Asgeir taas haluaa ostaa. Ja keräillä.
Tässä on siis pieni ristiriita joka on johtanut siihen, että ollaan asuttu useampi vuosi ilman ainuttakaan (itseottamia valokuvia lukuunottamatta) kuvaa seinällä.
Tänä viikonloppuna -jostain hormonaalisesta syystä kenties, päätin sallia jokusen kappaleen Asgeirin kokoelmasta. Joka siis on nojaillut varaston seinään aika monta vuotta.
Tämä ensimmäinen (aloitetaan ihan järjestyksessä eteisestä) onkin poikkeuksellisesti yhteinen. Sitä ei voi laskea Asgeirin kokoelmiin, sillä ostimme sen yhdessä eräänä kylmänä pääsiäisenä yhdillä esnimmäisistä treffeistämme, Tukholmasta. Akvarelli kuvaa siis Tukholmaa ja galleristi-taiteilja itsekin oli paikallisia.
Seuraava vedos on erään norjalaisen taitelijan (nimeä en nyt muista) ja ehkä mun suosikki hauskoine väreineen:
Se sai paikkansa peilin toiselta puolelta.
Käytävällä edetessämme tulee vastaan bosnialaisen Mersad Berberin litografi. Valtaisan taitava mies. Ylhäisessä yksinäisyydessä
Eniten nieleskelin tän Asgeirin purjevenekokoelman kanssa....... Voi jeeeestas.
En tiedä kellä muulla alle ysikymppisellä on näitä niiiiin perinteisiä myrsky-purjealus -kuvia, mut jotenkin tän taidemuseomainen arvokkuus sit kuitenkin viilensi minut ja annoin sille paikan.
Tää kuuluu tietenkin myös siihen 90+ laatikkoon, mutta koska meidän ruokailuhuoneen kalusto muutenkin on aika antiikkista, niin annoin mennä. Ikivanha kuva sopii ikivanhan kaluston kanssa.
Ompun leikkipaikka saikin sitten vähän modernimpaa ilmettä; norjalaisen Ola Steenin pehmeät hillipiirokset.
En oo mikään kissaihminen, mutta tykkäsin, et ne sopii tohon lelujen kanssa -ja etenkin telkkarin jatkoksi seinälle.Ei oo helppoo tää parisuhde; kaikenlaisia kompromisseja joutuu tekemään...
Mut onneksi itse pääkallopaikka (suurin, näkyvin seinä) on vielä vapaana -ja siihen tulee mun taidetta. Kunhan saan tehtyä. Ehkä joku suuri lyijykynäpiiros. Jotain ihan simppeliä. Tän kaiken taiteellisuuden ja mahtavuuden tasapainoksi. Huh.
13 kommenttia:
Voi ei noita purjelaivoja :D Ihan karseita ;) Mutta toi peilin vieressä oleva on tosi herkullinen ja hieno.
Meillä nää jutut riippuu siitä että ripustaako niitä kukaan ;) Olis yks mun tekemä sisustustaulu Marimekon kankaasta ja yksi miehen Tintti-juliste kehyksissä mutta ei vaan saa aikaseks... Pienempiä kuvia esim. kavereiden omaa taidetta onkin sitten ripoteltuna sinne tänne.
Eksyin blogillesi viime yönä ja nyt jo koukuttaa :)
Purjelaivataulut ovat tekemässä hyökkäystä meillekkin. Valitettavasti :( Miehen isoisä tykkää ostella suvulleen tauluja, yleensä juuri kyseisiä purjelaivatauluja. Nyt olen karttanut seuraavaa vierailua isoisän luokse, koska siellä meitä odottaa kuulemma kaksi taulua. Luultavasti juuri purjelaivatauluja kulta kehyksin. Kaksi asiaa jotka saavat niskakarvani nousemaan pystyyn.
Parisuhde on myös sitä, että antaa tilaa. Hienoa, että miehesi taulut löysivät paikkansa!
Sitä paitsi jos sinun laillasi kaikki ajattelisivat, useimmissa maailman kodeissa ei olisi taidetta esillä ensinkään:) Taide on ilo ja nautinto, siksi kai sitä tehdään, myydään ja ostetaan.
Ja meritaulut oikeastaan ymmärtää varsin helposti herra A:n mereen liittyvästä työstä, myös kotinne meren läheisyydestä. Anti mennä vaan - kyllä sinä niistäkin opit pitämään, tykkääthän jo sellaisista tietyistä matoista, joita niitäkin pidetään vain vanhemman väen juttuna;)
Ja onnellista odotusta sinulle!
Noihan on kaikki ihan mahtavasti sommiteltu muuhun sisustukseen. Omassa kämpässä kyllä tökkisi kultakehykset todella pahasti :P
No ei noi purjelaivat ole mitään karseita...rumemepiakin on!:) Meillä itsellä ei ole muita kuin itse ottamia kuvia suurennettuina kehyksissä ja muita valokuvista kopioituja kaupasta ostettuja tauluja.
Mutta itse asiaan: MIKÄ TOI PIIKKUMIEHEN MOPEDIPYÖRÄ ON??? Aivan sika makee!! Joku keräily juttu vai saako niitä jostain ostettua tavallisetki kansalaiset? Kertakaikkisen hieno ilmestys!:)
ps. toivoisin sisustuspostauksia lisää :)
Herttainen: :D Hehe. Nimenomaan karseita -ja sopii aika harvaan huusholliin. Joo ja kestihän meilläki tää ripsutaminen kolme vuotta ;)
Tixutus: Oi ihanaa, kohtalotoveri! Mut kuvittele et teillä se joka tykkää purjevenetauluista on ISOisä eikä tää ihan normaali nuorehko mies ;)
Kultakehyksistä sit taas tykkään -ja meillä on niitä jo etukäteen peilissä ja valokuvissa, joten sopii samaan sarjaan...
Eeva: Kiitos rohkaisusta ;)
Pelästyn muuten itsekin tasaisin väliajoin huomaamaan tykkääväni näistä eläkeläisjutuista -ne matot kuuluu ehdottomasti samaan sarjaan ;D
Liia: KIITTI! Sitä juuri toivoin, et ne edes sopis niinku tänne.... Huoh :)
Anonyymi: Hehe mopedipyörä on joskus ennenkin vilahdellut kuvissa ja siitä on heti kyselty ;) Olli sai sen täällä Norjassa asuvalta kummisedältään joka on urheiluvälinelalla ja ostanut tän suoraan maahantuojalta, joten en oikein osaa sanoa... Harmi. En oo koskaan nähnyt kaupoissa.
Sie ootkin antanu ihan kunnolla köyttä! Asgeir sai ripustaa monta unelmaansa seinälle, rakkaudella varmaan noi purjeveneet asetteli. :D Kivan näkösiä ne oikeesti on. :) Anniina
Joo, mäkin olin lukevinani tuolta alusta, että annoit eräänä päivän yhden taulun muuttaa varastosta sisään, mutta tää näyttää siltä että susta on tullut ihan höveli :D
Mä oon paraikaa kesätöissä rannikolla pikkukaupungissa, jossa viihdyn hyvin ja ehkäpä, jos sieltä on seurakuntapastorin pesti avoin kun valmistun joskus vuonna X, voisin muuttaa sinne, asettua pikkuruiseen puutaloon ja sisustaa mummolamaisesti - sinne sopisi nuo myrskytaulutkin. Nykyiseen kämppään ne ei istuisi, mut joku niissä karmeudessaan ja mauttomuudessaan kiehtoo, ehkä se meri? Ja historian siipien havina?
Mä en vois sietää ruusupuska-asetelmia. Meidän mummolan seinällä on sellainen 1,5*1,2m kokoinen VALTAVISSA kultakehyksissä olevan kukkapuskataulu, jonka alla en pienenä sohvalla uskaltanut istua tai nukkua kun pelkäsin että se putoaa ja kuolen. Nyt pelkään lähinnä, että kun mun isovanhemmat kuolee, taulu sälytetään mulle, kun "sähän tykkäät kaikesta vanhasta ja retrosta". Tosin retroa se ei kyllä ole nähnytkään, ainakaan mun määritelmien mukaan...
Jotenkin osaan kuvitella sun miehen innostuksen kun on saanu vihdoin myrskyt ja purjeveneet seinille :--D
Minun mielestä nuo kissataulut oli niin söpöset pojan huoneeseeen <3
Johanna, sä olet ihan mahtava:osaat ottaa tollaiset kompromissit niiiiiiiiin loistavalla tavalla!
kiitti johanna, kun teit tästä taas avoimen! suljettuna en sitä lukenut, mutta aikoinaan sen ollessa avoin rakastuin... neuleisiisi, maalauksiisi, ruokiisi, urheiluusi, tyyliisi, kotiisi, perheeseesi, tapaasi nähdä elämä. koko settiin ;o)
ton tyylisiä kolmipyöriä löytyy mm täältä: http://www.villenkello.fi/shop/kauppa8/categories.php?id=10
onnea odotukseen!
-sr-
Toi tauluasia takuulla jakaa mielipiteet, mutta kivasti sait ne sommiteltua muiden joukkoon. Nuo laivat ja muut meriaiheet kyllä ovat sellaisia, jotka kolahtavat jos kolahtavat - ja monelle eivät. Itsellekään eivät oikein. Tuli mieleen, että jos minä nyt yrittäisin laittaa sellaisia meidän seinille, ei tulos olisi noin onnistunut vaan tyyli muuttuisi niin radikaalisti että huh ja joutuisin tosi tarkkaan miettimään muun sisustuksen vaihtamista aika täydelleen. Meilläkin appiukko on laivataulujen fani mutta onneksi ei osta niitä lahjaksi; tosin purjeveneen pienoismallin (ison) jo saimme kerran, että saapa nähdä...
Onpa sulla ihanasti sisustettu koti, noista viimepostauksenkin kuvista katsottuna :) Tykkään itsekin juuri tollasesta tyylistä
Lähetä kommentti