lauantai 26. joulukuuta 2009

Joululahjoja

Mun ensimmäinen jouluni ulkomailla on ohi.
(Näitä tuskin myöskään montaa tulee, jos saan valita.)
Sukulaisten, saunan ja kodin tunnelman läsnäoloa tarvitaan vähän lisää.
Onneksi äiti oli, ei kai tää muuten joululta ois tuntunutkaan. Kiitos käynnistä <3

Oishan tässä näitä tuntemuksia vuodatettavana, mut mennään joululahjajuttuihin :D


Pentikin porokokoelma kasvoi kahdella kauniilla yksilöllä <3


Mun odotetuin lahja oli Thomas Sabon Charm Clubin ketju (ehkä siksi, että se oli myös oli ainoa lahja, jota osasin odottaa ;))  Asgeirille helppo lahja jatkossakin; tähän voi keräillä noita charmeja vaikka kuinka paljon (mulla roikkuu tossa toi kirkas sydän).

Kellostakin kysellään aina tasaisin väliajoin, joten kerrotaanpa tässä yhteisesti, että se on Seikon Coutura Diamond -sarjaa. Vähän naisellisempi ja ylellisempi versio, jonka taulua kiertää ihan pikkuiset timantit.



Parhaita lahjojahan on omatekemät. Ne vaan on.
(Tässä äitin tekemät pitkät villasukat.)
Ja ajatuksella ostetut ja hankitut.
Eikä niillä oikeastaan ole mitään väliä, rahallisella arvolla, koolla tai edes tarpeellisuudella.
Se tunne, jonka lahjaa pidellessään tai avatessaan saa, on se tärkein osa. Että tämäkin ihminen on halunut antaa mulle jotain.


Ihan oma lukunsa oli tietty Ompun lahjat. Se oli tehnyt päiväkodissa esimerkiksi taulun, jossa luki tän pikku käden rinalla suunnilleen näin:

Rakas äiti ja isä
Saatat joskus kyllästyä,
kun olen niin pieni.
Jätän jäkiä ja sotken
väsytän sinua.
Mutta yhtenä päivänä olen iso
ja sotkuistani on vain heikko jälki.
Tässä on kädenjälkeni,
jotta muistat miten pieni olen ollut.

Me itkettiin niin paljon. Ei raskaana oleville sais antaa tällasia. Ensin minä ja sit Asgeirkin. Omppu oli osannut tehdä vaik mitä hienoa meille.
Tää taulu on seinällä.

Ei varmasti jatkossakaan kyllästytä tai menetetä hermojamme siihen :)

Kiitos kaikille muillekin <3

25 kommenttia:

Amma kirjoitti...

Ihana tuo taulun teksti ♥

Neiti Nimetön kirjoitti...

Ulkosuomalaisena olen samaa mieltä, että kyllä Suomeen pitäis jouluna päästä perheen pariin. Ei se vaan tunnu samalta.

Niin liikuttava tuo Ompun lahja. On tarhan tädit olleet fiksuja ja tunneälykkäitä :) Ja vautsi miten ihanat villasukat!!

Anonyymi kirjoitti...

Oi miten herkkä taulu <3

Anonyymi kirjoitti...

Sniff, täälläkin itketään, tosi kaunista ja liikuttavaa.
Blogisi on ihana!

Anne

Anni kirjoitti...

Mullakin oli tänä vuonna eka joulu ulkomailla, eikä kyllä oikeen joululta tuntunut, etenkin kun lunta ei ole lainkaan ja kyseessä on muutenkin maa, jossa jouluperinteet on aika olemattomat. Mutta jos samalta voi tuntua Norjassakin, joka kuitenkin on olosuhteiltaan aika lailla Suomen kaltainen, niin ehkä kyse on eniten siitä läheisten ja tunnelman puutteesta.

Char and the city - Divaaniblogit kirjoitti...

<3 awwww, aivan ihana Omppu-lahja :)

Anu kirjoitti...

Voi jösses, olipa kerrassaan liikuttava tuo taulu, kyyneleet vaan valuvat <3 Tuossa on itsellenikin muistamista, kun nyt ihmettelen sitä sotkun määrää, kun puolivuotiaani on alkanut opetella syömistä...

Mulle tämä on kolmas joulu putkeen ulkomailla, kuudes yhteensä. Ensimmäistä kertaa tuntui oikealta joululta, sillä nyt päivää oli jakamassa ensimmäistä kertaa pikkuihminen!

Rauhallisia pyhäpäiviä ja voimia pian lähestyvään synnytykseen!

Piia kirjoitti...

Ihana taulu! Olen jossain nähnyt tuon saman tekstin, ja se sykähdytti silloinkin, vaikka ei omiin lapsiin sinänsä liittynytkään mitenkään.

Meillä oli myös eka joulu ulkomailla, eikä saatu edes vieraita Suomesta :( Ikävää lievensi hieman tää valkeus mitä tänne Stavangeriinkin saatiin jouluksi. Kuulemma ensimmäinen valkea joulu sitten vuoden -96 jälkeen täällä!

Ihania lahjoja olet saanut, varsinkin nuo sukat on söpöt :) Mukavaa tapaninpäivää teille!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
Minakin sain samanalisen lahjan tytolta kerhosta pari vuotta sitten ja sillon nuorempi oli vajaan kuukauden vanha. Eihan siita itkusta meinannut tulla loppua!
Mulla on mennyt nyt monta joulua ulkomailla, enka nyt erityisemmin Suomeen osaa kaivata juuri joulun aikaan. Vahan piti (taas vaihteeksi) itkea kylla kun kuuntelin aattoaamuna kauneimpia joululauluja : )
Kivoja lahjoja.
T. Ulkomaan-Mamma

Mimosa kirjoitti...

Aivan ihana!!

Siunattua Joulua! Olet Johanna ihana tyyppi. Blogisi on inspiroiva ja kiva lukea. Hyvää jatkoa kaikkeen!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Blogisi on ihana :))
Tiedätkö minkä mittainen tuo Thomas Sabon korusi on ? :)

-L- kirjoitti...

Ihania lahjoja! Parhaimpia ovat ehdottomasti ajatuksella ostetut sekä itsevalmistetut. :)

Kirsi kirjoitti...

Ihana tuo Ollin taulu <3. Kyllä tuli kyyneleet silmiin ei-raskaana-olevallekin :). Niin liikuttava teksti. Mukavaa Tapaninpäivää teille.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa,tämä oli minulle joulu suomessa muutaman vuoden jälkeen ja voin kertoa,että yhtälailla täällä voi kaivata niitä traditioita joita ulkomailla on kertynyt ihan huomaamatta.

Unelma-alli kirjoitti...

Liikuttava tuo lapsen lahja!

Anonyymi kirjoitti...

Aww tota taulua! IHANA!

Johanna kirjoitti...

Amy: Mmm :')

Neiti Nimetön: Joo hassua kun ei oo niitä samoja kyläpaikkoja käytävänä ja etenkin saunaa..! Ja jotenkin vaan sitä oloa mihin on tottunut.

Anonyymi: Mmm <3

Anne: Se oli kyl ihan älyliikuttava. Eipä Asgeirkaan oo itkenyt sitten Ollin syntymän ;)

Anni: Niin no, kyllähän meillä sentään ihan mukava joulu oli lumineen, kuusineen ja joulupukkeineen, et ei mulla valittamista :) Mut jos saan valita, niin ei Suomen voittanutta!

Char: Niin oli :') <3

Anu: Kiitos :) Joo kyllä Olli joulusta teki joulumman :) Ja tosiaan noi Suomen vieraat, et kyllä meillä mukava joulu oli :)

Piia: Kiitos :) Joo lumi on ollut aivan ihanaa! Meidän joulutunnelmaa auttoi kovasti noi vieraat :)

Ulkoman mamma: Kai tähänkin tottuis... Eka joulu vaan tuntui hassulta :)

Mie: Kiitos <3

Anonyymi: Se on suunnilleen 21cm plus toi ketjun päässä roikkuva renkula :)

-L-: Niin on <3

Kirsi: <3 Kiitos samoin!

Anonyymi: Ihan varmasti :) Mullekin eka joulu täällä, joten kaipaa niitä Suomen juttuja :)

Unelma-Alli: :) Todellakin.

Anonyymi: <3 Niin no :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana tuo Ollin lahja. <3 Meillä kans pojat oli väkertäneet kaikenlaista, niin liikuttava.... Anniina

Sofia kirjoitti...

Voi ei kun Olli on suloinen, ihana teksti! :) Kuinka tuollaiselle voisi edes olla vihainen? :)

anna kirjoitti...

tuosta tekstistä tuli kyllä täälläkin tippa linssiin...:')

Heidi kirjoitti...

Tippa tuli silmään täälläkin tuosta taulusta ja tekstistä, voin vaan kuvitella miten te olette liikuttuneet... :)

niiskuneiti kirjoitti...

ihanat nuo lahjaksi saamasi villasukat! :) osaatko kertoa, miten saisin kudottua samanlaiset kuvio-reiät? tosi kauniit!!
Kiitos ja hyvää loppuvuotta. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat sukat olet saanut äidiltäsi
<3 Yksi juttu minua jäi mietityttämään kun luin jouluisia kirjoituksiasi: "Sukulaisten, saunan ja kodin tunnelman läsnäoloa tarvitaan vähän lisää" että kotihan on siellä missä sydän on? Sinulla on siellä oma koti, mies ja pieni lapsi...? Sekä toinen tulossa, tuntuu jotenkin hölmöltä että sen lisäksi kaipaa vielä jotakin muutakin jotta OIKEA jouluhenki toteutuisi...hyvää loppuvuotta sinulle kuitenkin ja toivottavasti koti-ikäväsi hellittää uuden vuoden myötä.

Johanna kirjoitti...

Anniina: Ihanaa kuulla, se on varmaan aina yhtä liikuttavaa :)

Sofia: Ei voikaan :) Olli on superkiltti.

Nanna: :')

Heidi: Sit kun yrittää olla itkemättä... :O

Niiskuneiti: Ei harmi vaan aavistustakaan :D En osaa tollasia kikkailuja :)

Anonyymi: Noo... tottakai joulutunnelma tulee suurimmaksi osaksi noista, mutta sit on ne 27 vuoden muistot, asiat ja tunnelmat, jotka jouluun niin vahvasti liittää, ettei pelkkä oma perhe riitä, joulu koostuu monesta muustakin jututsta :)

Linnea kirjoitti...

Mulla tuli kyyneleet silmiin, kun luin ja katsoin tuosta Ompun lahjasta <3 Voi hyvänen aika, miten ihana! Todella kauniita lahjoja muutenkin! Sukat näyttää ihanilta.

Ihana että sun äiti oli siellä teidän kanssa, jos susta kerran tuntuu siltä että et ollut ihan oikeassa paikassa viettämässä joulua. Ensi vuonna toivottavasti enemmän sitä tunnelmaa mitä jäit kaipaamaan!