maanantai 22. kesäkuuta 2009

Stavangerin saldo

Katotaans, mahtavasta viikonloppureissusta jäi seuraavanlaisia juttuja käteen:

  • Ihana hotellihuone (no ei varsinaisesti jäänyt käteen) nahkaisilla nojatuoleilla ja valtavilla lattiasta-kattoon ikkunoilla; näkymänä pieni rauhallinen ranta ja taustalla upeita purjeveneitä.
  • Aivan upeat ilmat.
  • Pienellä rauhallisella rannalla paljon istuskelua mansikoiden ja muiden eväiden kera isin kalastellessa. Sekä kera yhden Aku Ankka-ämpärisetin, keltaisen kuormurin ja Ompun.
  • Neljäs sija siinä NM-kisassa. Kuin ollakaan vika oli veneessä ynnä muissa täysin itse herra kalastajasta riippuamttomista syistä.
  • Paitsi 150 kalastajamiestä, myös yksi Stavangerin liigajoukkueelinen jalkapalloilijoita samassa hotellissa. Ei niin, että äitin silmä ois lepäillyt, kunhan mainitsin.
  • Paljon kavereita ja älyhyvää ruokaa.
  • Ikeasta ruotsalainen ruisleipä-sekoitus. Kuulosti ihan mielettömän helpolta ja tyydyttää varmasti ruisleipähimon. Laitan lisäraporttia i morgen.

Ai niin.

  • Yksi romuttunut auto.

Älä äiti (ja muut) nyt säikähdä, mut oltiin aika kolarissa paluumatkalla. Asgeir ajoi ja bestman-Martin istui vieressä. Me Ompun kanssa rauhassa takana.

En onneksi juurikaan huomannut, että meidän kaistalla kovaa vauhtia porotti päin toinen auto. Asgeir ehti kääntää hieman oikealle penkkaan, jolloin nokkakolari vaihtui semi-nokkakolariksi ja pahin rysäys tapahtui mun ja Asgeirin ovien kohdalla. Tosi tämä nyt ei vielä mitään, sillä törmays oli sen verran voimakas, että Asgeir menetti autonsa hallinnan ja sinkoilimme sitten vastaantulevien kaistalle ja siitä yli kohti -mitäs muuta kuin jyrkännettä ja merta. Tässä vaiheessa ehdin kai vain toivoa, että auto pysähtyisi. Jarrutus kun oli kestänyt jo vaikka kuinka kauan.

Luojan kiitos matka stoppasi kaiteeseen, joka kylläkin irtosi maasta ja ryttäsi auton nokankin kokonaan.

Kun kaikki oli kysyneet toisiltaan aika moneen kertaan, että sattuiko, ootteko kunnossa kömmittiin jostain airbagien seasta ulos ja törmättiin aika moneen huolestuneeseen autoistaan ulos ryntäilevään kuskiin.

Hyvin nopeasti nyös siihen mielenkiintoisimpaan -mieheen, joka meitä päin väärällä kaistalla ajoi.

Kaveri oli älyttömän mukava (vaikkakin ajoi kuin idiootti), kolmen lapsen isä ja totaalisen kauhuissaan/paniikissa/helpottunut, että kaikki olivat kunnossa -heidän autolleen kun ei juurikaan mitään käynyt. Säilyi tielläkin. Kiitteli tuhat kertaa mun supermieheni nopeaa reagointia ja meidän kaikkien henkien pelastamista. Kävi oikeastaan sääliksi koko perhettä; luulen, että ne ottivat onnettomuuden meitä paljon raskaammin. Se vaimo ei kyennyt ajattelemaan tai puhumaan mitään järkevää.

Kenellekään ei siis käynyt mitään.

Kädet ristissä taisin eilen nukahtaa kun viimeinen kahden aikaan vuokra-autolla kotiin päästiin. (Ja silmät ristissä ihan hölmönä menin töihin kun en järkytykseltäni tajunut ilmoittaa sairaaksikaan.)

Muistakaa liikenteessä

  • Turvavyöt. turvavyöt.
  • Olla kääntämättä katsetta takapenkillä kinasteleviin lapsiin niin pitkäksi aikaa, että ajatte vastaantulevien kaistaa.
  • Auto, jossa on airbagit.
  • Oikeanlainen lastenistuinten kiinnitys. 90% liikenneonnettomuuksissa kuolleista lapsista ovat istuneet väärin asennetuissa turvaistuimissa.
  • Turvavälit.
  • Valppaus.
  • Kohtuullinen ajonopeus.
  • Ensiapukurssit ja maalaisjärki.

Täällä ei muuten puhalluteta automaattisesti -ei nytkään kumpaakaan kuskia kun ei epäilystä ollut eikä sakkoja tule, jollemme uudelleen ilmoita asiaa poliisille.

Tuhannet kiitokset Asgeirlle, joka teki ja reagoi niin oikein kuin ikinä olisi voinut, pysyi rauhallisena ja oli ystävällinen miesparalle. Olen kiittänyt ihan monta kertaa.

Ja kuvia tähän postaukseen ei sattuineista syistä tule -ihan kauniista alusta huolimatta ;)

Ps. J: Oon ollut ihan netti-pimennossa, mut mun s-posti on aalvesta@broadpark.no, laita postia!! :)

torstai 18. kesäkuuta 2009

Juhannus


Heissan!

Hyvää juhannusta, syökää paljon grillimakkaraa ja purkkihernekeittoa (luksusta, jota täältä on joko vaikeaa tai mahdotonta saada ja jota TODELLA kaipaan). Muistakaa myös lämmitellä ruispaloja grillilämmöillä -näitä miettiessä nousee vesi pahasti kielelle. En tajua miten norjalaiset ei osaa/ymmärrä tehdä ruisleipää ja myydä kaupassa. Voisko joku perustaa jonku tehtaan tänne?

JA SAUNOA. Nyt harmittaa jo niin paljon et päätä käy särkemään.

Me suunnataan huomenna Stavangeriin seurailemaan voittaako toi pappa Norjan mestaruuden jossain kalastuskisassa (se johtaa tällä hetkellä pisteissä) ja toivottavasti nauttimaan hyvistä säistä. Ja jos mun painostus menee läpi, käymään myös IKEAssa.

Seuraava juhannus on yksinkertaisesti pakko viettää Suomessa.
(Täällähän juhannus, Sankt Hans on oikeastaan aina viikonpäivästä riippumatta 24.6. eikä sitä pidetä edes pyhäpäivänä. Eli ei mikään juhlan paikka, osuu vain harvoin viikonlopulle.)


-Ainiin kotimaisia mansikoita ei saa unohtaa! Ollaan nyt ostettu joka päivä tällä viikolla ja oon ihan valmis maksamaan sen 5 euroa pienstä vaivaisesta puolen litran rasiasta -kyllä. Oi NAM!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Paksu-paksumpi-paksuin vähitellen

Tällä viikolla suljettiin mun ensimmäinen Norjan tuikohtani -oman kodin lisäksi.
Mun ensimmäinen työpaikkani ja mun rakas treenisalini.

Aika haikeaa sieltä oli viimeisen kerran valot sammuttaa.
Muistan vielä hyvin, miten kesällä kolme vuotta sitten kävelin sisään, tapasin supersporttisen Jannen ja ystävystyin ensimmäistä kertaa. Tiesin, että täälläkin on yksi paikka, jossa tunnen oloni kotoisaksi ja voin kuluttaa aikaani.
Aloitin samana syksynä tuntien ohjaamisen, ystävystyin yhä paremmin Jannen kanssa ja treenasin monta päivää viikossa. Ilman salia ja Jannea mulla olis ollut tuhannesti yksinäisempi olo, en tiedä, miten olisin edes viihtynyt täällä. Päässyt alkuun.

Nyt pitäisi siirtyä sinne toiselle salille... äh.
Tällä hetkellä ei huvita yhtään.
Suren vielä juuri päättynyttä elämänpätkää.

Treenailut on kyllä lähiaikoina kutistuneet ihan liikaa.
Et kai mun on pakko jatkaa ohjaamista.

Raskaus on nimittäin ihan loistava TEKOsyy vähentää treenaamista.
Kun on niin väsynyt/pahoinvoiva/raukkaraskaana/pitää ottaa rauhallisemmin....
Tiedän, että se oman kropan kuunteleminen on tärkeintä, mutta kuinka usein sisäinen ääni huutaa et maataan vaan jooko täs sohval ja syödään jotain hyvää. Kun on niin väsyny ettei millään jaksa kyl lähteä just nyt!

Ja loppujen lopuksi, ihan sisimmässään tietää, et väsymys on sitä energian puutetta, joka johtuu liikunnan puutteesta.

Kävin siis tänään juoksemassa. Ja aion käydä useamman kerran viikossa. Edelleen. etenkin nyt, kun ne omat vakkaritunnit on poissa.
Hyviä suunnitelmia ja varusteita tärkeämpää kun on se jatkuvuus.
Ei niitä tuloksia vaan tule eikä hyvä kunto säily, jos lenkille herää kerran kuukaudessa...

...Toteaa eräs joka tuntee itsensä ihan turvonneeksi pulleroksi, vaikkei vauva vielä mihinkään oo kasvanut eikä kilojakaan (kaikesta liikkumattomuudesta/syömisestä huolimatta) oo tullut kuin hikinen yksi. Mut housut kiristää ja tää ei oo mitään hassuttelua vaan tosi kuin vesi.
Kai tässä on taas se tosiseikka hyväksyttävä, et seuraavaan puoleen vuoteen painokäyrä ei alaspäin käänny. Se on ylämäkeä nyt ja paras pukeutua maximekkoihin ja muuhun löysään:





(polvipituinen) Mekko Culture


maanantai 15. kesäkuuta 2009

Taidenäyttely

Meillähän on asia vähän niin, et mun mielestä kodin taide tulisi olla omatekemää -ja niin se edellisissä omissa kodeissani on kai aika puhtaasti ollutkin.
Asgeir taas haluaa ostaa. Ja keräillä.

Tässä on siis pieni ristiriita joka on johtanut siihen, että ollaan asuttu useampi vuosi ilman ainuttakaan (itseottamia valokuvia lukuunottamatta) kuvaa seinällä.

Tänä viikonloppuna -jostain hormonaalisesta syystä kenties, päätin sallia jokusen kappaleen Asgeirin kokoelmasta. Joka siis on nojaillut varaston seinään aika monta vuotta.


Tämä ensimmäinen (aloitetaan ihan järjestyksessä eteisestä) onkin poikkeuksellisesti yhteinen. Sitä ei voi laskea Asgeirin kokoelmiin, sillä ostimme sen yhdessä eräänä kylmänä pääsiäisenä yhdillä esnimmäisistä treffeistämme, Tukholmasta. Akvarelli kuvaa siis Tukholmaa ja galleristi-taiteilja itsekin oli paikallisia.





Seuraava vedos on erään norjalaisen taitelijan (nimeä en nyt muista) ja ehkä mun suosikki hauskoine väreineen:



Se sai paikkansa peilin toiselta puolelta.



Käytävällä edetessämme tulee vastaan bosnialaisen Mersad Berberin litografi. Valtaisan taitava mies. Ylhäisessä yksinäisyydessä




Eniten nieleskelin tän Asgeirin purjevenekokoelman kanssa.......
Voi jeeeestas.
En tiedä kellä muulla alle ysikymppisellä on näitä niiiiin perinteisiä myrsky-purjealus -kuvia, mut jotenkin tän taidemuseomainen arvokkuus sit kuitenkin viilensi minut ja annoin sille paikan.


Tää kuuluu tietenkin myös siihen 90+ laatikkoon, mutta koska meidän ruokailuhuoneen kalusto muutenkin on aika antiikkista, niin annoin mennä. Ikivanha kuva sopii ikivanhan kaluston kanssa.



Ompun leikkipaikka saikin sitten vähän modernimpaa ilmettä; norjalaisen Ola Steenin pehmeät hillipiirokset.


En oo mikään kissaihminen, mutta tykkäsin, et ne sopii tohon lelujen kanssa -ja etenkin telkkarin jatkoksi seinälle.





Ei oo helppoo tää parisuhde; kaikenlaisia kompromisseja joutuu tekemään...

Mut onneksi itse pääkallopaikka (suurin, näkyvin seinä) on vielä vapaana -ja siihen tulee mun taidetta. Kunhan saan tehtyä. Ehkä joku suuri lyijykynäpiiros. Jotain ihan simppeliä. Tän kaiken taiteellisuuden ja mahtavuuden tasapainoksi. Huh.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Lexington <3

Raskastan sisutuksessa Lexingtonia -ja kaikkee sen tyylistä.
On toki monia muitakin laadukkaita merkkejä, jotka myy ihan samanhenkistä sisutusta eikä minua aina eniten viehätäkään ne sinipunaiset tyynyt, joissa ensimmäisinä naamalle hyökkää mainosteksti... Mut noin yleensä ottaen Lexington on voittamaton.




Esmes tässä Lexingtonin makkarissa on ihan täydellinen tunnelma (valkoisella puulattialla vielä pieni vaalearaidallinen räsymatto <3. Lisää kannattaa ehdottomasti käydä fiilistelemässä -ja inspiroitumassa tuolla merkin kotisivuilla.

Lexington tuli taas mieleen kun eilen eräässä sisustusliikeessä törmäsin iki-ihaniin neuletyynyihin.
Ihanien tyynyjen hintahan oli pikkasen vajaa sata euroa kipale. Ilman sisälmyksiä. Mut siis ihaniahan ne oli. Tuli vaan mieleen, et kuin monta sitä viittis tohon sohvalle ostaa...

Itse olen -kuten monet teistä tietääkin- ratkaissut ongelman neulomalla itse.



Esim justiinsa Lexington käyttää kuvionnissa paljon palmikkoa sekä pientä "nyppylää".




Kauniinväriset puunapit kuuluvat myös asiaan eikä lankakaan saa olla mitä tahansa seitsemääveljestä. Omiini käytin muistaakseni paksua puuvilla-angorasekoitetta.




Lisäluksusta tyynyyn kuin tyynyyn tuo juurikin se sisälmys -myös parhaat sohvatyynyt ovat untuvatäytteisiä eikä niitä tavallisia kovia littania.


Lenxington-loving pukeutui tänään parasperus Benettonin tummansiniseen neuleeseen, Ginan farkkuleggareihin, johonkin valkoiseen toppiin ja Vikingin saappaisiin. Sataa vettä. Vähän tuima ilmekin.




Kivaa perjantaita!



keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Spis fisk!


Tiedän, et joskus blogi jää huomiotta päiväkausiksi ja joskus (tai siis ainoastaan tän kerran :D) inspiroidun ranskalaisesta kalagratiinista niin paljon, että on pakko kirjoittaa päivän toinen blogimerkintä.


En oikeastaan tajuu, miks ihmisiä ei enemmän houkutella syömään kalaa. Usein törmää suositukseen "kaksi kertaa viikossa", mutta tää nyt on tosi laimeeta....

Kala on terveellistä, maukasta, helppoa, monipuolista, ekologista -itsepyydetty kala jopa hyvin ekologista sekä mahdollisesti lähes ilmaista ravintoa.

Ymmärrän pikkasen, ettei Suomessa kalastelu ole niin kivaa kuin vaikka täällä, sillä
A) Kalalajeja on paljon vähemmän
B) Suurin osa kalalajien edustajista on hyvin pienikokoisia ja verraten runsasruotoisia.
C) Sekä järvistä että Itämerestä pyydetyissä kaloissa on mahdollisesti ympäristömyrkkyjä.

Ympäristömyrkyistä on pakko mainita sananen.
Järvissähän kaloihin kertyy maaperästä liukenevaa elohopeaa -ja tätäkin lähinnä petokaloissa (hauessa, suurissa ahvenissa).
Itämerssä asustavista kaloista saatta löytää teollisuuden päästöjä, jotka kertyvät kalan rasvaan ja näin ollen siis merkittävissä määrin rasvaisiin kaloihin kuten lohi ja vaikka silakka. Jäljelle jää siis vielä loistavia, aika turvallisia kaloja kuten ahven, siika ja kuha.

Ympäristömyrkkyjen osuus on niin tekosyymäisen pieni, ettei sitä tulisi käyttää argumenttinä, jollei syö kalaa tyyliin joka päivä. Kalan terveysvaikutukset ovat niiiin moninkertaiset haittavaikutuksiin verrattuna, etten epäilisi hetkeäkään. En sitäpaitsi usko, että monikaan teistä, jotka tätä lukee, on niin kalastajia, ettei ennemmin ostaisi ruokaansa kaupasta ;) -Pakastealtaan kaloista suuri osa -sekä tuore lohi taitaa useimmiten tulla täältä Norjasta päin.

Terveysvaikutuksista:
Kalan rasva sisältää tietenkin omega3-rasvahappoja, jotka siis muun muassa pitävät meidän ihmisten veren "juoksevana" eli ehkäisevät hyytymistä. Näin ollen riski infarkteihin, rytmihäiriöihin, valtimosairauksiin ja yleensäkin sydän- ja verenkietoperäisiin äkkikuolemiin pienenee. Ja koska verisuonimuutokset alkavat jo nuorella iällä, on kalan syöminen hyvä tapa koko elämän..

Kala on sitäpaitsi loistava, runsas D-vitamiinilähde ja näinollen osallistuu myös luuston hyvinvointiin -kalsiumhan vaatii imeytyäkseen D-vitamiinia.
D-vitamiinin vähäisyyden oletetaan myös lisäävän riskiä joihinkin kasvaimiin, joten kalan syönti saattaa ehkäistä syöpää -myös rasvahappokoostumuksensa ansiosta.
Kalassa on lisäksi runsaasti proteiinia ja sillä sanotaan tutkitusti olevan hyvä vaikutus vastuskykyyn, silmiin, ihon kuntoon sekä mielialaan. Uskomatonta, mutta totta; useiden tutkimuksien mukaan runsaasti kalaa syövillä esiintyy muuta väestöa harvemmin mm. masennusta, muistihäiriöitä (dementia, alzheimer) sekä keskittymisvaikeuksia (ADHD)!

(Ihan uusimpia tutkimuksia aiheesta on tehnyt esim. suomalainen professori Markku Ahotupa, Biolääketieteen laitos. )

Kala on mun mielestä niin mahtavan monipuolinen raaka-aine, että sitä voi helposti käyttää neljä kertaa viikossa (niinkuin me kai tavallisimmin).
Kalasta voi helposti tehdä keiton, paistaa uunissa kermalla ja vihannespedillä tai ruskistaa pannulla tai mmmmmm, grillissä rapeaksi. Aivan mahtavan maukasta ja helposti vähän juhlavampaa -ikke minst trendikkäämpää vieraille.

Pliis, syökää kalaa -voitte vielä paremmin :)

(Taidan pian laittaa pari superhelppoa, maukasta ja terveellistä kalareseptiä, vaikka onhan niitä ainakin vanhan blogin puolella ollut useinkin.)

Sadepäivän satsaus

Ostin tässä joku aika sitten itselleni sellasen söpöt kumpparit, että sadeilmoja vähän odottelinkin. Tänään vihdoin tulivat tarpeeseen. (Tietenki sataa kun on mun viikon ainoa vapaapäivä.)



Kumisaappaat Helly Hansen
mekko Lacoste
leggarit Only

Takki Peak Performance


Ne sopii sitäpaitsi ihan täydellisesti mun sateenpitävän suosikkitakkini kanssa -jonka muuten olen ostanut vuosia sitten Huuto.netistä ihan minihintaan ja joka edelleen on ihan huippukunnossa!

Me pyöräiltiin aamulla Maritille ja käytiin leikkimässä Amundin kanssa. Täytyy sanoa, et odotan innolla huomista, kun tää Ollin toinen huoltaja vihdoin palaa Amsterdamista ym. reissuiltaan ja osallistuu arjen pyöritykseen. Alan olemaan ihan puhki. Treenitkin kutistuneet tasan niihen kahteen omaan viikkotuntiin :( Tarvin ehdottomasti enemmän tän nykyisen ruokamääräni kanssa ;)

Siitä puheen ollen; ranskalainen kalagratiini paistuu uunissa, perunat ja brokkolit kiehuu kattilassa ja jälkiruoaksi nautiskelemme

Lakkavaahtoa:

Noin 5 dl lakkoja (noin dl korvaan yleensä sokeroidulla lakkahillolla)

2 dl kuohukermaa vaahdoksi

2 dl rahkaa

Sokeria voi lisätä maun mukaan etenkin jollei käytä lakkahilloa -sitten vaan sekoittaa ainekset ja tarjoilee kuin vaahdon, vaikka rahkaahan tämä melkein on. Norjalaiset tekevät perinteisesti ilman rahkaa (eihän täältä edes saa sitä normaalia rasvatonta rahkaa, mitä Suomesta), mutta mun on pakko saada vähän makua kermavaahdon sekaan. Tarjoiluun käytetään myös rapeita crepsejä tai vaikka ohuita kaurakeksejä.
Nam!