Mulla on edelleen ihan törkee talokuume.
Lähinnä pakkomielle.
Se oma on löydyttävä kesäks.
Ja sen on oltava The Dreamhouse.
Mul on yksi probleema.
Asgeir.
Minä haluaisin vanhan talon. Asgeir uuden.
Minä haluaisin satsata siihen kaiken. Asgeir haluais pitää ja vuokrata tän nykyisen.
...
No mut.
Poimin teille taas kolme ihanuutta kiinteistömarkkinoilta -joissa kuitenkin on jotain vikaa...
Miksi: Ihan meidän vieressä tässä keskustassa, se sijainti kun on tärkeä. Ihana, ihana vanha puutalo! Wanha tunnelma säilynyt uusista pinnoista huolimatta -just love it.
Miksei: Koko talo ei oo myynnissä, vain vajaa 90neliöä siitä. Ei merinäköalaa.
Miksi: Uusi hyväkuntoinen kaunis talo. Sopivasti neliöitä. Just hyvä panoramanäköala!
Miksei: Paritalon puolikas. Sijainti liian kaukana keskustasta.
Miksi: No hei! :) Venerannat ja kaikki. Mikä ois idylliä jos ei tää...
Miksei: Ihan totaalisen korvessa. Kallis. Liikaa nurmikkoa leikattavana ;)
***
Mitäs sanotte tällä kertaa? :)
Peukut pystyyn et se oikea tulee pian myyntiin...
Ps. Lapsoset nukkuu, mies poissa. Äkkiä Beckin -ja Gunnvaldin pariin! :)
78 kommenttia:
Mä olisin tokan tai kolmannen kannalla. Kuinka korvessa on korvessa? Tai kuinka kaukana keskustasta on kaukana keskustasta? Onko teillä auto ollenkaan? Jos on auto (tai julkinen liikenne) niin korpikaan ei ole paha, etenkin jos lasten hoitopaikkaan on kätsyt yhteydet. Ja sitä paitsi, järkevään vuodenaikaan voit kipata lapset sellaseen perävaunuun ja ajella pyörällä minne mielit! :)
Multa lähtee ääni tolle ekalle vaihtoehdolle. Kyllä 90 neliötä riittää nelihenkiselle perheelle. Isot talot kaukana keskustasta vaatii yksityisauton ja siirtymiset vie perheeltä yhteistä aikaa. Less is more. Ja sijainti on joka tapauksessa mun mielestäni valintakriteeri numero yksi asuntomarkkinoilla.
Iltaa!
Multa ääni kolmannelle vaihtoehdolle....ja ehdotukset ongelmiin;
korvessa - autolla pääsee
mihin vain!
kallis - lainaa pankista eli polvirukouksia esittämään (munkin on pakko harrastaa niitä!)
liikaa nurtsia - palkaat naapurin pojan leikkaamaan, niin se meilläkin oli hoidettu kunnes oma poitsu oli tarpeeks vanha!
Hauskaa alku viikkoa! =)
Mulle kelpaisi noista mikä tahansa, mutta kolmas on suosikki. Tosin itse en varmaan korvessa viihtyisi ja senpä takia asutaan stadissa kerrostalossa. Toistaiseksi...
Siis ihan korvessa tonne ei tod. kulje julkiset ja fillarilla kestää puol päivää minne vaan ;)
Auto meil on toki, mut mulla ei korttia -ja vaikka sen saisinkin hankitua, niin en haluais olla noin kaukana erakkona ilman naapureita kuin toi talo nyt on.
Joo ja kyllä 90 neliöö riittää kai, mut meil on nyt jo isompi asunto...:) Pakko saada vierashuoneet ym saunaosastot ;D
Mä näkisin teidät keskimmäisessä vaihtoehdossa. Ihan mieletön näköalaterassi! Kuinkakohan kovaa siellä tuulee? Teidän nykyinenkin näyttää aivan ihanalta.
Jos olisin itse ostamassa taloa, niin ottaisin ehdottomasti kolmosen, sillä korvessa oleva sijainti olisi mulle plussaa, eikä miinusta.
Teidän kriteereillä varmaan keskimmäinen olisi se paras vaihtoehto, mikäli näistä olisi pakko valita. Talon hankinta on kuitenkin sen verran iso ostos, ettei sen kanssa kannata hoppuilla, kyllä se The Täydellinen yksilö vielä teille löytyy! :)
Oletteko käyneet kyselemässä suoraan kiinteistönvälittäjiltä markkinoille tulevia kohteita? Monesti parhaat talot menevät kaupaksi ennen kuin ehtivät edes markkinoille, ehkäpä teidänkin kannattaisi yrittää napata The Dreamhouse tällä keinolla?
Oi oi oi - ottaisin ton kolmosen HETI, ei haittaisi vaikka olis korvessa :-) Autothan on keksitty ja niiden pyörätkin pyörii bensan voimalla ainakin toistaiseksi.
Kaikki olivat kyllä kauniita taloja!
Tuo keskimmäinen vaikuttaa kivalta
sitä varmaan sulle suosittelisin:)
Mutta taloa ostettaessa
kannattaa katsoa
ja punnita kaikki vaihtoehdot läpi.
Omaa ostettaessa mulla tuntui heti ovesta sisään tullessa
että se oli oma koti
jonka halusi ostaa
enkä ole katunut!.
Tsmeppiä toiv. löytyis kiva
ihana oma talo teille<3
Jamssi
Hei Johanna! Selailin vanhoja postauksiasi ja törmäsin kuviin joissa sinulla on ihastuttava Ilse Jacobsenin sadetakki. Laitoin kommenttia sinnekin, mutta ajattelin että jos hukkuu sinne. Voisitko kertoa takista hieman? Voisitko suositella sitä kotona/puistossa jne. kahden lapsen kanssa aikaansa viettävälle? Takki oli niiiiiin ihanan näköinen, että en saa melkein nukutuksia...tai siis kahvi minua nyt taitaa valvottaa.
-Sofia-
Upeita taloja kaikki! Mina viihtyisin jokaisessa :) Ehkapa sitten tiedat, kun se oikea osuu kohdalle, eika tarvitse yhtaan miettia ja jahkailla!
Täydellisyyttä etsimässä, niin mekin! Kaikissa taloissa on ollut jotain vikaa, liian pienet huoneet, liian pieni piha, ei kävelytietä heti pihasta alkaen lasten koululle, liian vähän huoneita, liian paljon remontoitavaa tai muuten vain ei tunnu kodilta. Pidän peukkuja teille. Mekin etsitty taloa jo 2 vuotta :(
Minä en kiirehtisi talokaupoissa, vaikka polte on joskus valtava. Näistä mikään ei vakuuttanut pikaisella silmäyksellä. Nykyinen asuntonne on kauniimpi kuin yksikään näistä. Joten, anna ajan kulua, seuraa markkinoita, se "helmi" on vasta tulossa myyntiin, sitä tuleeko keväällä, kesällä vai syksyllä ei kukaan tiedä, mutta älä kiirehdi ostamaan jotain "vähän sinne päin" taloa, koska tiedät mitä haluat :D
Eka olis kyllä paras jos olis koko talo myynnissä! Minkälaiset hinnat muuten Norjassa on talojen suhteen??
Mä toki voisin ottaa noista kaikki, näköalat on ihan mielettömät ;)
Lykkyä vaan, kyllä The Oikea vielä löytyy!
Peesaan anonyymiä ja sanon, ettei mikään näistä. Kun teillä tehdään kotoa käsin töitä, niin ei liene edes realistista nykyistä pienempi asunto.
Lapset kasvaa ja tulee koulut, kaverit ja harrastukset. Jos aina tarvitsee autolla lähteä, niin sekin maksaa ja työllistää (sekä äitiä että isää) ihan kiitettävästi.
Kaikki kolme mielettömän ihania, mutta itse valitsisin tokan tai kolmosen. Kolmonen varmaan olis se mun juttu ja koirilla olis lääniä temmeltää :)
Joskus tuntuu et on niin vaikeeta löytää sitä unelmaansa.
Ihania taloja. Paras mun mielestä on kakkonen, noin niin kun ulkonäön kannalta. Muuten se ei kuulosta niin käytännölliseltä.
Onnea etsintöihin, toivottovasti vielä löydätte sen unelmien talon! :)
Kakkosvaihtoehto ehdottomasti! Oletteko kokeilleet laittaa ilmoitusta paikallislehteen, että ostaisitte tietyltä alueelta tietyn kokoisen talon? Kokeilkaapa!
Onnea talon etsintään.
t. Yksi talokuumeinen täälläkin
Moi!
Talopakkomielle on niiiin tuttua! Mä onnistuin kyllä käyttämään (tuhlaamaan) energiaa siihen haaveiluun ja tuskailuun aika kiitettävästi. No, onhan se osittain mukavaakin. Mutta, kannattaa kyllä odotella sitä ehdottoman oikeaa. Toki siinäkin joutuu tekemään usein jotain kompromisseja, mutta kyllä mä uskon että sen sitten vain tietää ja tuntee :-)
Mä suosittelisin ihan oman omakotitalon etsintää paritalon sijasta. Ainakin itse se oli kokoajan lopullisena päämääränä, meillä oli väliaikaiskotina (olis pärjätty siinä vaikka loppuikäkin) paritalo, ja siinä sitten täytyy kuitenkin ottaa aina huomioon se toinen osapuoli. Nyt on unelmien omakotitalo kivitalo, toki monien kompromissien kautta mutta kuitenkin tärkeimmiltä osiltaan sellainen kun on haaveiltukin.
Kärsivällisyyttä vaan tarvitaan :-)
Kolmonen on paras. Aivan ihana. Niin on Gunvaldkin :D
nina
Korpeen muuttaneena en suosittele kolmosta, vaikka se muuten sais mun äänen. Onhan maalla mukavaa mut kyllä on kivaa kaupungissakin...
Gunvald olis kiva nähdä täällä Suomessakin <3 ;)
Asioilla on tapana järjestyä aivan ihmeellisesti - niin kävi lopulta meillekin!
Aivan pakko täsä yhteydessä vielä KIITTÄÄ blogistasi - aivan ihana ja inspiroiva tunnelma - olen saanut aivan valtavasti voimaa ja elämäniloa blogistasi! Enkä usko, että olen ainoa!
Ei mitään varsinaista apua täältä suunnalta....kun mun suosikki on sekä vanha talo että ehdottomasti merimaisema mutta omakotitalossa, ilman kylkiäisnaapureita. ;D
Teillä siellä voi silti olla vaikeaa löytää kovin huonoa vaihtoehtoa, ympäristö näyttää sen verran huikealta kun meri on läsnä joka paikassa. Huoh. Onnentyttö ja -poika, sinä ja kalastajasi. ;D
(Niin, vaikka olishan se aika sanoisinko mielenkiintoista hankkiutua asumaan sisämaahan tai tunturin laelle, noin niin kuin ammattia ajatellen, että ehkäpä on melko luonnollista että teiltä aina tulee näkemään merelle, tai vähintäinkin pystyy aistimaan sen läheisyyden. ;D )
t.Susse
Aika ihania kyllä taas. Nuo kirkkaansiniset pinnat taitavat olla siellä enemmän in kuin Suomessa; tuossakin niitä näkyi kuten viimeksi bongaamissasi talossa. Keskimmäinen vaikutti kivoimmalta minusta antamiisi tietoihin pohjautuen, sillä ekaa ei kai tilan puolesta voisi tosissaan edes harkita. Se olisi kyllä aika ihana jos sen saisi ihan kokonaan käyttöön, ja sijainti vielä niin hyvä. Ei kyllä tietenkään palvele mitään tarkoitusta muuttaa kahden lapsen kera pitkän talohaaveilun jälkeen pienempään, harmi ettei ne ole valmiita myymään sitä kokonaan. Tuossa tokassa terassi oli kyllä aika huippu ja sen nähtyäni olin itse valmis antamaan anteeksi monia juttuja =) Se vaikutti avaralta ja ihanalta kaikin puolin muutenkin. Kolmaskin ihan jees, mutta jos on korvessa niin en minäkään muuttaisi, tulee turhan hankalaa kaikesta kun saa ajaa tuntitolkulla joka paikkaan. Ja vielä jos sulla ei ole ajokorttia, niin sitäkin pahempi show sieltä lähteä. Minä olen myös niin mukavuudenhaluinen, että halusin talon ehdottomasti siten että pääsen liikkumaan suht nopeasti paikasta toiseen ja keskusta on lähellä, kun ei mullakaan sitä korttia oo. Me harkittiin ihan todella silti epätoivon iskiessä muutamaa NIIN ihanaa taloa just totaalisen korvesta, mutta nyt kun ajattelen niin voi herranjestas; ei olisi kannattanut vaikka jossain vaiheessa iskikin sellainen tunne että "tää on niin ihana, että ei se haittaa, kait siitä matkasta selviää". Selviäisi varmaan joo, mutta olen niin kiitollinen että jokapäiväinen elämä ei ole kohtuuttoman vaikeaa liikkumisen suhteen sillä mulle se on iso osa viihtyvyyttä. Tiedän, ettei kaikkia tosin haittaa etäisyydet ja matkat, mutta mä en ole sellainen, enkä taida muuksi muuttua - onneksi tajusin tämän ennenkuin tehtiin tyhmyyksiä (Jossain vaiheessa alkoi nimittäin tuntua, että meille täydellistä ei ole olemassakaan). Tulipas pitkä teksti, ja vähän asiaa, mutta pistän menemään kuitenkin. Mukavaa maanantaita!
Ihania kaikki, ääneni menee tokalle vaihtoehdolle :)
Kyllä se oikea tulee! Kaikille muillekkin on se oikea tullut jossain vaiheessa nenän eteen, niin miksei teillekkin!
Meidän nykyinen talo löytyi siten, että se lähinnä käveli edellisen kotimme pihaan. Tuttu kiinteistönvälittäjä oli nimittäin käynyt jättämässä käyntikorttinsa meidän oven pieleen ja takana luki "Soittakaa!". Sen jälkeen se oli menoa ja nykytilanteen taidat tietääkin :)
Toi vika on ihana, mutta no-no korpiasumiselle!
Aivan upeita kaikki ja kolmonen on The Best - tosin en itsekään voisi asua aivan korvessa, pitää olla vähän ihmisiä ja elämää ympärillä. Niin ja lapsilla kavereita.
Helppo sanoa, että älkää hosuko, kun itsekin haluan asioiden tapahtuvan heti:)
Sulla on hyvä maku,teet varmasti asunnosta kuin asunnosta huokauksia herättävän upean ja kodikkaan.
-amanda
Minusta nyt ei ehkä nyt ole apua ollenkaan, ottaisin kiljuen nuo kaikki! Mutta jos kaikissa on jotain, mikä ei sovi unelmaanne, täytyy vielä odottaa. Kyllä se oikea sieltä ilmaantuu.
Nykyinen asuntonne on todella kaunis, voisin harkita muuttoa Norjaan siinä vaiheessa kun löydätte talonne...Kyllähän tuo minun mies on käynyt pari kertaa Norjassa ruijanpallasta ja kissakaloja pyytämässä, tiedä mikä ura siitä urkenee ;)
Pidä ehdottomasti pääsi ja odota sitä oikeaa VANHAA taloa. Nuo uudet ei pääse lähellekään tunnelmassa...
Minusta 90 neliötä tuntuu aika pieneltä. Mutta meitä on nyt viisi ja asutaan huikeasti 350 neliössä. Täällä jenkeissä vaan kaikki talot on tällaisia isoja.. Tosin me ollaan vuokralla vaan. Kaliforniassa on käsittämättömät hinnat taloissa edelleen.
kaikki kivoja. Itse muutimme korvesta pois vaikka autoja oli molemmilla, alkoi vaan ahdistamaa työmatkat ja muutenkin etäisyydet (10km säteellä), lähetminen oli oma prosessi, samoin nurmikonleikkuu ja muut hommat alkoi tuntumaan ylivoimaiselta, kun tekijöitä tai viiteselijäisyyttä ei löytynyt omasta takaa+ siihen vielä miehen reissuhommat niin jokainen tietää, että omakotitalossa on oma työnsä, aina on joku paikka rempallaan ja jos vielä talo vanha on se oma taiteenlajinsa, joten vasara pitää pysyä kädessä tai paikka lahoaa käsiin. Onko muuten norjassa tai teidän kylässä hintataso paljoa suomea kallimpaa. Itse olen mieltänyt Norjan extrakalliiksi maaksi.
kauniita taloja (huoh), mutta kerrostaloasuminen meille tuntui olevan helpompi vaihtoehto, vaikken itse ole ikinä kerrostaloihmiseksi mieltänytkään
Karin
Mitäs jos tosta ekasta tulis joskus myöhemmin loput myyntiin niin vois laajentaa?? Kivannäköisiä on kaikki.
Mulla kans ihan hirvee talokuume.. isompi ois kyllä ihan pakko saada.
Hei, kun kerran tiedät tarkalleen mitä haluat niin onko sitten oman tontin osto ja talon rakentaminen kokokaan pois suljettu ajatus? :)
miksi haluatte muuttaa jos teillä nyt yli 90 neliötä ja paikka keskustassa ja mielettömät näköalat. Tiedän, että itse olen sellainen, että aina halua jotain muuta ja kun sen saan esim. omakotitalon, niin se tuntuukin liian raskaalta vuosien jälkeen hoitaa sitä, jos nyt ajattelee että nurmikkoa ei jaksa leikata niin nurmikonleikkuu on yksi pieni homma mitä kaikkea muuta omakotitaloasuminen tuo sisällään. Putket jäätyy, lumityöt ym. tosin siellä on oma rauha mitä kerrostalossa ei ole ja teillä tuskin hissiä, eli tarvaroiden doudaus. Itse en kuuna päivänä enää halua asua kahdessa tasossa
Onnea unelman saavuttamiseen, kyllä se sieltä löytyy.
Paljon muuten nykyisessa asunnossanne on neliötä?
Anna
Hi, I like them all, but the third one is my favourite, based on pics!
Kati
Tuo kakkonen näyttää tosi kauniilta! Ihastuin ihan! Se on ihana! =) Onko se kuinka kaukana keskustasta?
Juu sehän tässä just ressaakin kun tiedän, et mitään "ihan kivaa" me ei oteta... etta voi mennä aika kauan ennen kuin löydetään... huoh.
Norjassa on Suomea vahän korkeammat hinnat ja etenkin toi merinäköala maksaa. Nää mun valikoimat nyt oli alle 2 ja 4,5 milj. kr väliltä eli... 200 000- 500 000euroa suunnilleen.
Oman rakentaminen ei ikävä kyllä oo meiän juttu... :)
Ihan auttamattomasti alkaa meidän reilu 90neliöö (en ihan tarkkaa määrää muista) kahdella makuuhuoneella käymään pieneks kun toinen makuuhuone on VARASTO ja keittiönpöydällä KOTIKONTTORI ;D Leikki-ikäisen ja vauvan kanssa ois myös oma piha aika ehdoton leikkipaikka. Kun vielä vieraita tulee pidemmän matkan päästä, ois yks vierashuone ihan ehdoton.
Maria: Se myytiinkin heti! No wonder :) Matkaa keskustaan pari kilsaa, ei nyt ihan tyhmä etäisyys, mut... ;)
No mutta miksi sen pitää löytyä just nyt? Kyllä se sitten tulee kohdille niinkuin moni onkin todennut :)
Mutta noista kolmonen, jos se ois lähempänä keskustaa :)
Kenza, oih alkaa vaan olee rankkaa Olli-propelin kanssa kun ei oo omaa pihaa missä leikkiä ja vauvan kanssa on hankalaa/vaarallista kompiä kattoterassille jyrkkiä tikapuita.. you know. Monia syitä :)
Jeps! Onnea talonmetsästykselle! Toivottovasti se unelmien koti pian löytyy!
Jos oikein epätoivo iskee, voi tehdä myös niin että bongaa lähistöltä unelmiensa talon. Käy koputtamassa ovelle, esittelee itsensä ja kertoo että jos he joskus ovat myymässä taloaan, ottaisivat sinuun yhteyttä. :) Tiedän Oslosta yhden tositapauksen jossa näin toimittuaan rouva sai unelmiensa talon alueelta josta muuten oli lähes mahdoton ostaa taloa.
Mutta jokatapauksessa, onnea ja kärsivällisyyttä sen oman odotteluun! :)
Minäkin komppaan odottamaana sitä oikeaa. "Asioilla on tapana järjestyä", on vanha hyvä suomalainen sanonta. Just be patient!
Ja paritaloa en suosittele, kokemusta on. Hyvinkin mukava naapuri voi muuttua tosi ikäväksi, ja sitten ei auta muu kuin lähteä. Oma piha, oma lupa.
Oi tuo kolmonen on kyllä aika unelma! Jos ei siis tarvitsisi miettiä kulkemista ynnä muita käytännön asioita. Ymmärrän tuon haaveilun omasta pihasta, itseäni kyllästyttää raahata aina lapsia puistoon. Olisi niin helppoa välillä ulkoilla vaan omalla pihalla! Onnea etsintään :)
Hei J!
olen ihastunut sun blogiin kertaheitolla. Kiitos päiväni piristyksestä!
Mäkin etsin kämppää, mutta vielä kuitenkin pientä kaksioo. Mun piti vaan sanoa sulle, että mä oikeestaan tiedän millä saat A:n pään käännettyä.. Olen varma että A haluaa panostaa yhtälailla täysillä uuteen omaan kotiin, jahka löydätte unelmienne täyttymyksen! Nyt ei vielä ole löytynyt niin "täydellistä" nykyisen kämpän korvaajaa, että hän on vielä epävarma nykyisen myymisestä.. :)
puitääkää siis etsinnät käynnissä, tiedän että A:n pää kääntyy kun unelmakoti tulee myytäväksi!
aurinkoista maanantaita!
-L
Minäkin sanoisin samaa kuin moni muu aikaisemmin kommentoinut, katselkaa kaikessa rauhassa. :-) Jos teillä ei ole mitään suurta ongelmaa nykyisessä (kuten psykopaattiset naapurit, niin kuin meillä edellisessä kämpässä), kannattaa varata runsaasti aikaa. Kodin etsiminen on ihanaa, joskus jopa kaipaan sitä aikaa!
Minusta sijainti on kaikista tärkeintä. Taloa voi korjailla ja sisustaa mieleisekseen, mutta sijaintia ei voi muuttaa. Toinen juttu on neliöt. Niitäkin on hankala lisätä. Näköala on tärkeä, jos sitä arvostaa. (Koskaanhan ei tosin tiedä, kuka päättää rakentaa kerrostalon siihen teidän merinäköalan eteen.) Mutta kaikkee muuta suunnilleen voi muuttaa.
Kyllä se oikea tulee vielä eteen :)
Tällä kertaa olisin kyllä miehen kannalla ja satsaisin mieluummin uuteen - ei sillä etteikö uudessakin vikaa voisi olla, mutta vanhassa voi tulla esille mitä erilaisempia "yllätyksiä". Nimim. nuoruusikänsä rintamamiestalossa palellut.
Kiitti rohkaisuista hehe :) Kyllähän se vielä tulee, näen vaan kauhukuvissani et kymmenen vuoden päästä ;)
Malttamaton oon, mut ei me hätäillä, siis oteta mitään mikä ei oo the dreamhouse...
Kai tästäkin vois nauttia niinku Bisquits sanoi :) huoh.
Voi vitsit mitä taloja! Aivan ihania kaikki. Itse ehkä kallistuisin tuon ensimmäisen kannalle, sillä vanhat talot on sydäntäni lähimpänä! Ja se ettei koko ajan tarvitsisi autoa liikkumiseen... Ai että, onnea etsintöihin! Toivottavasti unelmakotinne ei anna odotuttaa itseään liian pitkään :)
Olipas luksusta kuukauden reppureissailun jälkeen taas eksyä lukemaan kalastajan vaimon kaikki rästiin jääneet bloggaukset.
Olen lapseton, 30-vuotias, ikuinen opiskelija ja ulkoilmaihminen, ja tää sun blogi on noussut mun lemppariksi monien muiden joukosta; se on inspiroiva, kaunis katsoa, positiivinen ja aito. Onnea ihanan Aino-tyttären johdosta minunkin puolestani:).
Helka
Olipas ihania vaihtoehtoja! Varsinkin tuo viimeinen, mutta mulla onkin kallis maku... ;)
Hei, upeita vaihtoehtoja... mutta minäkin kehotin odottamaan vielä, kun se oikea tulee eteen sen kyllä tietää :) Uudella ja vanhalla on molemmilla puolensa, meidän tarina meni silleen että kun ei heti aikoinaan löydetty sopivaa taloa haluamaltamme alueelta, rakennettiin uusi ihan toisaalle. Parin vuoden jälkeen alkoi alkuperäinen alue kummitteleen mielessä ja oli kova haku päällä noin vuoden. Ja sitten yhtenä päivänä se dreamhouse oli myynnissä, tarjous tehtiin samalle päivälle. Ja nyt ollaan rempattu sitä kolmisen vuotta :) Ja ihana on edelleen :) Tsempppiä metsästykseen!
-Heli
Täällä kans kauhea talokuume! Ja sitä ei helpota yhtään kun lueskelee kaikkia ihania blogeja ihanista vanhoista taloista... :) Mellä mies myös enemmän uuden kannalla, pääsisi helpommalla. Mutta se vanhan talon tunnelma, sitä ei voita mikään!
ottasin ton kolmannen HETI ja panostaisin nopeaan nettiin ja robottiruohonleikkaajaan!
Toka vaihtoehto vaikuttaa oikein hyvältä! Ihana näköala, tuollaisesta haaveilen minäkin :) Turun seudulla kun asuu se olisi periaatteessa mahdollista, mutta ihan ei vielä (optimismia, hih!) budjetti veny siihen.
T. Eija :)
Voi, nyt vasta huomasin että olitkin jo kommentoinut että kakkos-vaihtoehto oli jo myyty :( Älä huoli, kyllä se oikea tulee vielä vastaan! Niin kuin meillekin, nimim. kova asunnonvaihto-kuume täälläkin...
Olis kiva kuulla sun taustoista enemmän kun en blogia ole kauhean kauaa ehtinyt vielä seurailemaan, että miten oot päätyny norjaan asumaan, millä tavalla se eroaa suomesta/kummasta maasta pidät enemmän ym :) Sellanen norjapostaus, kun norja on jotenkin sellanen maa mikä ei niin tuttu ole ja olis kiinnostava tietää eri kulttuurijuttuja ja vertailua suomeen. ihana blogi!
Waaau...aivan ihania taloja. Oijoi. Tsemppiä talonmetsästykseen.
Ja toinen oijoi. Gunvald on aivan i h a n a ;)
Juulialle tuossa yläpuolellani, muistaakseni toivomasi kaltainen postaus on toteutettu joku aika sitten ja löytyy varmasti vähän selailemalla :)
Mun suosikkini olis kyllä toi kolmonen. Korpeen kun on totuttu :) Mutta kaikkikin kauniita. Mukavaa viikon alkua täältä Kangasalta! t. Kati
Hei!
Kannattaa kuitenkin muistaa, että jostain on pakko luopua. Ainakin, jos ostaa vanhan talon. Sijainti, neliöt, huoneratkaisu, hinta jne.
Monen vuoden etsinnän jälkeen me päädyttiin ihan uuteen eli meille nousee kesällä Kannustalo juuri sille alueelle mille halusimme ja talon pohja on itse suunniteltu!
Onnea etsinnälle, mutta miettikää vielä uuden rakennuttamista.
-Miitsi-
Ihania kaikki kolme! Kallistuisin ensimmäiseen, JOS se olisi myytävänä kokonaan. Mikäänhän ei ole mahdotonta. ;)
Ihan superihan kuosi myös eilisen postauksen kantoliinassa.
Ei jumalauti mitä paratiiseja<3 Meillä on jo pikkasen ongelmia sisustuksen maun kanssa! Kaikki ei ihan yksiin mene. Onneksi poikaystävä on kyllä suhteellisen hyvä lämpeämään;-) Ehkä Asgeirkin siitä, kun oikein perustelet ja viet paikan päälle katsomaan... tai toisinpäin;-) Mites muuten - oletteko käyneet näitä katsomassa? Upeita kämppiä todellakin!!! Eka ei sinänsä niin paljon sytyttänyt, koska teillä on nyt jo ihan yhtä hyvä kämppä - jos se olisi ollut kokonaan tarjolla, niin avot!:-) Kerrothan, mikäli jokin pääsee eteenpäin harkinnassa...
Toisaalta eihän se Asgeirin ajatus vanhan asunnon pitämisestä ja vuokraamisesta huono ole - siis jos teillä kuitenkin siitä huolimatta on varaa ostaa se unelmien talo. Asunnot ovat hyviä sijoituskohteita ja teidän nykyinen asunto on kyllä blogin kuvista päätellen helmi, että asunnon vuokraaminen on hyvä vaihtoehto. Varmasti löytyy vuokralaisia.
Ei näistä mikään niin säväyttänyt et ois edes käyty katsomassa. Jokaisen MIKSEI -kohdan syyt olivat tarpeeksi painavia hylkäämään ehdokkaat... :(
Mut ehkä toisessa elämäntilanteessa jne :)
Olen ollut ostamassa vasta kahta asuntoa, mutta näytöissä on tullut käytyä paljon varsinkin uusinta, kun etsittiin. Tuntui hassulta, mutta kyllä sen sitten tiesi mihin haluaa muuttaa, kun olisi sitä katsomassa. Löysimme muutaman kivan, mutta kun tuttu rakennusmies löysi uudehkoista taloista paljon kiireellistä remontoitavaa, ne jäivät ostamatta. Uusi asunto tuli eteen, kun sitä vähiten osasi odottaa, ja juuri niin että välittäjä lähetti vastaavia asuntoja katsomassa olleille sähköisiä esitteitä myyntiin tulevista kohteista. Tsemppiä ja iloista mieltä!
Oh my miten kaunista! Ton ekan talon jälkeen olin ihan varma ettei vastaan voi tulla enää mitään parempaa, mutta sitten tuli seuraava ja sitä seuraava, apua! Eka ja kolmas talo on kyllä aivan täydellisiä ulkopuolelta. Ja kyllä sisältäkin. Ja on toi tokakin. No hei, ihan hyvä että sä keksit näistä jotain miinuspuoliakin, koska multa ei kyllä oikein irtois. Upeita! Niinku sanoit ton kolmannen kohdalla: idylliä! No todellakin! Onnea ihan hirveesti talomarkkinoille. Nää on aivan upeita mitä te tsekkailette!
Ps. Hej, Linnea hälsar Gunnvald ;-)
Nama vaihtoehdot eivat oikein soittaneet kelloa mun paanupissa. Ihan romanttisen nakoista mutta jotenkin en osaa kuvitella sinua tuolla.
kylla se oikea joskus loytyy sitten:)
Mun suosikki on tuo vaihtoehto nro 2. Mutta hyvää kannattaa odottaa! Eikä tällaisissa hankinnoissa kannata hötkyillä :)
Paula
Tuon viimeisen talon keittiö on kyllä niin ihana! Näkisin sinun ja perheesi asuvan noissa kaikissa taloissa, tyyli siis osuu nappiin ;)
Hmm, mulla kolahtaa tuo eka eniten... Jos katsotaan vaan ulkokuorta, mulle kelpais mikä noista vaan - mutta ekassa olisi eniten sitä jotain... sielua?
Tiedän tuon tunteen, kun sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Muistan kuinka mekin taannoin etsittiin omaa taloamme pitkään ja hartaasti - aina joku tökki, sijainti tai talo itse. Sitten tuli vastaan tämä meidän nykyinen vaaleanpunainen hirsitalo - tämän halusin heti, ensinäkemältä. Vaikka sijaintikin oli kaikkea muuta kuin se mitä oltiin ajateltu :) Tosin sittemmin olen todennut, ettei tämäkään ole se mun unelmien talo... ehkä meillä joskus vielä sellainenkin on..
Ymmärrän kyllä tuon pointin, että oma piha lasten kanssa on aika kiva juttu. Eikä lisäneliötkään ole pahasta - jos niihin kerran on varaa. Mutta jos sulla ei tosiaan ole ajokorttia niin korvessa asuminen ei ainakaan kuulosta teidän vaihtoehdolta..!
Onnea sen Oikein kohtaamiseen!
Hei! Oletteko ajatelleet Vuokrata ensin jonku talon, joka helpottaa ulkoilua yms lasten kanssa ja sitten kun kohdalle osuu oikea niin niin..:D
Ihanaa, että laitat välillä kuvia norjalaisesta asuntotarjonnasta :) Tosi kauniita taloja teillä siellä.
Hei!
Minkä hintaisia tontteja siellä päin on? Entä jos rakentaisitte uuden talon, mutta sellaisen perinteisen tyylisen? Kyllä uuteen taloonkin saa hyvin "vanhempaa henkeä".
Itse en enää voisi kuvitellakaan ostavani uutta taloa, tämän yhden rakennettuamme. Vieläkin olisi haaveita rakentaa yksi talo.. On niin ihanaa, kun saa valittua taloonsa juuri mitä haluaa! Saa kaiken juuri niinkuin on aina toivonut :) Ehdotan siis vielä rakentamista -tai vaikkapa rakennuttamista! Täälläpäin jäi ainakin halvemmaksi rakentaa uusi kuin ostaa vanha.
Tsemppiä taloasioihin! :)
Terveisiä Norjaan! :o) Ihana blogi sinulle. Aloitin eilen sen lukemisen ja jatkoin tänään koko homman loppuun. Kiitos.
Mulla olisi sulle hassu kysymys. Pukeudut niin tyylikkäästi ja käytät paljon huiveja. Voisitko antaa vinkkejä MITEN noita erilaisia huiveja voi pitää? :/ Mä en tiedä miten nie kuuluu kietoa ympärille ja olisi kiva käyttää niitä piristämään asuja. :o)
JA koska meinaat pitää taas huutokauppaa? ;o)
.erin.
Kiitos taas ihanista postauksista. Itseäkin kiinnostaa huivipostaus sekä koru- ja kenkäpostaus. Niitä odotellessa. :)
Ymmärrän niin "tuskasi". Olen elänyt samassa pari-kolme vuotta. Välillä tullut tippa linssissä talonäytöistä, kun se ei ollutkaa SE oikea... säälittävää. Nyt alkaa puolen vuoden tauko talokuumeeseen, kun meille tulee putkiremppa. Mutta sen jälkeen on jotain tapahduttava.
Haluan todella uskoa et se kävelee vastaan se ihana täydellinen koti. Toivottavasti myös teille!
Mä luotan, että kun SE oikea löytyy ei tuohon miksei?-kysymykseen löydy vastausta.
Mä tapasin SEN oikean 3 vuotta sitten. Silloin ei ollut meidän aika ja nyt varmaankin loppu elämäni haikailen ja odotan SEN oikean tulevan taas myyntiin.
Peukut on pystyssä täällä suunnassa!!
Hei
Minä odottaisin että se oikea talo tulisi vastaa ja todella kolahtaisi.
Eihän teillä ole kiire minnekään :) Sitten harmittaisi jos satsaisi johonkin sinnepäin ja pian näkisi unelmatalonsa tai sellaiseksi muokattavan olevan myynnissä.
Tsemppiä kuumeeseen :)
Hei,
upea blogi!
Taloasioissa on niin, että tunnetasolla ei pitäisi olla kauheasti miksei-fiilistä. "Se oikea" tulee sitten vastaan, kun aika on. Vähän sama juttu kuin miesten kanssa...
Terv. Päivi
Lähetä kommentti