)
Hih onko hassua kutsua itseään ikääntyväksi tossa iässä? EN mitenkään tarkoita et minkään rajan ylittänyt nainen ois erityisesti vanhentuva, vaan että jokainen vuosi kartuttaa ikää jokaisella... :)
Anonyymi: joo ei munkaan mielestä normaalisuhteessa tarvi niin kauheasti miettiä ulkonäköasioita, mut silti on kivaa, huomaavaista ja parisuhdetta piristävää välillä laittautua vaikka alusasuillakin (nimim. hirmu huono tässä itse) ;)
niin se pätee miehiinkin,et ei mitään söpöliiniä jaksais katella, jos sillä ei päässä mitään liikkuis. Ihan maksimissaan yhdet treffit kärsis, kyl sen pian pian huomaa :)
Anonyymi: Kiitos <3 Näitä on niin ihanaa kuulla tätimäisyyksien ja muiden väliin ;) Kiitti paljon, vaatii muuten aika paljon enemmän itseluottamusta ja hyvää oloa kommentoijaltakin kehua kuin jättää jotain negatiivista, se on vissi! :)
Heippa naiset,
kiitos Johannalle mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Mä olen keväällä 30-vuotta täyttävä kahden lapsen ja tammikuussa syntyvän kolmannen äiti. JOnkunlaisen ikäkriisin koin pari vuotta sitten ja sen jälkeen en ole ikää miettinyt lainkaan. Huomasin vaan et siinä omassa ikäriisissäni kiinnitin huomiota naisten ja miestenkin ryppyihin ja ulkonäköön, mutta kun itse pääsin asian kanssa sinuiksi alkoi muissakin ihmisissä näkymään ihan muut asiat. LÄhinnä kiinnostaa mitä ihminen ajattelee elämästä, politiikasta, perheestä, ym. ja minkälainen elämäntarina ihmisellä on. Mietin et voisko tässä korostuneessa nuoruuden/ulkonäön palvonassa olla kyse myös jostain piilossa olevista peloista: entä jos en kelpaakaan, entä jos minua ei huomatakaan, rakastetakaan? Itselläni lapset on ainakin tehnyt sen että minusta tuntuu että minua rakastetaan just sellaisena kun olen ja rypyistä ja kiloista huolimatta (lapset rakastaa ja mieskin ainakin toistaiseksi). Välillä on ihana juhlia, valvoa, ja syödä epäterveellisesti, ja itse en ainakaan niistä iloista luopuisi ulkonäön takia. Ja mun ehdoton idoli ja yksi kauneimmista tuntemistani naisista on oma 80-kymppinen "sportti"mummi.
Hmm.. mikäköhän mun jutun pointti oli siis.. no ehkä se et keskitytään enemmän esim. ystäviin, lapsiin, harrastuksiin, juhliin, äitiyteen, omaan ammatilliseen kehittymiseen kuin ulkonäköasioihin. Me kaikki ollaan varmasti kauniita ja viehättäviä ja sellaisina pysytään myös vuosien saatossa.
Satu
Tarkennan nyt vielä kommenttiani, kun joku siihen tuntui vastaavan. Oma tilanteeni oli aivan utopistinen. En odotttanut, saatika toivonut tapaavani elämänkumppaniani niin nuorena kuin tapasin (17v). En ollut koskaan suunnitellut tai halunnut mennä niin nuorena naimisiin, mutta koska tiesin löytäneeni oikean ihmisen, tuntui mielestäni turhalta odottaa ja "varmistua" siitä ettei nyt vaan erota. Tolla tyylillä voikin sitten sinnitellä vaikka koko loppuelämänsä. Mun ei ole koskaan ollut vaikea sitoutua, ja kuten sanoin, nuoresta iästäni huolimatta tiesin satavarmasti kohdanneeni elämäni miehen. Nyt ollaan pari vuotta oltu yltiöonnellisesti naimisissa ja lasten saanti tuntuu pelkästään normaalilta. Molemmat valmistutaan vuoden sisään, joten senkin puolesta lapsia saa tulla - mulla ei mitään hinkua työelämään, toisin kuin miehellä ja sehän sopii. Mutta, suurin osa naisista tuskin olisikaan valmiita äidiksi 21-vuotiaana. Kuten sanottu, ihan yksilöllisiä asioita nämä. Ja vaikka olenkin sitten "kummallinen poikkeus" niin kuin joku kauniisti ilmaisikin, voin ainakin sanoa olevani maailman onnellisin nainen.
Heips.Heti alkuun ,että minä olen 53-vuotias.Tykkään lukea sun juttuja.Kaikki kunnia sulle. Sinä olet sivistynyt nainen.Tyylikäs.Todella.Minäkin voin ottaa sulta vinkkejä. viimeksi Biancon saapikkaat.Ihana lukea sun juttuja.Minun tyttäreni on sinun ikäinen. Olette aivan ihania kumpikin. Terv.Ikinuori mamma.
Kauneus on korvien välissä :)
Mun mielestä naiset vatvoo ulkonäköasioita aivan liikaa ja nainen on toiselle naiselle susi usein ulkonäkövouhotuksissaan. Naisethan ne usein on niitä toisten naisten kovimpia arvostelijoita.
Mitä ikään tuleen niin kovasti odotan vanhenemista ja tulevaisuutta toivottovasti lapsenlapsineen ja kivoine seikkailuneen miehen kanssa :) Elämä on ihmisen parasta aikaa enkä tarvi siihen ryppyvoiteita ;)
Hei, eksä nyt viittis laittaa jo uuden postauksen sun omien kuvien kera, kun tahtoisin niin kovasti jo päästä taas ihastellen näkemään mitä tätimäistä sulla on seuraavan kerran päällä, ja päästä muutenkin taas ihailemaan tota sun tätimäistä olemusta ja tätimäisiä vaatekertoja.
OMG! =)
Johan oli... mutta jotenkin luulen kyllä että tyyliäsi tätimäiseksi kuvailleella henkilöllä oli kirjoitushetkellä vaan sanat vähän hukassa, ja tätimäisen sijaan hän tarkoitti naisellista, tyylikästä, ajatonta, yksinkertaisen kaunista, tai jotain vastaavaa.
Jos tämä ko. kommentoija lukee tämän kommenttini, niin en todellakaan halua viestilläni pilkata sinua, inhoan itse yli kaiken sitä tapaa miten netissä toiset piikittelevät ja kettuilevat. Kaikella ystävyydellä, sanavalintasi tätimäinen tässä yhteydessä oli vaan niin hullunkurinen, etten voinut olla hieman vitsailematta.
Peace!
Ja Johanna, mä nostan hattua sulle siitä miten sä jaksat vastailla näihin kommentteihin ystävällisesti ja mukavasti. Osassa kommenteista on hieman inhottavaa/arvostelevaa vivahdetta suuntaan tai toiseen, tai muuten esimerkiksi kaikkitietävää sävyä, mutta osoitat kyllä tosi rauhallista otetta, vankkaa ja tervettä itseluottamusta, sekä uskoa itseesi kun et hikeenny, etkä muutenkaan takerru pilkkuun kommentteihin vastatetessasi. Moni muu olisi pistänyt suutahtaneen, omahyväisen tai ivailevan viestin takaisin, mutta olet tyylillesi uskollisesti asiallinen. Tosin en tällä tarkoita, ettetkö sinäkin todellakin saisi suoraan sanoa, jos joku kommentti ärsyttää tai pahoittaa mielesi.
Moi! Tosi paljon kommentteja, mutta kannanpa itsekin korteni kekoon ja ilmoittaudun lukijaksesi!
Olen 30-vuotias yhden lapsen aiti ja minulla ei ole mitaan hajua naytanko nuoremmalta vaiko vanhemmalta kuin oma ikani on. Mutta, olen terve ja perheenikin on talla hetkella terve. Asumme talla hetkella Shanghaissa, jossa eri-ikaiset ja eri-maalaiset aidit hoitavat runsaasti ulkonakoaan kaymalla kasvohoidoissa, kampaajalla, pedikyyrissa ja manikyyrissa. Lisaksi taalla teetetaan paljon vaatteita, joten tuulipukuja ei taalla nay. Itse laitan ulos jokseenkin siistit vaatteet, toisinaan myos meikkaan. Suomessa ollessani saatan kayttaa tuulipukuja, riippuen kelista. Mielestani Suomessa ollaan rennompia ulkonaon suhteen, leikkipuistoon mahtuu monenmoista sakkia. Taalla ei tulisi kuuloonkaan menna pihalle tuulipuvussa.
Mutta pointtini on se, etta terveys ja terveelliset elamantavat ennen kaikkea. Ilman terveytta ei ole mitaan valia laittaako kasvoihin ryppyvoidetta tai ei, mikali huominen paiva ei koita. Pitaisi siis osata elaa hetkessa ja nauttia jokaisesta paivasta.
Mielestani blogistasi valittyykin ennen kaikkea elamanilo ja siita tykkaan! Kiitokset hienosta blogista, jatka samaan malliin.
Minä ainakin olen kauniimpi nyt kolmekymppisenä kuin nuorempana, koska olen löytänyt tyylini, olen itsevarmempi ja onnellisempi. Ja se myös näkyy, jopa nuorempia miehiä olisi tarjolla ;)
Ja noista tuulipuvuista... jos nyt päivän ohjelmassa olisi lapsen ja koiran kanssa ulkoilua sekä kaupassa käyntiä ja ulkona kolea ilma pukeutuisin kyllä vain sään mukaan ja jos lähtisin "ihmisten ilmoille" paremmmin. Miksi naisille on synti puketua tilanteen mukaan?
Samaten olen ihmetellyt kun toistuvasti suomalaisia vanhempia haukutaan siitä, kun nämä pukevat lapsensa leikkipuistoon haalareihin ym.? Eikö siellä ulkona ole tarkoitus leikkiä mahdollisimman helpoissa vaatteissa?!
Geenitkin vaikuttaa ulkonäköön, toiset vain on nuorekkaampia ja hehkeämpiä kuin toiset. Ja raskasta fyysistä työtä kannattaa välttää, samaten stressi vanhentaa ja alkoholi väärin käytettynä.
Mielestäni ei kuulu muille minkä ikäinen on ensisynnyttäjä tai saa lisää lapsia. Tärkeintä on onnellinen perhe ja olot mitkä tarjoaa näille uusille ihmisille: lapsille.
Jos itse olisin perustanut perheen sen miehen kanssa jonka kanssa olin vähän päälle parikymppisenä olisin takuulla jo yksinhuoltaja.
Itse olin myös alle kolmekymppisenä melko lailla eri ihminen enkä ollenkaan niin kypsä ja "valmis" kuin esim. tämän blogin pitäjä.
Nyt olen löytänyt todellisen rakkauden ja vasta myöskin ymmärtänyt mitä rakkaus voi olla. Olen ensisynnyttäjä 36-vuotiaana ja aion vielä hankkia lisääkin lapsia. Mielestäni on parempi että saan lapset oikeasti onnellisessa ja kypsässä parisuhteessa. Osaamme molemmat tässä iässä myös arvostaa asioita eri tavalla. En tarkoita etteivätkö "nuoret" osaisi, mutta itse en olisi osannut nuorempana näin.
Tuulia
Hei!
Yhdyn täysin Tuulian kommennttiin. Iällä ei väliä. Kaikkein tärkeintä, että tulevat lapset syntyvät onnelliseen ja tasapainoiseen perheeseen ja että tulevat vanhemmat ovat kypsiä ja valmiita kantamaan suuren vastuun vanhempana.
Eräs ystäväni meni naimisiin uskonnollisista syistä jo 18-vuotiaana ja alkoi heti saamaan lapsia. Nyt 26-vuotiaana odottaa 5.:ttä lasta :). Itse en todellakaan olisi ollut sen ikäisenä valmis äidiksi, mutta ystäväni kykyä en epäile pätkääkään. He ovat erittäin kaunis sekä tasapainoisen ja onnellisen oloinen perhe, vaikka erittäin nuorina vanhemmiksi tulivat.
Kauneusvinkeistä: Kaikkein tärkeintä on henkinen tasapaino ja itsevarmuus. Esim. itse koen olevani paljon kauniimpi ja naisellisempi nyt 26 vuotiaana kuin joskus 18-21 -vuotiaana. Olen onnellisesti naimisissa, meillä on ihana lapsi, ihana koti, hyvä tutkinto ym. Kaikki asiat siis on hyvin. Erityisesti juuri uskon sen todellisen rakkauden olemassaolon ja onnnellisuuden näkyvän ihmisestä. Oma tyylikin yleensä löytyy vasta nuoruuden "kokeilujen jälkeen" joskus n. 24-28 -vuotiaana (oma puhdas arvio).
Itse olen aina toivonut, että voin saada lapseni suht nuorena. Olin 25 v. ensisynnyttäjä ja olen onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus perustaa perhe nuorena. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys, jos oikeaa kumppania ei ole löytynyt.
Kauniiseen kehoon ja olemukseen koen myös liikunnan ja olevan tärkeä asia. Nuorena hankittu hyvä kunto ja urheilullinen pohja varmasti takaa hyvän aineenvaihdunnan loppuelämäksi. Tottakai liikkua pitää koko elämän ajan, mutta peruskunnon ylläpitämisellä pysyy helpommin hoikkana, kun pohjakunto on hyvä. Itse olen aina rakastanut liikuntaa ja "nuorena" olen hankkinut itselleni varsin atleettisen kropan. Raskauden aikana en pystynyt liikkumaan supistusten takia, mikä oli kamalaa. Kuitenkin lähdin jo synnytyssairaalasta pois vanhoissa pillifarkuissani :). Nyt painan vähemmän kuin ennen raskautta, mikä ei ollut kyllä tavoite: vauva-arki vaan on niin touhukasta :). Uskon, että nopeaan palautumiseeni vaikutti nimenomaan hyvä pohjakuntoni ja varmasti myös nuori ikä.
Liikunnan pieni miinuspuoli kauneuteen on, että runsaasti liikuntaa harrastavan naisen kasvot saattaa vaikuttaa vanhemmalta. Timmi keho nimittäin vähentää naisellista pehmeyttä kasvoista ja saattaa antaa vanhemman vaikutelman.
Itse kuitenkin mieluummin urheilen paljon ja olen kropastani timmi ja tunnen näin oloni hyväksi. Se tärkein kaunistaja kun on se onnellisuus, itsevarmuus ja hymy :).
T: Anna E
Kaikissa kuvissa aurinkolasit tuolla naisella, peitteleekö se ryppyjään niin kuin se yksi muotisuunnittelija, jolla on aina aurinkolasit ja ylikorkeat, tärkätyt kaulukset, hah ;)
Ja Annelle tiedoksi, saa aika paljon liikkua, että "naisellinen pehmeys" häviää kasvoista.
By the way, eikö nelikymppinen mies sitten ole liian vanha isäksi? Kyllä ne siittiösolutkin huononevat vanhetessaan eikä mies jaksa niin paljon kuin nuorempana yms... ts. miksi kaikesta syyllistetään aina naista ja varsinkin naiset? Olet liian kaunis tai liian ruma, pynttäät liikaa tai liian vähän, teet lapset liian nuorina tai liian vanhana, olet liian lihava tai liian laiha, harrastat jotain liikaa tai liian vähän jne!
hei,
minäkin kannan korteni kekoon. Itse toivoimme lasta kymmenen vuotta, lukuisten epäonnistuneiden IVF-hoitojen jälkeen siirryimme adoptioprosessiin, joka vei taas vuosia. Nyt kuitenkin vajaa nelikymppisenä olemme onnellisia vanhempia. Aika ajoin vaivuin tosi pohjalle ajatuksissani, kun moni piti lasten "teko" niin yksinkertaisena (no paras kaveri tuli seuraavassa kuussa raskaaksi kun lopetti ehkäisyn). Moni ihminen ei kuitenkaan tajunnut, että ihan kaikkien kohdalla tämä suunnitelmallisuus ei ole mahdollista. Jumalia kun emme ole. Vuosien saatossa kuulin jos jonkinmoisia kommentteja, miksette ole tehneet lapsia ja tuntui, että olisi pitänyt tilittää puolitutuillekkin, välillä sanoa paukautin, välillä olin hiljaa. Ihmiset pitivät niin niin itsestään selvinä senkin jälkeen kun olivat tulleet muutamassa kuukaudessa raskaaksi, että toinen piti kanssa "hankkia" heti ja yleensä se helposti onnistui, sitten vielä pohditiin ääneen, että toivovat esim. tyttöä. Voi kun olisi tehnyt mieli kiljua, että eivät tajua tuskaani kun itse on vuosikausia odottanut lasta, sukupuolella ei tosiaan ole väliä. Nyt osaa tätä onnea arvostaa, mutta vielä monikin kysyy, että miksette "hanki" toista adoptiolasta... voi kun sitä prosessia ei vaan henkisesti jaksa, eikä se ole oikein iänkään puolesta enää mahdollinen. Kas kun meille riittää tämä yksi, mutta jotenkin koen olevani epänormaali kun kaikilla on ne kaksi lasta.
Kiitos ihanasta blogista. Olet todella sensuellin näkyinen, etkä todellakaan tätimäinen niinkuin joku kirjoitti.
-aNNa-
Ompas täällä ruuhkaa! :)
Piti vaan jättää pikaisesti kommentti, sillä juuri puhuin ystäväni (42-v ja 3 lasta) kanssa samaisesta aiheesta! Hän on ammatiltaan tanssija, ja omaa myös tanssijan vartalon ja on kaikin puolin näin katukielellä sanottuna milf :D Viimeviikonloppuna oli hänelle eräs mies henkilö (reilusti yli 50v) tullut ravintolassa heittämään oikeen fiksun iskurepliikin, jollaista ei kyllä oltu kuultu ennen: "Hei, sä oot varmaan ollut nuorena tosi nätti" ...voi kyllä me naurettiin hänelle päin naamaa, (vaikka olisi tehnytkin vetää kuonoon)! :D
Onneks on meitäkin, jotka sekä näyttävät hyvältä tai ainakin mukiinmeneviltä että ovat fiksuja! :) Miehien miellyttämisestä sen verran, että kyllä mä omaa kultaani mieluummin pyrin miellyttämään kuin joitain naamoja tietokoneen ruudun takana. Sitten on niitä, jotka kokevat muille ilon aiheuttamisen jotenkin ongelmaksi. Ihan naurettavaa ottaa paineita ulkonäöstä jos samalla julistaa olevansa terveellä tavalla itsenäinen parisuhteessa.
Kaunistaahan se rakkauskin! Antakaa SEN näkyä!
Heips!
Joo täsmentäisin näkemystäni liikunnasta sen verran, kun sen vähän lyhyesti toin esiin :). Ensinnäkin sinä Johanna olet aivan mielettömän kaunis, tyylikäs ja sensuelli nuori äiti (ja siis et missään nimessä vanhemman näköinen) - oikea esikuva :)! Ja siis toiseksi, se mitä tarkoitin, että runsas liikunta "saattaa kadottaa naisellista pyöreyttä" on vain oma havaintoni EIKÄ näy todellakaan vielä 20-40 vuotiaan naamassa. Lähinnä tarkoitan tällä, että mielestäni (kasvoiltaan) pyöreämmät esim. 50-vuotiaat näyttävät KASVOILTAAN ehkä "nuoremmilta" kuin hoikat paljon urheilleet samanikäiset. Ja kuten joku totesikin, niin tarkoitan tässä nimenomaa todella RUNSASTA liikuntaa. Miettikää nyt esim. Madonnaa, joka on himoliikkuja! Tiedän monia, jotka näyttävät "nuoremmilta" kasvoistaan kuin hän, vaikka Madonna on mielestäni aivan upea nainen... Tietysti paljon urheilleen kroppa itsessään näyttää nuoremmalta kuin ei-urheilevan- 50-sen. Itse ainakin tykkään urheilla ajattelematta ko. asiaa - kunhan totesin, kun kauneudesta ja iästä ylipäätään kysyttiin :). Toki omaan suhtautumiseeni liikuntaan vaikuttaa tämä mainitsemani asia siinä mielessä, että muistutan itselleni, ettei tarvitse olla liian ankara itselleen liikunnan suhteen :). Moni muu asia, kuten, tupakka, valvomiset ja aurinko, vaikuttavat kasvojen ihoon tottakai PALJON enemmän :).
Ihanaa loppuraskautta Johanna :)!
T: Anna E.
Samaa mieltä kuin edellinen! Kuivakas naamataulu on vanhemman näköinen kun sellanen jolla on hiukan suurempi rasvaprossa!
Ajattelin vain...
Mielestäni suomalaiset ovat fiksuja kun pukeutuvat sään mukaan, sekä äidit että lapsettomat! Pitäisi olla vaan ylpee omista juuristaan eikä kehitellä ite itelleen mitään alemmuuskompleksia tai sudenkuoppaa. Ihana kuitenkin kun näin moni nainen huolehtii tällaisista asioista, jotka ei monia(miehiä, naisiakaan) varmaan pätkääkään hetkauta! Meillähän on oikeus olla oman kehomme ylpeitä kantajia, miksemme siis olisi? hyvä tuoda tällaisia keskusteluja esiin, moni on uskaltanut kehua täällä itseään kasvottomana varmasti enemmän kuin jos oltaisi keskusteltu kasvokkain.Hyvää harjoitusta itse-kehulle! Näin minä arvelen.
-janna
Satu: Se on ihan totta ja hyvä asia, et iän myötä näkee toiset kokonaisuutena enemmän kuin ulkonäön tai yhden ominaisuuden määritelminä. Oppii ottamaan monet seikat huomioon ja ymmärtämään erilaisuuksia paremmin.
Ja sekin, ettei luovu nautinnollisista asoioista, kuten australialaiset auringosta ;) on vaan ihan pelkästään tervettä, eihän kaikki voi pyöriä ulkonäön ympärillä ja nuorelta näyttämisessa, huhuh :D
Nelei: Kummallinen poikkeus ;) Hienoa et olet tehnyt valintasi valtavirrasta poiketen omaan tunteeseen uskoen ja onnea sille. En jaksa uskoa, että nuorena sidotuilla liitoilla ois mitenkään huonompia edellytyksiä kuin muilla, onko tästä tehty muuten jotain tutkimusta?... :)
Ikinuori mamma: <3 Kiitos sulle. Ihanaa kuulla.
Linnea: :) :) X) Joo laitan koht jotain tätimäistä kehiin, heti kunhan saan oman koneen takaisin.
Kuten sanottu ei oo mulle itselle mitään hyötyä vastata samaan sävyyn takas.... vai antaisko se minusta vähän näpsäkämmän tai terävämmän kuvan, sama se. Ei kuulu tapoihin.
Kiitos kuitenkin kommentista, merkitsee paljon... :)
Tarja: Äh kuullostaa aivan ihanalta, voisin kans käydä noissa salongeissa ;) Siellä on toki ymmärrettävääkin noin ilmaston puolesta olla käyttämättä tuulipukuja, mutta ihailtavaa on, et naiset jaksaa tyylikkäästi pukeutua leikkikentällekin. Tai mun mielestä ihailtavaa, eipä kaikki tästä välitä.
Tottakai terveys tulee ennen ulkonäköa ;) Niin moni muukin asia tulee totta kai.
Anonyymi: Jeps, tilanteen mukaan. Mutta ns. sadevaatteissakin voi olla tyylikkään ja kivan näköinen. Käyn ysein kaupassa vaunuillen sadetakissa, mut sadetakkeja, kumisaappaita, kaulahuiveja ja pipoja jne. on erilaisia ja niitäkin voi yhdistellä kivasti. Jos haluaa. Eikä oo mitenkään huonompi ihminen, jollei halua :)
Olli on AINA goretexissa. Meillä on aika vähän mitään ei-vedenpitävää ulkovaatetta, supertärkeää pysyä kuivana.
Anonyymi: TOtta, geenit vaikuttaa tosi paljon.
Tuulia: Näin on. Onnekkaita ollaan me, jotka saadaan lapsia kun se meille sopii. Ei liian nuorina vahingossa, tai ettei saataisi ollenkaan :(
Anna E: Näin on, ihan samaa mieltä kaikesta :) kova urheilu näkyy tosiaan usein naisesta, mutta jos urheilua rakastaa niin enpä sitä rajoittaisi ulkonäon takia :D Ja etenkin juuri nuorena hankittu urhailullisuus edesauttaa loppuelämän kauneutta ja terevyttä ja tulee helpommin pidettyä ihan elintapana.
Anonyymi: Naiset taitaa itse olla syypäitä tähän ;) Me tykätään analysoida kaikkea turhaa kuten ulkonäköa ja "ihmisten hyvyyttä" hehe ihan liikaa. Saatais olla välillä rennompia niinkuin miehet, mutta sit me ei oltais pikkumaisia, vouhottavia naisia! :)
aNNa: Voi ei <3 Nää on näitä asioita, joiden tunnepitoisuutta en edes osaa kuvitella, ehkä vaan osaan arvata, et jo pelkästään vuosien pituudellaankin vie voimia -puhumattakaan henkisestä koettelemuksesta. Todella raskaita kokemuksia, joista ollenkaan kaikki ei selviä ilman aika syviä haavoja. Ihanaa että ootte saanut adoptiolapsen! <3
A: joo...... Toi oli kyl taas oikein tyylikästtä ;) Voi miehet XD
Anonyymi: Näin on, omaa kultaa on pakko ainakin välillä miellyttää ;)
Anna E: Ymmärsin kyllä heti mitä tarkoitit, ihan totta toi on.
Kiitos :)
Anonyymi: Mmm :) Vaikka on niitä kauniitakin kuivakkia naamatauluja, jälleen kerran :)
Janna: Joo ihanaa jos tää on toiminut tällasena itsetunnonkohottajana, pitäis useemmin päästä anonyyminä kommenttibokseihin kehumaan itseään!! :D Ihan varmasti on syytä siihen jokaisella :)
Voi että joskus sitten pistää vihaksi joidenkin naisten kommentit siitä, kuinka juuri heidän elämäntapansa on se ainoa oikea ja kaikki muu on väärin :(
Vastakkainasettelu on erityisen räikeää tässä lapsiasiassa. Koskaan ei ole sopiva ikä saada lapsia tai olla saamatta kokonaan. Kuinka naiset osaavatkin olla niin piikikkäitä toisilleen?
Johannalle sanoisin, että vaikutat niin täyspäiseltä ja tasapainoiselta ihmiseltä, että ikä ei sinun kohdallasi merkitse yhtään mitään. Olet selvästikin löytänyt sen oman juttusi tässä maailmassa ja se välittyy kaikista teksteistäsi!
Olen tuttujeni kanssa jutellessani huomannut, että kovin moni pelkää vanhenemista. Eniten he pelkäävät sitä, miten muut suhtautuvat heidän ulkonäköönsä.
Erään tapahtuman jälkeen rupesin itsekin vähän epäilemään omaa suhtautumista asiaa kohtaan.
Sain lähemmäs 50 vuotiaalta naiselta kuulla kunniani, koska hänen miehensä mielestä olin viehättävä. Se, että mies ihastelee parikymppistä tytöntylleröistä, on kuulemma tytön vika.
Toivottavasti minusta ei koskaan tule niin epävarmaa ikäni takia.
Ei voi kuin toivoa, että ikä tuo varmuutta, kokemusta ja uskoa itseensä. Jokainen voi olla kaunis, iästään huolimatta.
Mitä nuorempien tulisi tehdä kauneuden eteen?
Syödä terveellisesti, suojautua auringolta, eikä viettää auringossa pitkiä aikoja kerrallaan. Jättää alkoholinkäyttö minimiin, eikä tietenkään tupakoida :)
Itse olen 36-vuotias, en syö terveellisesti (hyi minua!), suojaudun auringolta, en käytä alkoholia, olen lopettanut tupakoinnin (ehdin tupakoida muutaman vuoden).
Minusta näytät kuvissa ikäistäsi vanhemmalta, mutta usein valokuvat hämäävät ja useat ihmiset näyttävät luonnossa erilaisilta.
Mietin lapsensaantia. Vanhentaako lapsen saaminen naista? Uskon, että toisia vanhentaa ja toisia ei. Geenit - geenit ne määrittelee pitkälti miten vanhenemme. Itse olen omasta mielestäni perinyt äitini geenit, siinä mielessä, että minulla ei juuri ole ryppyjä. Kun jo toisilla minua joitakin vuosia nuoremmilla on jo selviä niitä. Minulla ei myöskään ole lapsia tai miestä.
Ja mites muuten, eikös ne sano, että avioparit alkavat vuosien päästä muistuttaa toisiaan? Eli sinun täytyy siis pakostakin näyttää jo vanhemmalta ;)
Hei, mua kyllä hiukan häiritsee se, etä jos tänne kirjoittaa oman mielipiteensä niin heti on joku kärsimässä siitä. Oman kokemuksen mukaan en oleikinä akuisiällä käyttän lukua eikä tuossa meidän leikkipuistossa viihtyvät äidit kää tuulipukuja. Nykyään niitä näkee lapsettomilla pariskunnilla jotka ovat lähteneet lenkille! Toinen juttu on se, että 40v voi kyllä sanoa että onko joku samanlaista kuin 20vuotiaana mutta 20v ei voi sanoa pystyvänsä tekemään, ajattemaan ja elämään samoin kuin 40vuotias. Koska ei ole sitä kokenut. Naisten kohdalla lasten hankkimista ei kannata jättää kovin pitkälle jo siitä syystä että riski sekä lapsen että äidin sairastumseen kasvaa 37- ikävuoden jälkeen ja tähän ei vaikuta se kuinka nuorekkaana on säilynyt. Olen tässä myös huomannut että monen nuoren naisen ylimielinen asenne kokee takaiskun ekan raskauden jälkeen, ei kannata puhua asioista joita ei ole kokenut eikä kauheasti toitottaa että "mä en ainakaan rupsahda" Ekan lapsen jälkeen yleensä kroppa palautuu kuin taikaiskusta, toisen lapsen jälkeen tuleekin masennus kun se ei tapahdukaan ihan noin vain...paitsi täällä netissä jossa on hehkeitä 36v äitejä joilla on timmi vatsa ja näyttävä 20vuotiailta:) Miksei niitä näy täällä??? Muuten muuallakin maailmassa naiset lopettavat pitämästä huolta itsestään lasten saannin jälkeen, esim. Italiassa naiset lihovat 10-20kg ensimmäisen raskauden jälkeen (keskiarvo) Milano, Rooma ja muutamat muut rendipaikat eivät EHKÄ ole niitä parhaita paikkoja tsekata äiti-ihmisiä...
Joululahja postausta odotellen... Juu, niin turhaa ja pinnallista mutta ihanaa luettavaa. Ja en odota mitään hyväntekeväisyyslahjoja, vuohia ja sen sellaisia :) Kiitos!
Kylläpä J osuit näköjään kuohuttavaan ja mielipiteitä herättävään asiaan! Uskoitko tätä postausta kirjoittaessasi???
Itse josssain vaiheessa hieman "pelkäsin" vanhenemista, mutta olen huomannut että aina se ikä minkä ikäinen olen tuntuu parhaalta!
Nautin siitä kun ikä tuo elämään paljon uusia asioita/kiinnostuksia ja syvyyttä. (Huh sentään miten sitä lukioikäisenä aikaa kului aivan liikaa ulkonäön parissa.)
Tipu
Minä olen 36. Näytän suurinpiirtein (olen siis kuullut) n.25-30 -vuotiaalta. Tämä ei ole ollut tarkoituksellista vaan tulee pukeutumistyylistäni ja omista mielenkiinnon kohteistani, se jotenkin siirtyy habitukseen ikäänkuin vahingossa. Olin 80-luvulla teini joten pukeuduin silloin jakkuihin ja muutenkin "liian vanhasti", siitä johtunee totaalinen kieltäytyminen fiksusta ja tyylikkäästä "aikusmaisesta" tyylistä. Farkut, t-paita, hupparit ja tennarit sekä pipo ovat vakiovarusteitani. Tietty leffanörttiys ja muu myös jotenkin määrittelee omituisesti ulkonäköäni ja tunnen itseni TODELLA nuoreksi, 20-vuotiaana luulin että 30-vuotiaat ovat ikivanhoja ;O) Tässä iässä ulkonäköön tulee myös tietty rentous, omasta mielestäni n. 25-vuotiaat näyttävät itseni ikäisiä vanhemmilta usein, en tiedä mistä se johtuu. Ei ainakaan siitä että tässä iässä "haikailisin" nuoruuteni perään, päinvastoin olen iloinen elämänkokemuksestani ja rohkeudesta olla oma itseni ja pukeutua oman tyylin mukaan, vaikka se ei olekaan muodin mukaista ;O)
Hei Johanna, Olipa erikoinen postaus & keskustelu. Tuolla aiemmin sanoit itse että sinua on teini-iästä lähtien aina luultu ikäistäsi vanhemmaksi. Minne se asia täällä blogissa muuttuisi? Toinen asia kokonaan on se että nettikeskusteluissa monesti mielipiteet ilomoitetaan töksähtäen ja kohteliasuutta olisi tarpeen itse kunkin hioa. Mutta todellakin miksi moittia yksin blogin lukjoita jos samoihin mielipiteisiin olet törmännyt muuallakin?
Anonyymi: Kiitos kivasta kommentista :)Piikikkäitä tosiaan... usein uskotaan kai että näpäkästi sanominen on kauhean fiksua, mutta usein saa kyllä vastapuolen varpailleen.
Anonyymi: Oi ei :S Aika kauhee juttu nuorelle tytölle sanottuna mun mielestä.
Anonyymi: Näinhän se on, heh kaikki taitaa tietää hyvät elämäntavat ;)
Anonyymi: Täällä on tosiaan aika terävää keskustelua, miksiköhän? ;) Kuten sanoin, on naisen ikä aika herkkä aihe ja ulkonäkökin siihen liittyen. Äiteja uskon olevan niin erilaisia -kuten naisia yleensäkin, etten tiedä miten se vaikuttaa vanhenemiseen... Kaikki kuitenkin tyylillään :)
Anonyymi: Samme her. Luulen et ikäasiasta en ainakaan mainitse enää koskaan! :D
Tipu: Joo en tiedä, arvasin kyllä kaivavani verta nenastäni kun tällasen tekstin kirjoitin ;D
Mikaela: Hih ymmärrän ;) Tärkeintähän on just se, et viihtyy vaatteissaan!! :)
Juuli: Heissan :) Moittiako?... En kai teitä kauheasti oo moittinut? ;) On eri asia sanoa teini-ikäiselle tämän näyttävän vanhemman näköiseltä kuin kolmeakymppiä lähestyvälle, eikö? Jälkimmäiselle tulee varmasti helpommin negatiivisia viboja.. Ennen kaikkea: en oo samoihin mielipiteisiin törmännyt sitten teini-iän muulla kuin täällä, niin että kukaan ois päin naamaa sanonut mun näyttävän lähes nelikymppiseltä (tai yleensäkään yhtään vanhemmalta)... :) Eli siksi pidin sitä vähän hassuna täällä ja jäin pohtimaan asiaa. Toivottavasti vastasi sun kysymykseen :)
Ihana kirjoitus! Olen ikäisesi, opiskelen yliopistossa ja aina kun joku kuulee mun iän, seuraa melkein hysteerinen hämmennys (koska ilmeisesti kaikki olettaa iäksi 19-23v). Tämän vuoksi olen jopa välillä miettinyt jättää ikäni sanomatta. Näytän kyllä paljon ikäistäni nuoremmalta. Olen aina välillä miettinyt, mistä tämä "ikävouhotus" johtuu, kun en ole koskaan pitänyt ikää mitenkään merkityksellisenä piirteenä ja mulla on aina ollut kaiken ikäisiä kavereita, niin vanhempia kuin nuorempiakin. Johtuukohan tämä tosiaan osittain Suomesta? Ja miksi sitä ikää kysellään niin paljon?
Ihanaa joulunodotusta!! :)
-S-
Huu, mikä määrä kommentteja. Kaikki oleellinen on tainnut jo tulla sanotuksi, joten en ala sen syvällisemmin pohtimaan asiaa. Johanna, sinä olet mielestäni ajattoman kaunis ja tyylillisesti erittäin ihailtava nainen. Ehkä ajaton ja osin klassisen kaunis pukeutumisesi saa ikäarvion heittämään joskus, mutta et tietenkään näytä mitenkään radikaalisti ikäistäsi vanhemmalta. Tuosta liikunta-asiasta muistan Coco Chanelin joskus lausahtaneen jotenkin että "tietyssä iässä nainen voi valita joko kasvot tai vartalon", ja kai se on osittain tottakin; tosi timmivartaloisilla 60+ ikäisillä näkyy ikä kasvoista enemmän kuin runsaimmilla muodoilla varustetuista. Ei se tosin taida koskettaa mitenkään tätä aihetta, josta keskustelu alkoi =) Ihanaa joulunodotusta sinnepäin!
Mun eka kommentti katosi jonnekin, joten laitan nyt tiivistetysti jotain mielessä pyörivää.
Itselleni ikä on vain numeroita. On ihan sama, minkä ikäinen joku on, kunhan sillä ihmisellä on sydän paikallaan. Lasten kohdalla kyllä olen kiinnostunut iästä, mut aikuisten kohdalla ei oo kyl eka asia, mikä tulee mieleen. En ees muista, minkäikäinen olen. Joka kerta se on laskettava, jos joku sitä kysyy...
Ja pukeutumisesta. Itse pukeudun tilanteen mukaan. Jos mennään lasten kanssa ulkoilemaan (eli päivittäin kerran tai pari), puen "tuulipuvun". Mua jotenkin huvittaa toi tuulipuku-ilmaus, koska ei kai kukaan nykyään enää pukeudu ysärituulareihin?? Itse olen ainakin löytänyt ihan kivannäköisiä, jopa tyylikkältäkin näyttäviä ulkoiluvaatteita, joihin pukeudun ihan mielellään ;) Ja on toki eri asia puhua vaikkapa nyt tosta Shangaista (jäi vaan mieleen), että siellä ei tulis mieleenkään pukeutua tuulipukuun. Ilmasto on kuitenkin täällä Suomessa varmaan aika erilainen (ja vieläpä eri puolella Suomeakin hyvin erilaista, esim. rannikko vs. sisämaa), joten eiköhän yksi syykin tule jo siinä. Itselleni ei esim. tulis mieleenkään mennä lasten kanssa ulkoilemaan lähes ykkösissä, sillä tod.näk. jäätyisin enkä pystyis liikkumaan kunnolla/turvallisesti esim. metsässä.
Että jos nyt joku on puistossa tuulipuvussa tai vastavuoroisesti leggareissa, niin en lähtis vetämään tyypistä mitään johtopäätöksiä...
Ja ylipäätään toi äitien ulkonäköön panostaminen on vähän kakspiippuinen juttu. Meitä on niin moneen junaan ja elämäntilanteet on erilaisia, ettei voida sanoa, että joku rupsahti heti vaan siksi, kun tuli äidiksi. Jos ei saa yöllä nukuttua kuin muutaman puolen tunnin pätkän, niin ei varmaan meikit ja päivän asu oo aamulla ekana mielessä :( Tai jos on sairautta tai murheita lähipiirissä, jne. Ei voi tietää, joten ei kannata tuomita. Parempi ymmärtää toisen ulkoinen kulahtaminen ja kysyä vaikkapa, että "mitä sinulle kuuluu, kuinka voit?". Aina tulee kuitenkin ensimmäisenä lapsen tarpeet, sitten vasta omat. On ihanaa, kun monella on elämässä peruasiat niin kunnossa, että jaksaa ja ehtii panostaa omaan ulkonäköön ja hyvinvointiin. Kaikilla ei ole, joten se heille suotakoon ja heitä tukekaamme :) Tärkein on kuitenkin se sisäinen onni ja rauha, sitten vasta se tyrmäävä milf-lookki :)
Tsemppiä loppuraskauteen, Johanna, ja leppoisia äitiyslomapäiviä <3
S: Kiitos kommentista :) Ikä on kummallisen kiinnostava teema :) Johtuiskohan nykypäivänä osittain tän keski-iän ja eliniän huomattavasta noususta. Ennen kun viisikymppinen oli jo vanhus ja elinvuodet vähissä, on nykyään kasikymppiset eläkeläisetkin aika vetreitä ja nauttii elämastään. Hämmentää meidän ihmisten ikäkäsitystä.
Lora: Toi Coco Chanelin lausahdus oli kyllä aika hyvä ja pitää paikkansa :) Kuten mainitsit ja aiemminkin urhailuun liittyen tuli mainittua, ei se kuitenkaan kauheesti näy alle viisikymppisissä naisissa. Mutta siis ihan oikea toteamus.
Soccermom: Tottakai ulkonäkö tulee niin monen muun seikan jälkeen. Enkä oikein tiedä miksi käytin sanaa tuulipuku, oisi ollut osuvampaa varmaan käyttää jotain ihan muuta, koska hassumman näköisiä on ne äidit, jotka leikkipaikalla ovat liian vähissä/hienoissa pukeissa. Mulla on lähes poikkeuksetta itselläkin -kuten sanottu goretexiä, eihän siinä muuten mitään järkeä olis... :O Ja kuten sanoit, on ihan älykivan näköisiä ulkoilupukuja, lenkkareita, pipoja, kaulaliinoja jne jne. :)
Vaikka nää jutut on tällasia pinnallisia (mulla tosiaan on asiat vähän liian hyvin :)), voin vakuuttaa, et tiedän millaista on sairaiden ihmisten arki ja miten ulkonäkö tulee aikalailla viimeisenä. Ihanaa tietenkin et te muistatte välillä sanoa asiasta (ja siis tässäkin tosiaan vaan tosi kauniiseen sävyyn), mut sit haluan vastapainoksi muistuttaa, et normaaliarjessa mulla on ihan järki kädessä ulkonäköasioiden kanssa ja siis ihan samaa mieltä kuin sinä tässä fiksussa kommentissa :)
Olipa sitten aivan pakko kaivaa esiin tuo aiemmin kohahduttanut ikä-bloggaus ja sen kommentit :)
Luin kommentteja ja jäin miettimään asiaa, lisäksi keskustelimme siitä mieheni kanssa, kumpikaan ei pidä ikää millään tavalla oleellisena. Nyt kun ikäasiaa oikein ajattelemalla ajattelee, ystävämme ovat jopa 10vuotta vanhempia, osa samanikäisiäkin, mutta huumorintajun ja kiinnostusten yms osuessa yksiin iällä ei ole mitään merkitystä. Itseasiassa emme ole edes aiemmin ajatelleet koko asiaa ja miksi pitäisikään :)
Olen erittäin huono arvioimaan ihmisten ikää, eikä vähiten sen vuoksi että varsinainen ikä ei kiinnosta vaan se meininki elämässä :)
Itselläni ei vielä ole vauvakuumetta vaikka sitä jo hieman odottelenkin. Täytyy sanoa että blogiisi päädyttyäni totesin että "tuollainen haluan olla sitten kun mä olen äiti" :D rento pukeutuminen, hehkuva olemus ja kaiken kaunistava hymy. Se ei synny samalla hiustenlookilla (vaikka sitäkin ihailen) eikä identtisillä vaatteilla vaan paljon tärkeämmällä elämänasenteella.
Sen sijaan että olisin miettinyt lukiessa ikääsi, mietin että suututkohan koskaan? Vaikuttaa siltä että hermojen kiristys ja pingottaminen ei ole osa arkeasi mutta jos aiheesi loppuvat, olisi mielenkiintoista lukea mitä tapahtuu jos asiat menevät mönkään :)
terv. 25v avovaimo, kihlattu ja toistaiseksi ;) lapseton
Olen 35-vuotias lapseton avoliitossa elävä nainen. Ikäni suhteen minulla ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että en saa päätettyä "haluanko" lapsia vai en ja olisi jo korkea aika tehdä noin suuri päätös, joka vaikuttaa koko loppuelämään. Ja tietysti jos "päätän" haluta lapsia, mahdanko niitä edes saada.
Olen teinistä asti meikannut ja laittautunut ja ollut kiinnostunut vaatteista. Viimeisen vuoden aikana olen jostain syystä heittänyt tuota tälläytymistä ja pukeutumiseen keskittymistä vähemmälle enkä voi mitään sille, että se tuntuu aaah! niin vapauttavalle. En ole mikään kaunokainen ja on henkisestikin vaan jotenkin niin raskasta pyntätä vain siksi, että näyttäisi paremmalta :) Mutta hei, näillä eväillä mennään ja olo tuntuu nyt monta vuotta nuoremmalta! :)
Tuli mieleen postaustoive, kun ajattelin joulusta omaankin blogiinkin kirjoitella. Olisi kiva kuulla, miten teillä menee joulunvietot - oletteko esim. vuorotellen siellä ja Suomessa, tai onko norjalaisilla jouluperinteillä eroa suomalaisiin :).
Voih, ei ollutkaan vielä uutta postausta... ;)
"Olisi hyvä jos kukaan ei tietäisi syntymävuottaan, silloin jokainen voisi tehdä asiat omassa tahdissaan." -Kyllikki Villa
Tämä lause on pelastanut minut ikäkriiseiltä, vaikka täytän ensi vuonna 30 enkä ole saavuttanut oikeastaan mitään niistä "pakollisista" jutuista. Toistelen tätä melkein päivittäin ja se on saanut minut nuortumaan henkisesti ja fyysisesti. En ota enää paineita ulkopuolisista normeista. Teen asiat omassa tahdissani ja minulle sopivassa järjestyksessä, silloin olen onnellinen ja voin katsoa itseäni silmiin hyvillä mielin. Ja nainen peilissä on kauniimpi kuin koskaan.
p.s. olen ollut vakiolukija jo pitkään mutta vasta tämä ajatuksia herättävä juttu sai laiskankin kommentoimaan. Blogisi on ihanan elämänmyönteinen!
Hei! Vasta löysin blogisi, en muista mitä kautta, mutta tätä postausta oli ihan pakko ryhtyä kommentoimaan, vaikka ei ihan tuore olekaan :)
Olen 30 v, kahden lapsen äiti ja kolmas kasvamassa mahassa. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa, kokemusta, kielitaitoa... silti aina kun tapaan työn merkeissä uusia ihmisiä (joka päivä näin hoitoalalla :) ) joudun todistelemaan pätevyyttäni ja että minä ihan oikeasti osaan, koska näytän _huomattavasti_ ikäistäni nuoremmalta. Kaksi vuotta sitten ostin Ruotsista tulitikkuja ja minulta kysyttiin paperit, koska eihän niitä, herregud, myydä alle 18-vuotiaille.
Että ei se näinkään päin ole kivaa... tuo oman osaamisen todistelu ja "tytöttely" on niin raivostuttavaa!
Noh, tämän vain halusin kertoa :) Jatka samaan malliin anonyymeistä äässeistä välittämättä!
en tiedä huomaatko tätä mutta kuitenkin sanon että olen nyt pian 19 vuotta täyttävä ja hieman kammoksun vanhenemista ja tätä koska työssäni näen paljonkin 'rupsahatamista' ja 'muodottomuutta' ja tätä että 'vanhuus tulee ei jaksa huolehtia itsestänsä' mutta tämä kirjoitus vahvisti ajatustani että vanheta voi arvokkaastikkin ja nuorekkaasti.
ja onnea uudesta tulokkaasta ^^
Lähetä kommentti