Aino on tänään 2 viikkoa vanha.
Se alkaa jo olemaan aika pullero -etenkin noi posket on kovasti levinneet XD
Ne kasvaa niiiiiin nopeesti!
Yöt menee niin hyvin kuin nyt vastasyntyneiltä voi odottaa; väsynyneeksi en edelleenkään oo itseäni tuntenut.
Mut laiskaksi.
Kyllä, toisinaan.
Etenkin näinä parina päivänä viikossa kun Olli on päiväkodissa sen kuutisen tuntia.
Välillä tuntuu, et mites tässä nyt ei oo enempää hässäkkää. Että enhän joudu tekemään mitään millä kokeneemmat pelotteli. Et kymmenkertainen homma kahdessa? Where?
Päinvastoin; pystyn taas vaikkapa makaamaan vatsallani ja leikkimään Ollin kanssa lattialla, nousemaan sängystä ongelmitta, kurkottelemaan, kyykistelemään, you name it. Kaikkea.
Niinhän sitä sanotaan, et vahvoille ihmisille annetaan elämän hankaluudet; niille siis, jotka niistä kykenee selviytymäan.
Eikö?
Tiedä sit mitä tää meistä kertoo, mut me ollaan ainakin saatu mielettömän helpot ja tietenkin maailman ihanimmat lapset ;)
No sit, en tiedä kuka haluu nähdä tällasta päivän asua (ja lookia yleensäkin), mut koska realityä on peräänkuulutettu, niin... :) Laitetaan:
mamma -10kg (join muuten kahvia tänään ISOLLA kermavaahtokiekuralla sekä tän että Ainon kaksviikoisten kunniaks :))
villapaita omatekemä Ollin vauva-aikoina imetystä ajatellen.. Lankana Garnstudion Silke Tweed?
kollarit Only
Villasukat Odd Molly
Uggsit
Ihanaa helmikuun alkua, kevät lähestyy muuten!
(Hahaa kauheen lumipyryn keskeltä hyvä uskotella tällasta.)
111 kommenttia:
En halua mitenkään pelotella mutta on ihan pieni mahdollisuus ;-) että ne vilkkaat ja "kaksi on sama kuin kymmenen" ajat ovat vielä edessäpäin. :)))))
terkkuja nietosten keskeltä kahden vilkkaan viikarin äiti ja todellakin, ainakin meteli on välillä kuin talossa olisi kymmenen lasta :))
Siis mä en kestä jos olet tehnyt tuon villapaidan itse!! IHANA!!!!!
Aivan ihana villis ja vielä oma tekemä,apuva.
Kovin nättinä olet jälleen kerran.
Jäi kovin vaivaamaan se ihan Soaked in Luxury parka. Minkä ikäinen se on ja oletko ihan sieltä Norjasta sen ostanut?
Mahtava blogi, saa aina leveän hymyn huulille, kiitos siitä!
Jenny
Ei se kyllä aina niin mene, että vahvoille vaikeudet. Se miten vaikeaksi asiat kokee, on ihmisestä itsestänsä kiinni. Jos maailmankuva ja ajattelu on kovin synkkää, kaikki on vaikeata ja vaikeakin moninkertaistuu. Ihmisen mieli kätkee valtavat voimavarat ja asenteen työstäminen voi usein varmasti keventää sitä vaikeutta.
Sussa on paljon vahvuutta, rohkeutta ja paljon muitakin ominaisuuksia, jotka varmasti itsessään suojaavat vaikeuksilta ja auttavat jaksamaan. Sinä loistat valoasi maailmalle ja se heijastaa sitä sinuun takaisin. Niin se usein tahtoo mennä.
Tosi kaunis olet näissäkin kuvissa! Ja aivan mieletön tuo neule!!!
Aino ja Olli on ihanan sulosia <3
Ihana kohtaaminen tuossa ekassa kuvassa :)
Itse en ihan allekirjoita sitä sanontaa että jokaiselle annetaan taakkaa sen mukaan mitä jaksaa kantaa (jos se siis on suurinpiirtein se mitä tarkoitit), itse ainakin olen pieneen ikääni nähden joutunut kantamaan paljon sellaista taakkaa, jota vaan en jaksaisi, toki tiedän että jollain on vielä varhaisemmassa vaiheessa ollut vielä rankempia kokemuksia (esim. http://areena.yle.fi/video/552935), mutta en silti halua omiani vähätellä. Se että olen hengissä, eli siinä mielessä selvinnyt, ei tarkoita että olisin jotenkin vahva. Elämässä vaan on riittävästi niitä hyviäkin asioita miksi en voisi riistää itseltäni henkeä vaikka se taakka painaa ihan sietämättömän paljon ja monesti valtaa ajatuksissani enemmän alaa kuin ne muutamat hyvät asiat. Ja se muuttui jälleen painavammaksi viime viikolla tarkentuneiden huonojen uutisten vuoksi ja raastaa niin paljon kun tietää että niiden asioiden kanssa joutuu elämään loppuelämän :/ Välillä on kova kiusaus mennä 20 asteen pakkasessa makaamaan lumihankeen, mutta en vaan voisi tehdä sitä mieheni vuoksi, niin paljon hänestä välitän. En itsekään toivoisi että mieheni vietäisiin minulta.
No, meni nyt ehkä osittain vähän sivuraiteille ;)
Aivan ihana villapaita ja varmaan juuri sopiva käyttötarkoitukseen.
Haluan kiittää sinua ihanista neuleohjeista mitä. Sain viikko sitten valmiiksi neuletakin ja nyt on jo puolet ponchosta valmiina. Tein ponchoon lettikuvion tuolla ohjeella mitä neuvoit kauluriin. Lisää neuleohjeita kehiin. Muistelen, että olet tehnyt aikaisemmin jonkun boleron. Löytyisikö sinulla siihen ohjetta?
PaH
Oi toi neule on ihana :) Kovan työn oot ton eteen tehny, mutta kyllä kannatti!
ja taas niin hehkeenä :D Taidat olla luonnonkaunista sorttia kun "arkisenakin" näytät nätiltä.
onko se kauluri kovin vaikea kutoa??? En osaa kutoa en ollenkaan, mutta houkuttais yrittää... Tai siis aion opetella tai miten vaan. Ja toi kauluri houkuttelis kovin...
Anonyymi: Hahaa, jotenkin suljin kokonaan tollasen mahdollisuuden pois ;D Eiköhän ne sieltä tuu siis meillekin... ;)
Anonyymi: Hih kiitti :)
Jenny: Kiitti :) Parka on pari vuotta vanha, ostin sen vieläpä puoleen hintaan, et oisko ollut silloin jo vanhasta mallistosta...
ESC: Joo niin vähän kyseenalaistin tota ajatusta itsekin... Ois vaan kiva jos se menis noin, niinkun tasapauolisempaa, et kaikilla ois aika tasainen määrä ongelmia... Mut eihän se niin taida mennä... :)
Ja kiitos :)
Herttainen: Joo juuri sitä tarkoitin. EIkä se tosiaan niin taida olla, kuten ESCillekin vastasin. Harmi vaan. Ois paljon reilumpaa :) Mut ehkä sit kuitenkin oot vahvempi kuin luulisit, sulla vaikuttaa kuitenkin olevan niin rempseä elämän asenne...? :) HArmillista tietenkin kuulla.
PaH: Lupaan pian laittaa jonkun bolero-ohjeen kun niitä on kyselty jo usein! :)
sups: Joo se on aika hyvä ;) Kiitti :)
Kaksi viikkoa menee nopeasti! Hyvältä tuo sinun todellisuuspukeutuminenkin näyttää. Harmoniset värit ja aivan ihanat nuo Odd Mollyn sukat! Kaipa se avain tähänkin on se, ettei vaatekaapista vaan löydy inhoja vaatteita :)
lattenainen: Se on iisi piisi kun saat luotua silmukat puikolle, menee ihan itestään! ;) Ja kunhan osaat tehdä lettiä. Kyllä se onnituu!! :)
Heh, ne busy-hetket tulee vasta kun se pikkuisempi alkaa liikkumaan...ja joskus jo siinä vaiheessa kun toisella olis jo kiire ja toinen ei pääse vielä mihinkään:)
Paljon onnea 2 viikkoispäivänä!
Hei Johanna!
Olen piipahdellut blogissasi silloin tällöin jonkun toisen blogin kautta. Aluksi ajattelin, että blogisi olisi kovin pinnallinen, koska satuin aina törmäämään vain kalliisiin laukkupäivityksiin enkä oikein edes lukenut niitä.
Nyt eräs päivä satuin taas sivuillesi ja lueskelin uusimpia juttuja. (tähän väliin: ONNEA HURJASTI IHANASTA AINOSTA! <3) Mielenkiintoni heräsi ja olen nyt kolmena iltana ottanut teekupin käteeni ja kahlannut koko blogisi läpi. Ja tämähän on aivan IHANA! :) Niin elämänmakuinen, iloinen ja todella hyvällä tavalla ARKINEN blogi! <3
Sinulla on myös minun mieleeni oleva pukeutumistyyli ja kävinkin tänään vähän törsäilemässä pieniä kotihoidontukiani vaatekaupoissa. Siitä syytän siis sinua ;)
Luin myös suurella mielenkiinnolla postauksesi liikunnasta ja ruokavaliosta; ne kun ovat nyt itsellenikin ajankohtaisia. Näin ei tosin ole ollut aina.. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan :)
Sait siis minusta vakkarilukijan ja toivon -varmasti monen muun ohella- ettet IKINÄ lopeta bloggaamista! :)
terkuin, Iida
p.s. tervetuloa vastavierailulle myös minun blogiini. Siellä on nyt ollut vähän hiljaista, mutta kiihtynee taas tässä kevään mittaan. Toivoisin, että vuorokaudessa olisi edes 3 lisätuntia.. :)
Mä oon niin ihastunut näihin sun mahtavan hienoihin villapaitoihin, jotka oot ite tehny. Olispa mullaki tollanen taito. :D
Kun meidän neiti syntyi,pyörittelin suurinpiirtein peukaloita,vaikka kaksi isoveljeä oli kotosalla myös.Tyttö vaan nukkui ja välillä söi.
Sen jälkeen,kun eka vuosi tuli täyteen,hän on ollut paikallaan vain nukkuessaan ja vilkkaudessa päihittää pojat mennen tullen.
Nyt neiti on 4v ja meno entistä hurjempaa.Juttu ei taukoa hetkeksikään ja erityinen yllätys on ollut sellainen pohjaton kiinnostus kaikkeen naisellisuuteen liittyvässä,esim.meikit,korut ja vaatteet,lue,prinsessarönsyilyt,jotka itselleni ovat kovin vieraita :)
Että näin meillä.
Ja PS,kyselin aiemmin sinulta vinkkejä Asoksen nahkatakkiin.Se tuli jo aikoja sitten,mutta oli ihanampi kuin osasin odottaa ja kokokin meni nappiin!Kiitos vinkistä,nyt vaan odotellaan kevättä,vaikka lunta tuleekin TAAS taivaantäydeltä!
Neiti nimetön: No nää housut on kyl siinä rajoilla ;) Kiitti vaan :)
White Lily; Joo tajusin vasta näiden kommenttien myötä et ne ajat saattaa olla edessä :S Hehe
Iida: Kiitos kommentista ja palautteesta :) Mun on sen verran kommentoitava tota pinnallisuusasiaa, et kyllä sitä tulee varmaan täällä edelleenkin olemaan aika paljon :S Sorry teille, jotka arkisia juttuja toivotte :) Tää blogi on kuitenkin mun sellanen henkireikä, jossa haluan kaiken arkeni keskellä päästä purkamaan myös pinnallisuuksia... :) Mut oli tosi kivaa kuulla, et syvempi tutkailu osoitti jotain muutakin!
Anonyymi: Kiitti <3 Mulla taas ei oo taitoa tehdä mitään ohjeiden mukaan :D
Siiri: Hih kuulostaa meiltä :D Eli eiköhän toi Ainokin tosta kunhan jaloilleen pääsee... ;D
Joo se takki oli kyllä niin hyvä!! Kivaa et passas sullekin!! :)
Ihana kuva lapsista :) Ja hieno tuo villapaita
-tuulikki-
Suloisia lapsia! Kiva kun kaikki on mennyt hyvin :)
Kyl kahden kanssa pärjää... Mutta ans olla jos/kun siihen tulee kolmas!
Mulla on kamalan suloisia ja helpohkoja lapsia, mutta siinä vaiheessa kun kolmas tuli, vedin vessasta alas ne kommentit, et siinähän ne "sivussa" menee... ;)
Blogi on kiva, mutta viime aikoina hurjasti lisääntynyt ylenmääräinen lukijoiden taholta tuleva hehkutus ja Johannan suoranainen palvonta on alkanut harmittamaan. Vaikka eipä näitä kommentteja ole tietty pakko tulla lukemaan.
Yrittäkää nyt kuitenkin tajuta, että tämäkin blogi on vaan viipale ihmisen elämää! Ärsyttää jo jatkuvat kommentit linjalla "Miten voit olla noin kaunis / teidän koti on aina niin siisti / oot supernainen just synnyttäneenä / miten sulla voi olla noin helppoa kahden pienen kanssa".
Blogin tuoma mielikuvahan on vaan osa arkea! Ei Johannakaan mikään puolijumalatar ole, vaikka kaunis ja onnellinen onkin. Johanna on monesti sanonut, että blogi on hänelle henkireikä, joten tottakai jututkin täällä on sen mukaisia.
Tekstissä ei valiteta turhuuksista, vaan keskitytään kivoihin juttuihin. Itseään ei tarvi kuvata rähjäisimmillään eikä kameran eteen ole pakko valita niitä sotkuisimpia kotoa löytyviä paikkoja. Valitsemalla sen, mistä kirjoittaa ja mitä kuvaa voi luoda mielikuvia. Ja tää on hömppä-kauneus-naistenlehtiblogi, ei valitus-rumuus-elämänankeus-blogi.
Joten hei, miettikää vähän, ennen kuin jankutatte sitä, miten ihmeessä kirjoittaja voi olla aina niin upea. Ei varmasti voikaan, eihän kukaan voi! Kaikkia harmittaa joskus, kaikilla on joskus sotkuista tai rumempi päivä, mutta niihin ei vaan ole pakko keskittyä ja julistaa niitä kaikille.
Eikö ton ihmettelemisen sijaan vois kehua vaikka niin, että onpa kiva kun jaksat ilahduttaa meitä kauniilla kuvilla ja pirteillä jutuillasi!
Hei Johanna!Onnea Aino-vauvan johdosta ja kiitos mukavasta blogista, käyn lukemassa lähes päivittäin kuulumisesi.
Mulla olis sellainen kysymys, että minkä merkkiset on sun neulepuikot kaulurikuvassa (8 pyöröt)?
Asun pienessä tuppukylässä, jonka kaupoista ei löydy kuin novitan metallipuikkoja ja haluaisin laadukkaita bambu tai vastaavia puikkoja vaikka tilata netin kautta.
Kaipa se riippuu paljon omasta asenteestakin, miten tuon lastenhoidon ottaa ja mitä kokee raskaana. Univelalle tosin ei voi mitään ja kun sitä kertyy tarpeeksi, niin sitten ei jaksa vaikka miten haluaisi. Se myös vaikuttaa paljon onko osallistuva puoliso, joka ottaa vastuuta ja osallistuu lasten hoitoon. Sulla ilmeisesti on :)
Sulla on ihana blogi jota on mukava lukea!
Ja taas kerran yksi kaunis neule :) Onko teillä siellä Drops-kauppa vai tilaatko langat netin kautta? Neulenäppejä alkaa syyhyttämään kun näitä kuvia kattelee :)
kiva kuulla että alku on sujunut noin hyvin, mutta oman kokemuksen mukaan niin ne hankalammat ajat on vasta edessäpäin ;-) ja siis tuo sun neuleesi on todella ihana, juuri tuollasita imetysvaatetta minä olen kaivannut kerran jos toisenkin tänä talvena. no onneksi meillä imetysajat on kohta menneen talven lumien, ja uusia imetyksiä ei ole suunnitteilla....
Heipat. Pistänpäs taas muutaman päivän tauon jälkeen todistetta vierailustani.:)
Postauksestasi tuli mieleeni ihan oma tilanteeni ja omat ajatukseni n. 2,5 vuoden takaa.
Meillä on kaksi tyttöä tasan kahden vuoden ikäerolla ja esikoinen oli vauvana/taaperona todella helppo tapaus unien, syömisten ym. ym. kanssa. Me reissattiin, kahviteltiin ja liikuttiin ilman mitään ongelmia. Kaikki oli niin kovin harmonista ja helppoa. Kertaakaan en lapsukaiselle edes korottanut ääntäni saati menettänyt mihinkään asiaan hermojani kaikki oli vaan niin ihanaa. (Niin, kun on toki edelleen.:)) Kun pikkuinen kuopus syntyi hänkin oli alkuun aivan uskomattoman rauhallinen ja hyvä uninen ja ruokainen. Ja minä ajattelin, että no niin siinä taas nähtiin kaikkien varoittelut ja elämän muuttumiset ja hässäkät. Että hoh hoijaa se on kuulkaa vaan asenteesta kiinni.;)
Mutta kyllä minullakin alkoi vähän realismia tulla tähän touhuun, kun kuopuksesta kehkeytyi n. 3kk iässä melkoinen tahtonainen ja vaativainen pieni yökukkuja. En nukkunut reiluun kahteen vuoteen yhtään kokonaista yötä ja se kyllä tuntui ja näkyi tässä äiti ihmisessä.:) Nyt elämä on taas niin kovin helppoa kahden "ison" neidin kanssa, että huomaan blogiasi lukiessa pienen vauvakuumeen nostavan päätään.;)
Enkä toki kirjoituksellani tarkoita neuvoa tai jeesustella vaan lähinnä ihan omia muistojani ja kokemuksiani kertailin.
Ihanaa ja antoisaa arkea tovotan teille.
Stina
ps. Ihana tuo neuleesi.
Ihanaa että on kiltit lapset. Mulla tuli vaan mieleen mitä äitini on puhunut minusta ja siskostani. Olimme ihan ylikilttejä, aina siihen ylä-asteikään saakka. Mutta sitäkin kapinointia ja järkyttävää rajojen rikkomista kesti vain muutama vuosi ja sitten ollan oltu taas kiltisti :)
Ihania. Meidänkin pienokaiset ovat kasvaneet ihan liian nopeasti.
PS. Fiksu päätös, ettet julkaise paljon kuvia lapsistasi.
Ihana blogi, ihana äiti :) Mukava aina lukea teidän kuulumisia. Onnea vielä kerran perheenlisäyksestä!
Ja upea villapaita, hitsi kun itsekin osais sellasia tehdä!
-Lisbeth-
Hei taas. Musta tulikin heti oikein "piikki lihaan" ;)
Piti vielä sanoa tuosta arjen helppoudesta, että muistathan NAUTTIA tuosta ajasta. Itse aina haaveilen neljännestä lapsesta ja ihanasta vauva-arjesta. Meillä on 3 tytärtä tasan 2v ikäeroilla ja kaikki on ihan aikuisten oikeesti mennyt tosi hyvin! Tottakai hekin taistelevat ja joudun ääntänikin korottamaan, mutta muutoin kotielämä heidän kanssaan on mennyt aivan ihanasti. Monet minua tosin aina pelottelevat miten paljon vaikeampi tyttöjen murrosikä on.. ;)
Eli voi olla hyvinkin mahdollista, että arki sujuu aina noin leppoisasti sinulla :)
Ja tuosta pinnallisuudesta.. En itse koe näitä blogisi asioita pinnallisina, koska ne ovat kuitenkin osa sinua ja elämääsi. Ei täällä varmaan kukaan jaksaisi käydä jos kaikki kirjoitukset koskisivat vain vauvan pukleja tai muita rutiineja. Minusta on hienoa, että huolehdit itsestäsi ja ilahdutat meitäkin hyvillä vinkeillä ja linkeillä.
Ja minä ainakin hehkutan blogiasi/sinua ihan täydellä sydämellä. Aika usein ikävät kommentit ovat pieniä kateellisuuden pistoksia. Minulle ainakin olet tuonut ihanan raikkaan tuulahduksen tähän kotiäidin arkeen :)
Iida
Joku kirjoitti, että kyllähän se elämä kahden kanssa sujuu, mut odotas kun tulee kolmas.. hihi pakko todeta, että kyllähän se lapsiperhe-elämä kolmen kanssa sujuu, mut odotas vaan kun tulee neljäs!
Ei vaan, kyllä se neljänkin kanssa sujuu kun asenne on kohdallaan! Meillä sukulaiset on lähellä mutta apuja ei saada arkeen lainkaan, silti ihanaa perhe-elämään neljän tytön kanssa eletään! Nyt tosin ovat kaikki jo hoidossa/koulussa että en ole kotiäitinä, helpommin menis ehkä kotiäitinä kuitenkin vielä, mutta työssäkäynnin, opiskelun ja neljä lastakin pystyy hienosti yhdistämään!
Ei kannatta pelätä pahinta tai odottaa ihmeitä tapahtuvaksi vaan elää hetkessä. Elää sellaista elämää kuin haluaa ja rakastaa elämäänsä, niin kuin jonkun blogistin bannerissa englanniksi todetaan (live the life you love, love the life you live)
Raili hei, voit tilata bambupuikkoja ja muuta kivaa täältä: http://www.fiinaneule.fi/kauppa/
ja muille annan ihanan neulelinkin, josta voitte valita mieleisen neuletyön:
http://www.garnstudio.com/lang/fi/kategori_oversikt.php
Johanna, ihana kuva lapsistasi ja teit ihanan neuletyön kuin villapaidan
Heips,
Ihana neule! Olisiko sen ohjetta mahdollista saada ?
Voi että kuule, sulla ei ole vielä tietoakaan, mitä tuleman pitää.. ü Odotas kun neiti alkaa liikkua ja sun päivät menee perässä juoksemiseen ja tavaroita takaisin kaappeihin nostamiseen. Sitten ilta kymmeneltä, kun muu väki hipsii pehkuihin, pestään pyykkiä ja laitetaan huomista ruokaa valmiiksi. Ja se ääni ja sotku, mitä kaksi saa aikaan, on enemmän kuin 10 kertainen.
Nim. kaksi pientä talossa. ü
Vaan ihania ne on, niin ihania, että mihinkään ei päivääkään vaitaisi. Sitä kaikkea jaksaa hymyillen, kun katselee omien peräkana menoa. Tälläistä sen arjen kuuluukin olla. ü
Ja kyllä meilläkin on ollut vastoinkäymisiä, sairauksia ja muuta itsestään riippumattomia asioita, enkä mikään supervahava ihminen olekkaan, vaikka pärjään lasten kanssa yksinkin.
Sulla on ihana blogi. Olen ihana vakkarilukija. ü
- Pilkku
Aivan ihanaa nähä sinut myös tuollaisessa "epätäydellisessä" asussa. Tekee sinusta niin paljon pehmeämmän ja lämpimämmän:)
Siis Aino on aivan hurmaava ja toi kuva kaikin puolin aivan ihana! Ihana kehot hänellä sekä nuo petivaatteet/petaukset! ja uskomatonta, kaksi viikkoako siitä jo on? Onpas aika mennyt hurauksella :) Iloista päivää sinne.
Ai että hän on kyllä suloinen:) Ihan kuin äitinsäkin, hih. Ja mä ainakin haluan nähdä noita rentoja kotiasuja, love them!:)
Inhoan tota vahvuus- höpötystä. Sitä jauhaa yleensä ihmiset, jotka eivät ole onneksi joutuneet kokemaan mitään tosi kamalaa. Sellaisessa tilanteessa sitä vain jatkaa elämää, kun ei osaa muutakaan, mutta vahvuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Toki jälkeenpäin ihmettelee miten selvisin siitä, mutta sitten miettii, että mitäpä olisin sitten tehnyt.
Ja ne 2 lapsen haasteet on vasta edessäpäin ;)
Siis KEHTO... :)
Ihana villapaita! Olisi pitänyt arvata että olet taas itse värkännyt. Olen ruvennut oikein pohtimaan puikkoihin tarttumista sun innoittamana, koulun käsitöissä tykkäsin ainoastaan kutomisesta. Nyt pitäisi vaan vielä löytää aikaa siihen.
Heissan täältä lumikasojen keskeltä.
Pientä pintaliitoa pitää elämässä ollakin, muuten ei arkea jaksa!
UGH.
Noi OM:n sukat on ihanat, tuollaisia kaipailisin itsellekin hiihtolomalle. Täytyypä käydä tutkailemassa kauppoja;))
Voi miten suloinen kuva lapsosista!
Täälläkin on rauhaisaa ja seesteistä (kera 2 vuotiaan ja 5 viikkoisen vauvelin) ja olenkin ollut supertyytyväinen päätökseeni ottaa esikoinen kokonaan pois päiväkodista - niin mahtavaa ja hauskaa seuraa tuo 2-vuotias on. Mutta niinhän se on että jos arjen helppoutta ja kivuutta hehkuttaa ääneen, niin heti kuuluu huokauksia että odotas kun aloitat kiinteät, vauva alkaa liikkumaan, kävelemään tms. niin kyllä sitten on rankkaa. Toki voi ollakin että tilanne muuttuu ja varmasti kaikilla äideillä ja isillä on rankat hetkensä, mutta kyllä ainakin meillä on lapsen kasvu/kehitys tuonut mukanaan ennen kaikkea lisää riemua ja iloa elämään. Enkä minä ainakaan halua elää niin että jatkuvasti ajattelen että edessä olisi rankat/haastavat ajat. Mieluummin odotan iloisella ja positiivisella mielellä tulevaa.
Kiitos blogistasi, saan siitä hirmu paljon energiaa omaan arkeeni.
Terv. Satu
Tosi kiva blogi, hyvät sivut, hyvät kuvat. Ihana perhe, suloinen vauva - mukava seurata, kun omat 3 ovat jo isoja ja oottelen sitten niitä lastenlapsia joskus. Onnea koko perheelle! Anna
Voi että. Muistan elävästi, kun meidän toinen lapsemme syntyi viitisen vuotta sitten. Silloin musta tuntui, että meidän perhe tuli "täydelliseksi", kun meitä oli neljä. Nyt isosisko käy on jo ekaluokalla. Ihania vuosia, työntäyteisiäkin, mutta ihania. Lapset ovat aarteita.
Mun on välillä vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka huokailee ja valittaa valittamistaan. Tottakai sellaisetkin tunteet pitää elää läpi, mutta ei niihin voi vellomaan jäädä. Minusta ihmisen paras voimavara on se tapa, jolla hän suhtautuu asioihin - se on ainoa asia, johon voi itse vaikuttaa.
Elämässä eteenpäin katsominen ja kauneuden näkeminen pienissäkin välähdyksissä ovat viisautta parhaimmillaan.
Niin, ja elämä ei ole reilua eikä tasapuolista. En usko mihinkään "kukin saa niin paljon kuin jaksaa kantaa" tai "jokaiselle se mitä ansaitsee". Elämä on kaoottista, pelottavan arvaamatonta ja haurasta - ja juuri siksi tämä hetki on se, missä pitää elää.
saako udella, kuinka paljon painoit ennen raskautta? :) olet maailman kaunein äiti!
on kai se "helppoo"(niin kovin helppoo äitiys ei ikuna ole) jos toinen on 6tuntia päiväkodissa?ymmärsinkö oikein?
täälläpäin työssä käyvien vanhempien lapset eivät saa päiväkotipaikkoja,ei ainakaan lähimmistä päiväkodeista(10kmlenkki on normaalia!!),ja harmittaa kuulla kun kotiäidit tuo isompia lapsiaan lähipäiväkotiin...Siellä ehkä eri systeemit kun täällä suomen maalla.
itse käytin esikoista kolme kertaa viikossa kerhossa,ja lisäksi perhekerhossa leikkimässä,ei tullut mieleenkään viedä päiväkodin vilinään(nimim.töissä siellä)
mutta en tarkoita pahalla tätä sinua kohtaan!päinvastoin,kiittelen aidosta blogista,ja hyvistä keskuteluista täällä kommenttiketjuissa ;)
Minäkin olen oikeastaan eri mieltä tuosta vahvuusasiasta. Elämä ei anna kaikille tasapuolisesti omiin voimiin suhteutettuna vastuksia, jotkut ovat onnekkaampia ja jotkut taas vähemmän onnekkaita. Yksi on yksinhuoltaja, toinen sinkku koko elämänsä, kolmas suurperheen äiti ja neljäs ei saa lapsia ollenkaan, vaikka haluaisi. Usein ei pysty itse päättämään, millaisia haasteita elämä tuo tullessaan, vaikka omaan suhtautumiseensa voikin itse vaikuttaa. Aina sekään ei vain riitä.
En väheksy yhtään niitä äitejä, joilla on vaikeaa ja jotka eivät pysty pitämään positiivista virettä aina yllä ja panostamaan esimerkiksi pukeutumiseen. On huomattavasti helpompaa pitää positiivinen fiilis yllä, jos lapsi on terve ja muut perusasiat ovat kunnossa. Minäkään en siis usko tuohon, että jokainen saa kantaakseen niin paljon kuin jaksaa. Lähipiirissäni on montakin esimerkkiä siitä, kuinka elämä on tuonut enemmän vaikeuksia kuin mitä yksi ihminen jaksaisi kantaa.
hei, tulin vinkkaamaan että jos burberryn tyttöjen mekot kiinnostavat niin minulla olisi pari priimakuntoista menossa kohta huutoon, käy tsekkaamassa blogissa:)
En tajunnutkaan aiemmin että olet itse neulonut takin...siinä on ollut jonkun verran tekemistä, hieno!
Outi L. sanoi sen kauniisti. Kotivinkissä oli kerran kolumnisti kirjoittanut näppärästi tästä täälläkin kommenteissa vilahdellusta KTOL-ajattelutavasta. Kohta Tämäkin Onni Loppuu. Musta on niin ahdistavaa kuulla tuota "ootas kun teilläkin kohta"-läppää, kun jokainen kuitenkin elää ihan erilaista elämää omissa tilanteissaan, omalla asenteellaan ja elämänkatsomuksellaan. Toinen harvemmin kokee saman tilanteen juuri samalla tavalla. Joo-o ja mitäs sitten, vaikka arjesta olisikin tulossa tulevaisuudessa hulinaa ;) Ei kai kukaan vanhempi oikeasti kuvittelekaan, että arki ja elämä lasten kanssa on aina samanlaista ja kaikenlisäksi vielä yhtä helppoa (tai vastavuoroisesti yhtä vaikeaa). Tää hetki on nyt tässä ja huomista ei välttämättä tulekaan. Kyllä minäkin narisen, etenkin väsyneenä, mutta tuon yritän muistaa joka päivä kuitenkin, että tässä ja juuri nyt on kaikki.
Tällasta mulle tuli kommenteista mieleen :)
Ja blogin pinnallisuudesta vielä. Sopii vallan mainiosti! Mulle lukijana blogit on sellaista arjesta pakenemista, että harvemmin lueskelenkaan mitään kovin paljon aivotoimintaa vaativaa :D Moni varmasti kuitenkin tiedostaa, että blogi on niin pieni (ja tarkoituksella rajattu) osa ihmistä ja hänen ajatusmaailmaansa, että sen perusteella ei vedetä persoonasta johtopäätöksiä. Tai just siitä "täydellisestä elämästä". ;)
Suloinen kuva teidan kullannupuistanne! Meidan nupuista saa tata nykya vaan tappelukuvia! Automatkat koulusta kotio on aivan hirveita. Millahan ne saisi hiljaisiksi...? :)
Siis mie kyllä olen niiiin kateellinen ku olet niin kätevä käsistäs että tuollasia villapaitojaki ossaat tehä! Nimimerkillä ala-asteella vaihdoin käsityön puu- ja metallitöihin.. ja loppuajat koulussa vain hitsailin :D
En ainuttakaan lapasta kerinny valmiiks saaha :D
Minusta se oli ihanaa aikaa, kun toinen lapsi syntyi. Oli ihanaa olla äiti, joka osasi kaiken. Hommat sujuivat rutiinilla, kun lapsilla oli 20kk ikäeroa.
Minulla olikin valtava onni saada kaksi erittäin hyvin nukkuvaa lasta.
Sain tietysti kaikenlaista ivaa osakseni: -Joo odota vaan kun lapsi alkaa heräillä tunnin välein, kyllä nekin ajat tulevat!
Mutta ne ajat eivät koskaan tulleet.
Tarkoitan tällä nyt, että aina on niitä, joska maalailevat piruja seinille, mutta vain aika näyttää, miten sujuu. =)
En huomannut kuka aloitti keskustelun blogin pinnallisuudesta.
Hmm, eikö muotiin ja sisustukseen keskittyvä blogi ole pakostakin pinnallinen? Eihän siinä mitään pahaa ole. En minä halua lukea mitään syvällistä näistä aiheista! =)
Huomenta.:)
Minä en eilen huomannutkaan tuota keskustelua blogin pinnallisuudesta, mutta sanonpa sanasen siitä.
Minusta blogisi on juuri täydellinen tälläisenaan. Kertookohan tämänyt minusta nyt jotain, mutta en ole edes ajatellut blogiasi mitenkään erityisen pinnallisena.:O
Käsittelet minua kiinnostavia aiheita mukavan aurinkoisella tavallasi. Sopivassa määrin asiaa lapsista, perheestä, liikunnasta, ravinnosta, käsitöistä, matkailusta ja sitten ah niitä niin ihania muoti ja hömppä postauksia.
Tämä on ainut blogi jota seuraan aktiivisesti juuri siitä syystä, että minulle sen lukemisesta tulee hyvä mieli ja saan ideoita omaankin elämääni ja vaatekaappiini.:)
Ja tosiaan nauti ihanista, huolettomista päivistä lapsukaisten kanssa kotona. Ei kaikilla tarvitse olla huolia ja ongelmia ja asenteestahan se loppujen lopuksi on mitä suurimmassa määrin kiinni.
Vaikka meillä olikin kuopuksen kanssa omat vastoinkäymisemme (lue: unettomat yöt.) Muuten kaikki meni pääsääntöisesti todella ihanasti. Väsyneenä sitä vaan ei välillä huomannut ja tajunnut.
Pitää tosiaan elää tätä päivää ja nauttia siitä, että kaikki on nyt hyvin eikä murehtia mahdollisia ongelmia joita kenties saattaa nurkan takana väijyä.
Nyt lumitöihin.:)
Stina
juu minäkin olen vähän sitä mieltä, että vaikka positiivista asennetta löytyy, niin paljon on asioita jotka eivät ole itsestä kiinni ja vaikuttavat siihen mielentilaan (työttömyys, sairaudet, koliikki yms. muut) vastoinkäymiset elämässä. Samoin olen sitä mieltä, että en usko, että toiset ovat luotuja kestämään enemmän kuin toiset. Niin se vaan on ,että itse vakavia sairauksia (sekä itse, että pieni poikani) läpikäyneenä sitä on vaan jaksettava, mitä muuta voit tehdä kun toivoa, että kaikki kääntyisi parempaan päin vaikka välillä niin toivottomalta näyttääkin kamppailu elämästä ja monet sairaalassa valvotut yöt leikkauksineen kaikkineen ja odottelut diagnoosista. Nettiaikana tämä on niin, että liika tieto lisää tuskaa sitä googlettaa ennen lääkärin lopullista tuomiota jos jonkin sortin omia diagnooseja ja pelkää aina pahinta.
Se on mielestäni totta, että Se mikä ei tapa - vahvistaa. Näin on minulla ainakin käynyt
krisse
Minakin haluan taas puumerkkini laittaa tuohon peruspessimisti-ajatteluun etta sulla viela on vaikeat ajat edessa.
Kyllahan sina varmasti jo yhden 2,5 vuoden ikaisen lapsen kanssa tiedat ilman tuollaista pelotteluakin etta ne lapset ei pysy paljon nukkuvina vauvoina ja elama muuttuu lasten kehittyessa.
Minun taytyy kylla sanoa etta itselleni vaikeinta aikaa tahan mennessa lasten kanssa on ollut juuri tuo mita sina elat. Oman alakuloisuuden, valvovan vauvan, miehen toitten ja esikoisen rajun mustasukkaisuuden takia. Toki siitakin paastyamme on ollut aikoja etta elama on tuntunut haastavalta, mutta paaosin minusta se on helpompaa kun lapset kasvaa ja alkaa leikkimaan keskenaan.Sita mina en koe vaikeudeksi jos ne sotkee 10 krt enemman kuin yksi tai joskus tekis mieli teha kotihommia korvatulpat korvissa :)
T. Ulkomaan-Mamma
Ihana kuva! Ja vielä onnittelut teille kaikille!
Meillä vietetään tänään neljä viikkois syntäreitä ja tänään ensimmäistä kertaa aamulla paita jossa lukee "äiti on vähän väsynyt" olisi sopinut paremmin kuin täydellisesti päälle.
On pitänyt kysyä aikaisemminkin jo, että onko Norjassa langat minkä hintaisia verraten suomen hintoihin? Itse en raaski neuloa paljoakaan, kun mielestäni langat on niin kalliita meillä.
Mukavaa kolmatta viikkoa teille.
Aino on kyllä aivan ihastuttava. Ja Olli-ihanainen isoveli vieressä hoivaamassa.
Noi sun neuleet on kyllä todella kauniita. Teetkö kaikki omilla ohjeilla vai noudatatko koskaan valmiita ohjeita?
Ihmiset kokevat asiat niin eri tavalla ja jollain voi oikeasti olla raskasta. Tuttuni masentui ja joutui psykoosiin, kun elämänmuutos kahden peräkanaa syntyneen lapsen jälkeen oli liian iso. Itse en kahden lapsen jälkeen voinut kuvitellakaan, että voisi olla raskasta. Mutta kolmannen jälkeen kyllä väsymys välillä iski, kun vauva nukkui vain 15 min - puolen tunnin jaksoissa päikkärinsä ja halusi olla sylissä lopun aikaa. Ihanaa aikaa se kuitenkin oli. Pinnallinen sisustus, vaate, meikkiblogi on ihan rentouttavaa. Ei kaiken tarvitse niin vakavaa olla.
Olen täysin samaa mieltä Anonyymin (2. helmikuuta 2010 16.29) kanssa. Samoja ajatuksia on ollut myös täällä, vaikka (eihän tätä sanaa oikeasti edes tarvita) tykkään Johannan blogista kovasti. Minusta anonyymin esille nostamat asiat on hyvä pitää mielessä, kaikesta huolimatta.
Kai nyt senkin saa sanoa ääneen, että joskus omat lapset väsyttää, joskus kodinhoito väsyttää, joskus töissäkäynti väsyttää ja kahdesta tappelevasta leikki-ikäisestä lähtee kyllä enemmän ääntä kuin silloin, kun toinen oli vielä vauva... Se ei ole mitään pessimismiä tai muuta vaan pelkkä fakta. Ja aina se ei ole niin kivaa kuunneltavaa, mutta se kuuluu elämään. Ja jotkut vauvat taas on vaativimpia pienestä asti eikä sekään aina ole ihanaa. Ja tämän ääneen sanominen ei todellakaan tarkoita sitä, että aina vain valittaisi turhasta, ei osaisi elää tässä hetkessä tai nauttisi ylipäätään elämästä, lapsista, perheestään...
Elämä on välillä monimutkaista ja vaikeaa ja hyvä niin. Elämä on myös erilaista ja ihmiset erilaisia ja sekin on hyvä.
Ihana tuo sun omatekemä villatakki! Meilläkin 2 viikkoa on tullut baby boylla täyteen, aika menee nopeesti.
Sorry, en jaksa nyt vastailla kuin kysymyksiin.
Raili: Pahoittelen kovasti, etten näin yhtäkkia pysty auttamaan, puikoista on tekstit kuluneet nin paljon, etten näe jos niissä joku merkki onkin lukenut :(
Mut Janette onneks antoikin tossa vinkin! :)
Maiju: Mulla on täällä kauppa ihan naapurissa :)
Hanna: Tän ohjetta mun on kyl lähes mahdotonta laatia :D Pahoittelen.
Anonyymi: Painoin jonku 55, vähä allekin ikävä kyllä.
Anonyymi: Joo Olli on tosiaan pari pv viikossa sen kuusi tuntia päiväkodissa. Jos olisin itsekäs, ottaisin sen heti kotiin ja mm. säästäisin parisataa euroa. Ei oo kyseessä helpommalla pääsy :(
Anu: Langat on täällä aika Suomen hinnoissa ts. muuhun hintatasoon nähden jopa aika edullisia. Veikkaan et kulutus on kovempaa ja valikoimatkin isommat. Toki erikoislangat on usein kalliita :S
Mari: En kykyne noudattamaan ohjeita :D Yritin just neuloa Ollille paidan ohjeen mukaan, mut purkaahan se piti ja aloittaa uus omasta päästä XD
Kiitos monista rohkaisevista, kivoista kommenteista <3 Uskokaa pois et niitä tarvii :)
On hienoa että Johanna olet järjestänyt teidän arjen niin että sekä sinulla että Ollilla on ne omat hetket siinä rytmissä ja ne sopii justiinsa teille; ei niitä muiden tarvitse ymmärtääkään. Mun mielestä on ihailtavaa että hoitaa asiansa niin että koko perhe voi hyvin.
Joskus täältä tekstin välistä pilkistää sellaisiakin asioita joista näkee, että ei se elämä aina ole pumpulilla tanssimista sielläkään mutta sen huomaamiseen kai tarvitaan harjaantunutta silmää;)
Minun arkeeni tuo sinun blogisi iloa ja potkua! Myös vinkkejä olen saanut.. Meillä on neljä lasta ja touhua riittää, mutta se on meidän elämää. Tuttua on yövalvomiset, kaksi lapsista on moniallergisia.
Itse en pidä kommenteista, että odotas vaan mitä odottaa.. Niitä olen myös saanut kuulla.
Ymmärrän kyllä, jos on vakavia sairauksia tai muuta murhetta, että se varmasti vie voimia! Ei sellaista kenellekään toivo!
Jatkathan samaanmalliin ihanaa blogiasi ja voimia! (Ainakin itse vasta synnyttäneenä olen ollut kovin herkässä tilassa!)
Ja sekin on ihanaa, että blogimaailmassa on niin paljon erilaisia blogeja, että sieltä voi valita ne mitkä itsestä tuntuvat mukavilta!
Auringonsäteitä Norjaan!
Mä oon sitä mieltä, että teet ihan oikeen siinä että Olli on päiväkodissa 2 päivää viikossa. Olli on kuitenkin jo niin iso, että tarvii muitakin (lapsi)kontakteja kuin pikkusiskon ;) Ja kun kerta ryhmässä on tilaa, niin mikä ettei.
Itselläni on 2 lasta, 1v9kk ja 6kk likat, molemmat kotona ja kyllä välillä tuntuu, että tuo isompi jo kaipaa muutakin seuraa kuin meidät. Mutta onneksi on ystäviä, jolla on samanikäisiä muksuja, joten leikkikaveriakin löytyy (ja avoin päiväkoti, minne voipi välillä mennä muiden lasten kanssa leikkimään).
Meillä ei siis ole päiväkotipaikkaa isommalle, eikä kyllä silloin kun toista rupesin odottamaan edes käynyt mielessä sitä isommalle hakea, mutta nyt huomaan, että edes se 1 päivä viikossa voisi tehdä terää, niin äidille kuin tyttärellekin ;)
Tulipas pitkä sepustus (ja varmaan ihan asian vierestä) mutta näin tänään ;)
Ihanaa kevään odotusta,
Kirsi
Kiitos ihanasta blogista ja sisustusvinkeistä, käsityöideoista ja tavallisesta ihanasta arjesta!!! Sulla on piristävä blogi, jota kotiäiti tarvitsee ja odottaa uutta bloggausta vaikka joka päivälle...mahtava, kun monta kertaa viikossa ilmestyy kivaa luettavaa ja saa itsekin inspiraatiota monenlaiseen tekemiseen. KIITOS!!!!!
Päädyin blogiisi sattumalta ja jäin heti koukkuun ;-) Kelasin vanhat tekstit heti kun aikaa oli.
Meillekin on pian syntymässä toinen lapsi. Ensimmäinen on 1v 7kk. Elämäntilanne sinällään on aika sama meillä vaikkakin me elelemme täällä Suomessa. Mielenkiinnolla lueskelen miten teillä arki sujuu.
Ja sisustus- ja vaatemaku on aika sama, joten nuokin asiat kiinnostavat.
Kiitokset kivasta blogista. Sait siis uuden aktiiviseuraajan!
Oijoi! =) En ole käynyt täällä vähään aikaan. Hurjasti onnea pikkuisen prinsessan johdosta. Se on kyllä huima se vauhti, millä vauvat kasvaa! Meidän 3,5 kk:n ikäinen on omaan silmääni jo TOSI iso vauva =D Ihania hetkiä vauva-arkeen sinulle ja koko perheelle =)
Norjan ja Suomen tavat päivähoidon suhteen alle 3-vuotiailla lapsilla eroavat jonkin verran.
Täällä Norjassa pääsääntöisesti kaikki lapset ovat päivähoidossa alkaen 1-vuotiaasta. Suomessa taas alle 3-vuotiaita lapsia on myös paljon kotihoidossa, ja siksi Suomessa on paljon erilaisia kerhoja ja tapaamis- ja leikkipaikkoja kotihoidossa oleville lapsille. Nämä kerhot, ohjatut puistot ja ns. avoimet päiväkodit puuttuvat Norjasta, koska niille ei ole käyttäjiä. Alle 1-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen täälläkin on paljon aktiviteetteja (muskaria, kahviloita, elokuvia, jumppia tms.)
Miten sitten Norjassa kotihoidossa olevat lapset saavat lapsikontakteja, varsinkin jos ei ole sisaruksia tai omassa lähipiirissä ei ole lapsia? Päivähoitoon saa osa-aikapaikkoja (esim. 40 % paikka = 2 pv/vk, 50%= vuoroviikoin 2 ja 3 pv/vk).
Norjalainen päivähoito ei ole halpaa - 100%:n paikka on noin tuplahintainen Suomen päivähoidon maksimihintaan (230 €) verrattuna.
Itsekin olen päätynyt vastaavaan järjestelyyn kuin Johanna alle 2-vuotiaani kanssa, että hän on pari päivää viikossa päiväkodissa sen kuutisen tuntia.
Tulipas kirjoitettua pitkästi... ;)
Hei Johanna,
päädyin blogiisi mutkan kautta ja jäin siihen äkkiä koukkuun!
Asun itsekin ulkomailla, nyt Ruotsissa, ilman kummankaan sukulaisia ja kahden pienen lapsen kanssa. Sinun blogistasi olen saanut viime päivinä aivan uskomattomasti hyvää mieltä ja tsemppiä tähän arkeen, joka välillä tuntuu niin yksinäiseltä ja raskaalta. Huomaan, että asenteessani on parantamisen varaa, unohdan positiivisuuden ja tästä hetkestä nauttimisen, kun arki tuntuu vain selviytymiseltä. Eli kiitos sulle, minua olet tietämättäsi auttanut mahtavalla asenteellasi. Minun lapset sattuvat taas olemaan niitä vaativampia (vaativuudella tarkoitan, että vauvana viihtyivät vain sylissä, seuraa täytyy pitää koko ajan, vaunuissa tai kantorepuissa ei viihdytä paitsi isompi sentään nyt parivuotiaana :), ja päiväunet niitä puolen tunnin yms.) mutta aivan ihania ja heidän kasvaessaan elämä tuntuu helpottuvan koko ajan. Isompi on myös aloittamassa päiväkotia kolmena päivänä viikossa.
Jatkahan hienoja postauksiasi ja nautihan ihanasta ajasta :).
Toivoisin vain näyttäväni vaatteissani yhtä hyvältä kuin sinä :).
Lissu
Silti mä en ymmärrä, kuinka KUKAAN kotiäiti voi viedä lapsen päiväkotiin, jos on kotona toien pienen lapsen kanssa. Ei antaisi mun moraali periksi. Ei ole kauhean reilua esikoitakaan kohtaan.. Äiti on vauvan kanssa, mene sinä päiväkotiin muiden ihmisten hoidettavaksi.
Itsella kaksi pientä lasta, joiden kanssa touhua mitä milloinkin keksitään. Majoja, nukketeattereitä, luontoretkiä, leimomisia, uimahallireissuja.. Kyllä sisarkuksistaa toisilleen seuraa on, ihan varmasti, kun antaa vain mahdollisuuden.
Aika kärjistetty viesti, mutta ymmärtääkää pointti.
Sulla on ihan blogi. Tykkään ihan tosi kovasti!! :-)
-Lissu
Lissu, sä et taida tietää että lapsi tarvitsee vertaisseuraa kehittyäkseen normaalisti?! ja jos sitä ei ole muuten kuin päiväkodissa saatavilla, niin sitten lapsi menee päiväkotiin! Ei päiväkoti ole mikään ikävä paikka! Useimmat terveet lapset haluavat mennä välillä pois mamman helmoista ;-), ihan jo yks vuotiaatkin, mut viimeistään kaks vuotiaat.
Lapselleen tekee todellisen karhunpalveluksen jos häntä pitää kotihoidossa pitkään! 1,5 v. iässä on hyvä lapsen jo nähdä muutakin, ymmärtää että hän ei ole maailman napa. Minusta oppivelvollisuuden pitäisi alkaa kun kolme vuotta tulee täyteen! Yli kolmivuotiaiden 100 % kotihoito EI ole missään tapauksessa lapsen etu.
En usko, että yksikään 1- tai 2-vuotias TARVITSEE päiväkotia! Päiväkotia ei minusta voi mitenkään verrata kotiin. Miten tää vanhemmuus on nykypäivänä tällaista, että jo yksivuotiaiden hoito halutaan ulkoistaa ammattilaisille? Oppivelvollisuus kolmivuotialle, ei sentään. Velvollisuus ja vastuu lasten kasvattamisesta on vanhemmilla, ei yhteiskunnalla.
Pääsääntöisesti en myöskään ymmärrä sitä, että alle kolmevuotias esikoinen viedään muualle hoitoon, jos perheessä syntyy toinen lapsi. Suosittelen kehityspsykologiaan tutustumista, jos ajattelee että se on lapselle parempi vaihtoehto. Ei ole.
Pääseehän siinä äiti toki helpommalla, jää aikaa laitella itseään ja kotia. Ja jos tämän blogin kirjoittajan mieskin tekee töitä kotoa käsin, niin en ymmärrä, miksi se pikku-Olli pitää sinne päiväkotiin viedä.
No onpas täällä mammakeskustelua... o_O
Piti vielä sanoa, että älä hyvä ihminen pukeudu ryppyiseen yöpaitaan kateellisten eukkojen takia. Sinuna minä laittaisin punaiset pitsialusvaatteet päälle ja korkkarit jalkaan ja poseeraisin sääri ojossa. :-)
Anonyymi.. Sulla ei siis ole omia lapsia, tai ainakin toivon hartaasti ettei ole!! Jos valtiokin sen ymmärtää maksamalla hoitovapaata kaikille kotona lapsa hoitaville vanhemille, niin eiköhän se ole ihan selvä, että laspen paikka on kotona, jos siihen vaan taloudellisesti on rahkeita. Jos lapsella on sisaruksia omasta takaa ja kotona oleva äiti yhtään virkeä, ei alle 3v lapsi tarvitse virkkeeksi muuta kotihoidon lisäksi. Ihan kannattaisi tarkistaa jotain alankirjallisuutta...
Mä en vain voi ymmärtää tätä nykyajan itsekeskeisyyttä. Tehdään esin lapsia suureen ääneen, jonka jälkeen ne vierään päväkodin virikkeisiin, kun ei äiti viitsi rakentaa palapeliä tai viedä pulkkamäkeen.
Se, jos talous ei anna myötä, on aivan toinen juttu. Sen ymmärrän täysin.
- Lissu
-Lissu
"Kyllä sisarkuksistaa toisilleen seuraa on, ihan varmasti, kun antaa vain mahdollisuuden."
Eli olet ihan tosissaan sitä mieltä Lissu että tässä tapauksessa kaksi viikkoisesta Ainosta on tarpeeksi seuraa Ollille joka on kolme (vai kaksi?) vuotias?
Koettaisit nyt tajuta että eri perheille sopii eri tavat elää ja olla ja se mikä sattuu sopimaan just sulle ei välttämättä ole muille se hyvä tapa toimia ja lapsiaan kasvattaa. Kyllä siellä tarhassakin voi viihtyä, oli siellä sitten viisi tai kaksi päivää viikossa ja eiköhän noi "lapsen paikka on kotona" jutut vois jo unohtaa ja miettiä vähän pidemmälle kuin pelkästään sinne mikä itselle on hyvä ratkaisu. Lapsen paikka on siellä missä lapsi voi hyvin ja mikä sopii perheen elämäntilanteisiin ja aikatauluihin
(Ja etätöiden tekeminen kotona ei tarkoita sitä että ehtisi esim. olla kokopäiväisesti kotona lasten/lapsen kanssa. Tai edes puolipäiväisesti, pakko ne duunit on hoitaa vaikka työpaikka oliskin sohvalla tai keittiönpöydällä.)
Kyllapa tama keskustelu taalla on mennyt ihan Vauva-lehden nettipalstojen tasolle. Eiko ole olemassa muita foorumeita, joissa voi jauhaa tata ikuista tarha/kotihoito -asiaa. Lapset ovat erilaisia, vanhemmat erilaisia ja ennen kaikkea tassa tapauksessa maa on eri kuin tasapaistava Suomi.
Taalla Kiinassa ei ole kerhoja, ei muskareita eika leikkipuistossa muita lapsia. Siksi moni muksu kay parina paivana puolipaivaisena tarhassa. Ilman tarhaa moni lapsi ei tapaisi ikaisiaan.
Kokemuksesta voin sanoa, etta Suomessa on helppo olla lapsen kanssa kotona. Kodin ulkopuolista aktiviteettia on niin paljon ainakin pk-seudulle. Esimerkiksi Helsingin Kaupunki on aivan ihanasti jarjestanyt perhepuistoja kymmenittain eri puolille kaupunkia! Muissa maissa ei ole vastaavaa. Naita asioita voi olla vaikea ymmartaa, jos ei ole asunut ulkomailla pienten lasten kanssa.
Kiitos Johanna hienosta blogista!
Kahden lapsen äitinä väitän, että kaksivuotias ja pieni vauva voivat viihtyä yhdessä ja viihdyttää toisiaan ja leikkiä yhdessä, huomattavasti aikaisemmin kuin itse ajattelin.
Tätäkin olennaisempaa on se sisarussuhteen syntyminen, se kasvaa pikkuhiljaa ja sen edellytys on se, että lapset saavat olla yhdessä ja kasvaa yhdessä - ei se, että on samat vanhemmat.
Ei lapsen tarvitse olla täsmälleen ikäistensä kanssa, eri-ikäisetkin lapset iloitsevat toisistaan.
Onnea ihan hirmu paljon suloisesta Ainosta!
Itselläni on kaksi lasta, joista kuopus oli vauvana ihan hurjan huono nukkumaan. Syyksi selvisi sitten puolen vuoden iässä allergia, joka varmasti oli pääsyynä valvomiseen ja aiheutti epämukavaa oloa. Mutta siis, en kyennyt vauva-ajasta juurikaan omalta väsymykseltäni nauttimaan. En ainakaan niin paljon kuin esikoisen aikana.
Nauti siis täysillä, kun sinulla on siihen mahdollisuus. Jos tuntuu helpolta, niin se on vain hyvä juttu! :) Ei sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuudessa on, millaisiksi persooniksi lapset kehittyvät, onko vauhtia vai ei. Ohitat sujuvasti kaikki pelottelut siitä, mitä kauheuksia vielä tulossa voikaan olla. Hah, eihän sitä kukaan osaa ennustaa, miten juuri teidän perheessä elämä sujuu.
Kun meidän kuopuksen vauva-ajan ongelmat olivat ohi ja ennenkaikkea saatiin koko perhe taas nukuttua, kaikki on oikeasti ollut ihan tosi helppoa ja kivaa! Siis vaikka lapsilla energiaa riittääkin, niin eivät ne nyt mitään täystuhoja ole. Reippaita ja ihania poikia.
Kaikkea hyvää ja aurinkoisia kevätpäiviä teille, koko perheelle!
ps. Ihania kotiasujakin sulla! Itsekin kaiken väsymyksenkin keskellä halusin huolehtia itsestäni. Pysyi mielikin freesimpänä, kun vähän suti väriä poskiin ja ripsaria silmiin ja laittoi jotain kivannäköistä vaatetta päälle. :)
Ihana Aino! Ja tuo neule on ollut minusta aina niin ihana, että kuuluu kategoriaan "jos osaisin yhtään neuloa, tekisin saman tein" =) Toi päivähoitoasia on siitä jännä, että aina se puhuttaa missä vaan asia sitten esille tuleekin, ja aiheuttaa hyvin jyrkkiä puolesta ja vastaan-kommentteja. Täällähän tuli joku aika sitten se provokaatioshow telkastakin, se jossa oli tää Niina Mikkonen kertomassa mielipiteitään jotka olivat aika kärjistettyjä, ja vähäsen väliä jossain lehden palstalla asiasta näkyy tiukkaa keskustelua. Mutta joo, sen enempää en siihen asiaan kommentoi kun en välitä alkaa toisia aikuisia kouluttamaan omille tavoilleni, enkä myöskään koe olevani aina se, joka on yksin oikeassa =) Mukavia talvipäiviä sinne koko poppoolle!
Olipa ihan pakko lukea lähes jokainen kommentti ja naureskella yksinäni perussuomalaiselle kateelliselle luonteelle :)
Äiti on susi äidille -sanonta näyttää toimivan tässäkin. Keneltä teiltä se on pois, että joku vie lapsiaan päiväkotiin, vaikka veisi kaikki ja olisi kotona ihan itsekseen?
Koittakaa nyt hyvät naiset rajoittaa sitä arvostelukykyänne ja "kyllä minä ainakin kahden lapsen äitinä tiedän" -asennettanne.
Lähinnä surkuhupaisaa :) Toivottavasti Johanna et mieti näitä kommentteja ja jatkat blogin pitoa ja päivittämistä tiuhaan, kuten ennenkin.
Aurinkoa kevääseesi, lumiselta pk-seudulta!
Kahden lapsen äiti, joka tietää kaikesta kaiken:
xoxo
PrinsessaNoppi <3
Voi hitsi,
miten nyt tämäkin ihana blogi on viety muutamien raivopäisten kotiäitien vimmalla aivan väärään suuntaan!! Menkää muualle sekoilemaan!
Johanna oli kaukaa viisas kun ei juurikaan kirjoitellut lapsistaan...tajusi varmaan mitä nämä suomalaiset kotiäidit ovat..
Koittakaa tajuta ettei tämä ole mikään omaan elämäänsä kyllästyneiden ja katkerien muijien (joita harmittaa vietävästi että jollain on ihana mies ja lapset) taistelutanner, vaan blogi kivan nuoren naisen elämästä Norjassa.
Jaksamista sulle Johanna, ja ohita vaikka nämä raivoviestit, tajuaahan sen nyt JOKAINEN täysipäinen ettei Ollisi varmaankaan kärsi parina pvnä viikossa muiden ikäistensä seurasta! ;-)
On muuten tosi jännä että nämä raivottaret eivät koskaan kommentoi päivän asuja tms. ollenkaan mutta sekoavat täysin joistain sivulausekommenteistakin joissa käsitellään lapsia. :-)
-milla-
Herranen aika, olin pari päivää pois ja tänne on pesiytyneet "arvohuutoa" harrastavat kaiken tietävät äidit!
Voi toivottavasti et noteeraa moisia pöllöjuttuja ollenkaan vaan jatkat päivän asuilla ja muilla ihanilla jutuilla!
Miten me naiset voidaan olla tämmöisiä toisillemme, sitä en ikinä käsitä.
t.Susse
Ihana blogi! :)
Löysin tänne vasta eilen, mutta olen lukenut jo kaikki jutut. Todella inspiroiva ja hyvää mieltä luova blogi sinulla. Harvoin olen näin nopeasti jäänyt mihinkään blogiin koukkuun ;-)
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi sekä onnittelut pienestä tytöstä!
Petra
p.s. Kiinnostuin Kroatiasta, täytyy kysellä paremmalla ajalla lisää, jos ehdit vastaamaan.
Aah mitä sanoisin......... O_o Kovaan ääneen tehdään lapsia ja sit viedään ne toisten hoidettavaks............ :D :D ehhehhee. Olli on touhukas 2v 8kk, just aloittanut päiväkodin syksyllä ja tottunut siihen. Olli on viisi päivää viikossa kotona -ja kyllä: me viitsitään viedä pulkkamäkeen ja tehdä palapeliä. EN sano mitään siihen tarviiko tän ikäinen leikkiseuraa ja päiväkotia -koska en halua kyseenalaistaa kenenkään muiden ratkaisuja tai pahoittaa niiden mieltä, joiden lapset on kotona ja jotka kenties mitettivät, tarvisko lapsi muutakin. Mut en myöskaän ota Ollia pois päiväkodista vaikka oonkin kotona, koska se siellä mielettömän hyvin viihtyy NE KAMALAT KAKSI VAJAATA PÄIVÄÄ VIIKOSSA. Herranen aika :O
Enkä edes tunne itseäni itsekkääksi, en tekeväni väärin, enkä moraalittomattomaksi. Piste.
Hmm,
ihmettelen muuten ääneen vielä sitä että miks täällä kysellään pyydetään vaaditaan Johannaa postaamaan ties mistä lasten leluista sun muista; kai tätä kivaa blogia lukeneet ovat nähneet ettei hän ennenkään ole juuri Ollia kuin sivunnut, miksi tästä nytkään mikään Vauva-lehden sivujaosto tulisi!! On todella virkistävää nähdä esimerkkejä siitä miten muutakin elämää on, ja hei, ottakaa vaatijat huomioon että hän on kertonut tämän olevan henkireikä, joten voisiko siitä päätellä ettei halua 24/7 olla maidontuoksuinen äitikkä. ;D
t.Susse
Oi ihanaa, jätettyäni puolestani tollasen raivokommentin oli onneks tullut niin hauskoja juttuja (kiitos milla ja susse ;)) et kävi hymyilyttämään, naurattamaan oikeestaan :) Huh hetken jo luulin et oon tullut jonnekin...? ihan hassuun paikaan ;) Huh. Todellakin haluan pitää tän blogin lapsiasioiden ulkopuolella -oli se sit pinnallista tai ei... :O
Hyvä Johanna, you go girl! Blogillasi on varmasti paljon lapsettomiakin lukijoita (kuten minä), jotka ovat kiinnostuneita upeasta tyylistäsi niin pukeutumisen kuin sisustuksenkin suhteen ja haluaa mieluummin lukea postauksia "hömppäasioista" kuin lastenhoidosta. Tuosta jälkimmäisestä löytyy blogeja vaikka muille jakaa, menkööt ninamikkoset sinne vauhkoamaan omaa erinomaisuuttaan!
Kaikkea hyvää koko perheelle, jatka samaan malliin :)
Kiitos Johannalle ihanasta ja inspiroivasta blogista!
Kannattaa muistaa, että kaikkien on joka tapauksessa pukeuduttava aamuisin, saman verran siihen menee kaikilla aikaa kun vetää paidan ja housut päälle. Mutta jos vaatekaappi on järjestyksessä ja siellä olevat vaatteet kauniita ja yhteen sointuvia, niin lopputulos voi vähälläkin vaivalla olla aika kivannäköinen. ;)
t. Natalia
Herranjestas mitä juttua täällä on! Voi Johanna, miksi ikinä lakkastit pitämästä suljettua blogiasi? Siellä ei tarvinnut lukea idiootti-kommentteja. Kävi oikein todella ärsyttämään nuo yllä olevat. Tsemppiä!!!
t. Yksi vakkarilukija :)
Huh tosiaan, mitä kommentteja olikaan ilmestynyt... Lupaathan Johanna jättää moiset ihan omaan arvoonsa ja jatkaa ihania, kiinnostavia ja meitä lukijoitasi piristäviä postauksia AIVAN entiseen malliin! ;) Mukavaa torstaita Espoosta, lumikinosten keskeltä.
Pitkästä aikaa tulin kurkistamaan:) Onnea hurjasti suloisesta Ainosta, kaikille teille;)
Ihan järkyttävää minkälaisia anonyymejä kommentteja tänne on sadellut! Uskomatonta tulla arvostelemaan toisten ratkaisuja. Mä en juuri omassa blogissani mitään sen kummempaa viitsi kertoa, kun en halua lukea typeriä kommenttejakaan.
Oon seuraillut sun blogejasi ihan siitä ekasta lähtien ja tykkään paljon. Pinnallista tai ei:) Mukavaa torstaita!
Aino ja Olli niin söpöläisinä! <3
Ja, joo, aivan uskomattomia kommentteja tullut. Epäkohteliaita ja tietämättömiä. Jotkut aliarvioi ihmisten ajattelukykyä pahasti! Varmaan kasvaneet jossain tynnyrissä. Toivottavasti pölöt kommentit eivät ole vaikuttaneet sinuun ja jatkat blogin kanssa samaa rataa. :)
PYYDÄN VILPITTÖMÄSTI ANTEEKSI AIKASEMPIA KOMMENTTEJA. OLI HUONO ILTA ALKAA NÄPYTTÄMÄÄN VIESTEJÄ. ANTEEKSI TODELLA, JOS LOUKKASIN JOTAKUTA.
Jokaisella on oikeus hoitaa lapsensa mahdollisella parhaalla tavalla. Olivat he sitten päiväkodissa tai kotona.
Anteeksi vielä syvästi. En halua pahoittaa kenenkään mieltä. Oli tyhmä, kärjistynyt kommentti.
Anteeksi Johanna!
Kivaa talvenjatkoa teille kaikille äidielle ja muillekkin! :-)
- Lissu
Kiitos Lissu!! :) <3 Kiva et laitoit kommentin :) Eipä tuo mittään, aika kärkkäästi sitä tuli itsekin sanottua.. :) Kauhee kun aihe synnyttikin ajatuksia :o
Jokainen tekee O M A N perheen ratkaisut niinkuin perheelle on parasta. Ei siihen ole kenelläkään mitään sanomista tai moralisoimista. Eihän kukaan (järkevä) ihminen tee sellaisia ratkaisuja, joiden TIETÄÄ vahingoittavan esim. omaa lasta??
Mielipiteitä saa ja toki pitääkin olla, muttei niistä eriävistä tarvitse ketään SYYLLISTÄÄ. Kaikki me ollaan niitä parhaita vanhempia meidän omille lapsillemme.
Tuli ihan paha mieli itsellekin, anteeksi Johanna, että laitoin tyhmän kommentin. Sulla on ihanat lapset ja olet muutenkin aivan ihana ihminen blogiasi seuranneena. :-)
Oli vain huono ilta.. anteeksi siis vielä. :-)
-Lissu
Älkää nyt enää jatkako tuota iänikuista kiistelyä siitä kumpi on "OIKEIN": laittaa lapsi hoitoon vai hoitaa kotona. Kukin perhe toimii omalla tyylillään juuri niinkuin heille parhaiten sopii ja piste! Olen lapseton (ainiin, en siis saisi sanoa mitään kun en tiedä mistään mitään), mutta silti ärsyttää että aina joku keksii alkaa syyllistämään muiden tapaa olla ja elää.
Heippa! En tiedä uskaltaako tähän soppaan enää lusikkaansa pistää, mutta kerron vaan sen verran että mulla on poika 3v3kk ja tyttö 8kk, eli melko samanlaisessa tilanteessa ollaan. Poika on syksystä asti käynyt päiväkodissa 3 pv viikossa/6 h kerrallaan ja se on toiminut meillä tosi hyvin. Saa ikäistään seuraa ja toisaalta mullakin on niinä muutamana päivänä enemmän aikaa hoitaa kotia tai vaikka istahtaa hetkeksi sohvalle teekuppi kourassa lepäilemään (hui mikä synti :) )
Tämä aika kahden lapsen kanssa on välillä ollut todella raskasta, erityisesti silloin kun yöunet ovat syystä tai toisesta jääneet vähiin. Tunnen välillä suurta riittämättömyyttä kun kaksi pientä haluaa syliin juuri samaan aikaan, tai kun näkee kuinka isompi on pahalla mielellä kun esim. imetän vauvaa ja hän tuntee olevansa ulkopuolinen. Yritän kuitenkin antaa molemmille lapsille tasapuolisesti rakkautta ja hoivaa, ja myös kahdenkeskistä aikaa. Isompi on osoittanut mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan mikä on raskasta, mutta täytyy vaan toivoa että se menee ohi ja tilanne helpottuu.
Toisaalta ilon aiheitakin on ollut paljon! Noista on jo useamman kuukauden ollut seuraa toisilleen, ja on ihanaa nähdä kun lapset leikkivät ja nauravat keskenään. Niillä on jo ihan omat juttunsa, mistä aikuiset eivät välttämättä tajua mitään :)
Jaksamista sinne teillekin ja kiitos kun kirjoitat tätä kivaa blogia!
Täältäkin valtavasti tsemppiä Johannalle! Ei sun edes tarvitse alkaa puolustelemaan itseäsi ja valintojasi näille arvostelijoille - jokainen fiksu ihminen tajuaa, että jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan tässä lastenhoitokysymyksessä, eikä siihen voi kukaan sanoa mikä on "oikein".
Blogillasi on varmasti paljon muitakin lukijoita kuin lapsiasioista kiinnostuneita. Itse olen lapseton, ja odotan kaikkein eniten niitä ihania "hömppäpostauksia" raikkaasta tyylistäsi, kauneudenhoidosta, urheilusta, ravinnosta jne.
Tämä kiivas keskustelu on varmaan niitä lukijamäärän lisääntymisen varjopuolia - monille suosituille bloggaajillehan käy juuri noin, että heidän jostain sivulauseestaan aletaan kommenttiboksissa vääntää kättä ihan urakalla. Lukijoidenkin toivoisi pystyvän säilyttämään jonkin etäisyyden blogiin ja blogin pitäjään. Kaikkea ei tarvitse kertoa eikä kysyä. Eikä kaikkea tarvitse hyväksyä eikä kaikesta olla samaa mieltä. Silti pitäisi osata käyttäytyä asiallisesti. Toivoisin näiltä kommentoijilta myös ymmärrystä siihen, että bloggaajan persoona eikä arvomaailma näyttäydy kokonaisuudessaan blogin kautta, ja on turha alkaa tekemään pitkälle meneviä tulkintoja bloggaajasta hänen kirjoitustensa pohjalta.
Sinusta Johanna on varmaan tullut tietynlainen esikuva monelle - ja tämä roolihan on tietyllä tapaa aika vaativakin.
Olet kertonut, että sinulle blogi on ennenkaikkea henkireikä purkaa niitä ihania hömppäjuttuja - juuri sellaisena minä ainakin toivon blogin pysyvänkin! :)
t. Johanna Jyväskylästä
Ihmettelen vaan miten joillekin kommentoijille ei tule mieleen, että tuohon tyyliin lauotut kommentit tuskin lämmittävät kenenkään mieltä.
Valitettavasti usein perheelliset ihmiset ovat kovin kärkkäitä arvostelemaan toisten ihmisten ratkaisuja omien arvojensa perusteella. Jos teillä on ystäviä, sukulaisia ja useampi lapsi, ettekö ole jo huomanneet, että ihmiset ovat erilaisia ja elävät erilailla kuin juuri sinä eikä se useinkaan ole sen huonompaa?
Itse olen joskus kesällä juonut YHDEN oluen pienen lapsen läsnäollessa ja hyvä kun eí ole poliisia soitettu. Ja sitten kun vastaan tulee oikeasti hädänalainen ihminen, ei kyllä auteta...
Vielä vähän ns. pinnallisuudesta. Vallallahan on yleinen harhaluulo että kaikki kevyt, pinnallinen, viihde tai ns. hömppä on jotenkin huonompaa kuin ns. syvällinen, ja että pinnallista fiksun ihmisen pitää katsoa pitkin nenänvarttaan. Joka näin ajattelee ei täysin ymmärrä ihmisluontoa tai -elämää. Siihen nimittäin kuuluvat molemmat puolet, pinnallisuus ja syvällinen eikä kumpaakaan voi väheksyä. Esimerkiksi tässä kuluneen kuukauden aikana olen kait lukenut joitain syvällisiäkin kirjoituksia, kuitenkaan en muista niiden kummemmin minua ilahduttaneen tai suuresti elämääni auttaneen. Sitten olen lukenut myös Johannan vinkkejä joiden perusteella löysin itselleni esim. ihania hiustenhoitotuotteita (tämä vain yksi esimerkki). Uusi, ihana tukkani teki minulle todella hyvän mielen niin että muistan sen vielä monen päivän päästä. Minua itseni hyvin kohtelu ja kauneus auttaa jaksamaan jokapäiväistä elämää, en näe mitään syytä puhua siitä väheksyvästi. Kiitos Johanna että jaksat bloggailla!
MX
Voi että.. Luin vielä viestit uudelleen läpi ja ihan korjuksena vielä, että kommenttini "Kovaan ääneen tehdään lapsia ja sit viedään ne toisten hoidettavaks............" Ei ollut Johannalle missään nimessä tarkoitettu, vaan anonyymille joka kommentoi seuraavasti: "Minusta oppivelvollisuuden pitäisi alkaa kun kolme vuotta tulee täyteen! Yli kolmivuotiaiden 100 % kotihoito EI ole missään tapauksessa lapsen etu."
Minusta 3 vuotaan paikka vain ei ole vielä koulussa ja siitä sitten vähän turhaan kärkästyin.
Nyt vaikenen ja lopetan tämän kommentoinnin. Ihanaa kevättä teidän perheelle ja ihania neuleohjeita sulla. Ompelen varmasti kunhan kerkeän niin jonkun tänne Pohjoisen pakkasiin. :-)
Anteeksi vielä,
-Lissu
Älä murehdi Lissu, huomaan et sulla on paha mieli <3 :) :) Ihanaa kuitenkin et joku osaa tulla myöntämään virheensä; se anteeksipyytäminen kun usein on kiitostakin vaikeampi juttu. Ymmärrän, ettet ihan tarkoittanut mitä sanoit.
Näissä kommenteissa tuli sellainen asia esille, että sotkua ja ääntä on se kymmenen kertaa enemmän. Oikeasti, tarviiko niistä levällään olevista leluista aina niin stressata. Moni tekee itselleensä turhaa hallaa stressaamalla pienistä asioista joilla ei pitemmän päälle ole mitään väliä. Olen yhden lapsen äiti enkä tiedä mistään mitään - tiedetään. Tiedän kuitenkin sen että on olemassa monta pientä lasta jotka sairastavat syöpää tai jotain muuta vakavaa sairautta ennen 2-vuotis päiväänsä. Miettikäähän niitä pieniä silloin kun stressaatte turhaa kasvavista pyykki kasoista tai levällään olevista leluista.
Johanna nautinnollisia päiviä! Eläkä turhaan pelkää tulevaa sotkua tai melua tai vauhtia. Sinulla on kaksi kaunista lasta, se on tärkeintä!
Uh. Niin kuin joku sanoikin, hetken luuli olevansa vauva-aiheisella keskustelufoorumilla eikä tässä kommenttiboksissa.
Minusta sinun ei tarvitse selitellä tai puolustella valintojasi, elä vain omaa elämääsi valitsemallasi tiellä :) Tsemppiä!
Tuo tekemäsi taulu on kaunis, ihanat kevään värit.
Tästä kärhämästä tuli mieleen taannoin Hesarista lukemani kirjoitus samasta aiheesta:
Äitiydestä keskusteleminen juuttuu aina asemasodaksi, jossa kotiäidit ja ansioäidit heittelevät poteroistaan herjoja toisilleen. Natsi vie lapsensa tarhaan, luuseri hoitaa ne itse.
Miksi äitien keskustelu on niin raivokasta ja rumaa? Filosofian professori Timo Airaksinen on sopiva henkilö miettimään sitä, sillä hän suhtautuu aina kyynisen huvittuneesti paatokselliseen moraaliseen idealismiin. Airaksisen mielestä äitiyskeskustelut ovat tyypillisiä modernin, liberaalin yhteiskunnan ahdistuneisuuspurkauksia, jotka roihahtavat aika ajoin, kuluttavat energiansa parissa viikossa loppuun ja jäävät kytemään roihahtaakseen taas.
Airaksinen vertaa äitejä lääkäreihin. Kummankin työ on mahdotonta. Vastuu on liian suuri, että sitä ei kestä ilman itsepetosta. Lääkäreillä on omat yhdistyksensä ja kollegiaalisuuden sääntönsä, joiden avulla he selviävät, mutta äideillä ei ole institutionaalisen itsepetoksen mahdollisuutta. Ei ole mitään äitien liittoa, joka siloittelisi kuhmut. Jokainen äiti joutuu taistelemaan taistelunsa yksin. Kun äiti vie lapsensa päivähoitoon, hän ahdistuu: teenkö oikein? Kun lapsesta kasvaa pissis tai pilven pössyttelijä, äiti ahdistuu: mitä tein väärin?
Monia äitejä riivaavan syyllisyyden takana leijuu vanha freudilainen haamu: äidit pilaavat lapsensa. "Se on perusmyytti, joka kiusaa äitejä aivan valtavasti", Airaksinen sanoo. "En usko itse siihen."
Itselleni vielä toistaiseksi lapsettomana on suuri ihmettelyn aihe se, että kuinka kaikessa muussa ihminen saa olla epätäydellinen mutta äitiydessä virheratkaisuja ei saisi tehdä, tai ainakaan tunnustaa. Isyydelle annetaan (tässäkin asiassa) paljon väljemmät puitteet.
Ajattelin vain kertoa, että on hienoa että lapsesi saa olla päiväkodissa! Itse kasvoin kotihoidossa ja kun sitten jouduin kouluun olin ujo ja hiljainen lapsi enkä tutustunut muihin lapsiin. Kun lapsena en ollut kuin siskoon oppinut ottamaan kontaktia niin kesti kyllä pitkälle yläasteelle että opin tutustumaan uusiin ihmisiin ja puhumaan heille! :)
Ja ihana blogi! ♥
Täällä Italiassa KAIKKI 3v. menevät päiväkotiin, oli äiti kotona tai ei. Meillä on 19v. ja 17v. (ikäeroa 1 ja 11 kk) tytöt ja ovat ihan ihania ja normaaleja!!!!
Rakkautta ovat saaneet tasapuolisesti ja se näkyy!
ihme porukkaa taalla. jos 2v lapsi on kahtena paivana viikossa tarhassa niin se on varmasti se minimi mita han tarvitsee oppiakseen miten parjata muiden ihmisten kanssa. kylla se siskon kanssa riiteleminen on eri asia kuin tarhassa leluista kinaaminen etc. tekee oikein hyvaa luonteelle, antaa johannalle omaa aikaa kodin yllapitoon ja pitaa aikuisen ihmisen ajatukset vahan myos aikuisten maailmassa.
kaikkea hyvaa sulle johanna, tassa taas nahdaan kuinka kateelliset jaksaa panetella. suomessa hyvin tyypillista, heille ei oikeasti kannata kertoa itsestaan liikaa, silla jos heilla ei ole jotain mita sinulla on, olet itse paha ja väärässä. tai sitten itsekäs ja huono aiti. minusta aivan mahtavaa etta ollilla on mahdollisuus oppia parjaamaan muidenkin kanssa.
taalla turkissa muuten tormaa jatkuvasti pikkudiktaattoreihin jotka kayvat kerran viikossa leikkimassa aidin kaverin kotona silla aikaa kun aidit mallaavat vaatteita ja juovat kahvia.
kouluuun mennessaan he eivat kykene jakamaan mitaan, tulemaan kenenkaan kanssa toimeen ja viela 17-vuotiaanakin luulevat olevansa maailman napoja. heille supisuomalainen tarha, jossa riidellaan leluista 3-vuotiaana kynsin ja hampain olisi ollut se oikea vaihtoehto. tassa maailmassa eletaan muiden ihmisten kanssa, typerinta on pitaa lapsi kotona jos kerta on mahdollisuus pistaa hanet aina valilla tarhaan.
terv. eloveena
Hei Johanna, jumalauta, etta on ihmisilla ongelmia elamassa ja oman itsensa kanssa, jos ei voi vilpittomasti olla onnellinen toisen puolesta. Mita helvettia tulette tanne blogiin sita edes lukemaan. Jokaisen oma blogi on jokaisen oma asia - oma sana omasta elamastaan. Etsikaa katkeraa vertaisseuraa jostain muualta. Mita vanhemman lapsen paivahoitoon viemiseen tulee, niin voi helvetti tatakin keskustelua. On vahan eri asia, jos lapsen lykkaa koko viikoksi hoitoon, kun jos hanet laittaa sinne 6 tunniksi viikossa leikkimaan ja saamaan seuraa samanikaisista tovereistaan. Ja myoskin itsenaistymaan. Voin vannoa, ettei se ole aidille helppo tunne, mutta mielestani erittain hyva ratkaisu. Lisaksi elama raskaana ja vastasyntyneen kanssa jo pienen lapsen aitina on rankkaa. Mitas sita kieltamaan. Jos on mahdollisuus vieda lapsi vahaksi aikaa paivahoitoon ja lapsi siita nauttii, niin mika helvetti on ongelma?? Kuten Norjassa myos taalla Britanniassa lapsen paivahoti on erittain kallista toimintaa.
Johanna sinulle terveiset taalta Skotlannista, Iso-Britanniasta. Olen asunut taalla lahes 10 vuotta ja kuule kylla se niin on, etta suomalaiset ovat hyvin tarkkoja siita, etta suomalainen tapa on ainoa oikea tapa. Ja Suomessahan on luonnollisesti kaikki paljon parempaa ja muutenkin paremmin. Itse vien 16 kuukautisen poikani yhdeksi paivaksi viikossa hoitoon, koska olen 32 viikkoa raskaana, ja yksinkertaisesti tarvitsen hieman lepoa ja aikaa valmistautua. Enka myoskaan JAKSA vieda hanta eri aktiviteetteihin talla hetkella ja kontata hanen perassaan lattioilla. Han on erittain sosiaalinen lapsi ja paivakotipaiva on hanelle erittain tarkea osa sosiaalista kehitysta. Helvettiin kaikki ihmiset, jotka taman tuomitsevat.
Huh huh, tassa ihan verenpaineet kohoavat. Ja kiitos, en tarvitse mitaan vastakommentteja siita, miten kamala aiti olen. Koska olen maailman paras, rakastavin ja huolehtivin aiti maan paalla. God bless me!
Terveisin Vilma
Lähetä kommentti